lauantai 25. toukokuuta 2013

Prinsessakemuissa

Kaverin tytär täytti viisi vuotta, ja mitäpä muutakaan sen ikäinen mimmi fanittaisi kuin prinsessoja. En ehtinyt haaveistani huolimatta surauttaa tyttöselle hörselömekkoa (voi kuinka kiva olisi joskus saada ommella tytöille kaikkia ihania frillaunelmia!) joten päädyin askartelemaan kruununperilliselle aarrearkkuja:


 Pahvilaatikot ovat kierrätyskamaa ja materiaalit kaapinperukoilta. Naapurilta sain lainaksi oivallista Big Shot -kuvioleikkuria, jonka avulla sain leikeltyä huovata ja softiksesta nätit perhoset ja sydämet. Laatikoihin sujautin vielä krumeluurin hiuspannan ja vähän tarroja. Päivänsankari oli kovasti mielissään!

Ja bilehumu kesäpäivässä oli ylimmillään!



torstai 23. toukokuuta 2013

Parsa-aika parhaimmillaan, mutta...



...meillä syödään maitohorsmaa!

Kävin kaverin kanssa yrttiretkellä tarkoituksena jemmailla vähän nokkosta, mutta mukaan tarttuikin puoli niityllistä maitohorsmaa. Nuoret horsmanvarret ovat herrrrrkullisia parsan tapaan valmistettuina: lehdet veks, huuhtelu kylmässä ja muutama minuutti keittelyä (väljässä, näitä tuli vähän liikaa tähän) suolavedessä. Päälle yrtti-öljy-voita, ja on kuulkaan herkumpaa kuin esikuvansa! Paksut varret ovat vähän puisia, kannattaa siis valita mahdollisimman ohuita ja nuoria maitohorsmia. Eka kertaa kokeilin, mutta en viimeistä!

Lehdet tietysti kuivataan ja käytetään myöhemmin esimerkiksi teessä: passaapi mainiosti, jos on vaikka kurkku kipeä tai muita tulehduskipuja. Samalta reissulta tarttui mukaan myös mesiangervoa, jonka lehdet ovat hierrettyinä hiostumassa lasipurkissa.

Ei ollenkaan pöllömpi ateria syntynyt tästä!


Herkullinen levite muuten syntyy tällä tavalla:

1 dl vettä
1 dl luomuoliiviöljyä
100 g huoneenlämpoistä luomuvoita
Herbamarea maun mukaan
(yrttejä, valkosipulia tms.)

Survaise sauvasekoittimella ja anna kovettua jääkaapissa. Sopii leivän päälle, paistamiseen, kastikkeeksi ja säilyy jääkaapissa kolmisen viikkoa ellei syödä pois ennemmin. Eikä muuten sisällä mitään turhia lisä- tai väriaineita! Nam!

tiistai 21. toukokuuta 2013

Peikoille korvia

Perhepäivähoitaja vihjasi minulle, että hoitopaikan kevätjuhlassa tanssitaan peikkotansseja, ja voin halutessani tehdä poikaselle aiheeseen sopivat vaatteet. Ennen kuin huomasinkaan, ehdin luvata tekeväni jotain koko ryhmälle, ja hoitotäti meinasi, että korvat olisivat kyllä kivat. Torstaina selviää, mihin suloiseen esitykseen tätä settiä tarvitaan:

Neljät korvat on ommeltu kiinni pään ympäri sidottavaan nauhaan, ja yhdet korvat ovat irrallaan, että ne voi kiinnittää pinneillä. Näistä tuli vähän sen näköiset, että niitä voi käyttää myös seuraavassa esityksessä, mikäli siinä on aaseja... Vaan saapa nähdä, minulla ei ole aavistustakaan, millainen show on luvassa!

Kangas on kierrätyspellavaa (ehkä sekoitetta) ja kaava ihan oma. Jos joku haluaa ommella samanlaisia, niin voin tehdä ohjeen. Tarttetteko?

maanantai 20. toukokuuta 2013

Uppoaisko aamupala?


Olen aina (raskausaikaa lukuunottamatta) ollut huono syömään aamuisin. Kahvi naamaan ja katellaan asiaa parin tunnin päästä uudestaan. Aina ja kaikkialla hyvän aamupalan merkitystä kuitenkin korostetaan, joten päätin kokeilla jotain uutta - enkä vähiten sen vuoksi, että taaperokin on jättänyt aamusyömiset melkein nollaan, kun ei ole mallia, josta ottaa oppia (isänsä ei ota edes sitä kahvikupillista aamuisin).

Kävin juttukeikalla viikonloppuna erään terveys- ja hyvinvointialan ihmisen luona, ja hän suositteli aloittamaan aamun smoothiella. Eli pirtelöllä, en tykkää tuosta typerästä lainasanasta. Tänä aamuna heittelin blenderiin (eli sekoittimeen, en tykkää tuostakaan typerästä lainasanasta) mustikoita, luomujogurttia, tyrnimarjoja, täysjyvämuroja, hamppuroteiinia ja pikkuisen hunajaa.

Tästä saa VOIMAA! Ja hyvin maistui mullekin. Osaisikohan ottaa tavaksi?

Eilen käytiin pyöräilemässä Jyväsjäven ympäri. Matkaa kertyi liki 14 kilometriä, ja reissulla bongattiin kesätyönsä aloittaneet lampaat ja pysähdyttiin ravintolalaivaan jätski-olut-limupaussille. Painostavan kuuma päivä taittui reippailuretkellä mukavasti.





sunnuntai 19. toukokuuta 2013

Pihlajan ihmeitä


Pihlaja on todellinen ihmekasvi! Menkääpä maistamaan sen lehtiä ja yllättykää; ne maistuvat aivan karvasmantelilta! Ei uskoisi, niin happamia sen marjat ovat. Ja on siinä puussa paljon muutakin hämmentävää: se on pyhä, suojeleva kasvi, jonka jopa väitetään tulevan keijujen maasta.


Sinikka Piipon opaskirja "Kasvien salaiset voimat" on yksi kirjahyllyni selatuimpia teoksia sienioppaan ja käsityökirjojen ohella. Kirjassa kerrotaan Suomen kasvien biologiasta ja käyttötavoista erittäin laajasti ja monipuolisesti: mukana on paljon myös taikoja ja loitsuja. Pihlajasta Piippo kertoo muun muassa seuraavaa:

"Käsin kaiverretut pihlajatalismaanit suojelevat ja antavat voimaa, varsinkin vasaran muotoon kaiverretut. Pidä puunpala mukanasi onnen tuojana. Oksat ja lehdet tuovat onnea sisällä, varsinkin jos niistä on muodostettu risti." No, ei se ota jos ei annakaan. Voikukanlehtien kanssa pääsivät onnenlehdet kuitenkin kiertoilmauuniin kuivumaan: hyötykasvikuivuri on hankintalistan kärjessä.



Osa lehdistä pääsi pannuun hautumaan teeksi, kohta maistetaan!
Metsäretkellä löytyi myös peikon pesä.




perjantai 17. toukokuuta 2013

Yrttejä, yrttejä, yrttejä kaikkialla!

Jätin hernerouheen turpoamaan ja läksin ulos etsimään mausteita. Tällä kertaa mukaan tarttui tämmöinen saalis:
 Poimulehtiä! Hernerouhetta, porkkanaraastetta, hamppuproteiinijauhetta, fetajuustoa, jogurttia, kurpitsansiemeniä, korppujauhoja ja vähän suolaa ja pippuria sekaisin ja...
 Saatiin aikas herkkuja kasvispihvejä!
 Iltapalaksi vielä poikkeama pihamaalle: mukaan tarttui poimulehteä, omenapuun lehtiä, koivunlehtiä, voikukkaa ja koiranputkea. Dipin tekoon! Yrttisakset on kätevät.


Leffa voi alkaa!

torstai 16. toukokuuta 2013

Tänäänkin leivottiin...

Tämmöisiä läjiä:
Ei kovin houkuttelevan näköisiä, vai mitä... Vaan tämmöisiä niistä tuli!

Vettä, vehnäjauhoja, ohrahiutaleita, paaaaaljon voikukanlehtiä, kurpitsan- ja auringonkukansiemeniä, hiivaa, vähän suolaa.
Ja hyvin maistui!

Ei meillä yleensä leivota joka päivä, mutta näin alkukesän yrttiaikaan pyöräytän kyllä mielelläni sämpylöitä, kun niihin on niin helppo tunkea kaikenlaista herkullista ja terveellistä. Lisäksi kesällä kaupan leipä homehtuu ennätysnopeasti pussiin. Ja ei se nyt iso vaiva oikeastaan olisi leipoa vaikka joka päivä - iso säästö se olisi ainakin!

keskiviikko 15. toukokuuta 2013

Nokkoslettuja, tyrnejä, sattumasämpylöitä ja tuttinauhavinkki

Päiväruuaksi tehtiin nokkoslettuja ja tyrni-jogurttikastiketta. Aikas namia!

Olen vähän semmoinen summanmutikkakokkaaja, enkä yleensä paljon mittaile, mitä keitoksiini heittelen. Jos nyt kuitenkin yritän vääntää näistäkin reseptin iloksenne tai harmiksenne:

8 dl (rasvatonta luomu) maitoa
2 (luomu) munaa
3 dl tattarijauhoja
1 dl vehnäjauhoja
0,5 litraa tuoretta nokkosta pestynä ja silputtuna

1. Sotke ainekset keskenään ja anna taikinan turvota tunnin verran
2. Paistele lätyt, käytä öljyä tarpeen mukaan.

Ei kovin hankalaa :D

Kaveriksi sopi ihan älyhyvin turkkilainen jogurtti ja jäiset tyrnimarjat. Onneksi sellaisia aarteita vielä löytyi pakastimesta!


Samalla sotkemisella leivoin illaksi sämpylöitä. Eivät oikein kohonneet kun oli vain kuivahiivaa käytössä, mutta ihan hyvänmakuisia näistä tuli:

En nyt taas kyllä yhtään tiedä, mitä tähän taikinaan tuli ja kuinka paljon, mutta ainakin sen lounaalta ylijääneen paprikoiden täytteen sotkin taikinan sekaan. Vettä, kuivahiivaa, vehnäjauhoja, ohrahiutaleita, pellavansiemeniä ja se täyte löysänä taikinana pellille roiskittuna. Jup.

Ja loppuun vielä tuttinauhavinkki 3/1000: tiskirätin pidike. Toimii!

Riepu on muuten lahja ystävältä.





Voikukkapuskien keskeltä

Koska inspiraatio käsityöblogin pitämiseen on ollut jo aika kauan hukassa, päätin vähän muuttaa blogini suuntaa. Mie kun olen tämmöinen kotoilija, ja käsitöiden lisäksi tykkään askarrellaa, sisustaa, kerätä, kokata ja säilöä, niin ajattelin ottaa teidät mukaan retkilleni. Toivottavasti tämä elämän raotus ei nyt karkota ihan kaikkia lukijoita, ompelujuttuja on kyllä luvassa jatkossakin! Perusvaatteiden kuvaaminen ja päivittäminen blogiin on vain tuntunut pitkästyttävältä, joten ehkä jatkossa esittelen vain ne kaameimmat katastrofit tai kekseliäimmät kamppeet joka ikisen t-paidan ja pöksyjen sijaan.

Mutta nyt yrttiretkelle! Piha puskee voikukkaa niin, että askeleitaan saa varoa. Jollekin rikkaruoho, minulle rakkaus. Tänään kokkasin ohra-kesäkurpitsa-avokado-täytteisiä paprikoita:






Tarvikkeet:
3 kpl paprikoita
1 dl ohralisuketta
1 litra tuoreita voikukanlehtiä
1 pienehkö kesäkurpitsa
1 sipuli
1 avokado
1 sitruuna
oliiviöljyä
merisuolaa, pippuria
(fetajuustoa tai juustoraastetta)

1. Lämmitä uuni 200-asteiseksi
2. Keitä ohralisuke; noin 15 minuuttia riittää keittoajaksi, sillä ohra jatkaa kypsymistään myöhemmin uunissa.
3. Pese, raasta ja itketä kesäkurpitsa; ts. jauha päälle reippahasti suolaa, jotta kurpitsa hikoilee nesteet ulos itsestään. Valuta hyvin.
4. Pilko ja kuullota sipuli oliiviöljytilkassa. Lisää valutettu kesäkurpitsaraaste ja paistele tovi.
5. Pese voikukanlehdet huolellisesti, rullaa ne kimpuksi ja silppua pieneksi. Heitä voikukat pannuun sipulin ja kesäkurpitsan kanssa, miedonna lämpöä.
6. Purista joukkoon puolikkaan sitruunan mehu.
7. Sotke sekaan avokado.
8. Huuhtele ohralisuke ja pyörittele se muiden täytteiden sekaan pannulle. Maista, lisää suolaa ja pippuria jos tarvis. Timjami käy hyvin mukaan myös!
9. Pese paprikat ja poista niistä hattu. Mällää täyte paprikoiden sisään ja viskaa päälle pari juustokimpaletta.
10. Paistele vartin verran, tarjoile tuoreiden voikukanlehtien kanssa.

Can't talk, eating.

sunnuntai 12. toukokuuta 2013

Kettumaista väkerrystä

Juu, otsikon saa vapaasti lukea ihan miten tahtoo. Yritän niin kauhiasti olla sen peittarin kanssa kekseliäs ja luova, että jatkuvasti lankean omiin kuoppiini, ja huomaan tekeväni typeriä virheitä. Muutenkin pää on ollut jotenkin pehmeä viime aikoina, ja kämmäilen kaikkien yksinkertaisten perusjuttujen kanssa: keitin tänään kahvia, ja unohdin laittaa pannun paikoilleen. Sillä tavalla.



Mutta siis, poikaselle t-paita Eurokankaan suloisesta kettutrikoosta ja pöksyt itse värjäämästäni Eurokankaan velourista. Taskusta kurkistelevat samat somat kettuset. En muista kaavoja, jotain Ottobren juttuja pienillä muokkauksilla nuo ovat. Käyttökelpoista perusvaatetta. Tämmöisiä tulee väkerrettyä aika paljon, enkä jaksa kaikkia edes kuvata ja blogata.

Jos joku muuten haluaa myydä meille noita Seppo-kirjoja, niin ostan mieluusti. Tulee tuo karnevaalihirviötarina kohta korvista, se pitää lukea vähintään kymmenen kertaa päivässä.

perjantai 10. toukokuuta 2013

Tuttinauhan tuhat käyttötapaa, osa 2

Kaikki tietävät, mikä se ensisijainen käyttötarkoitus tuttinauhoille on, mutta kuten sukkahousut konsanaan, tuttinauhatkin ovat käteviä joka paikan pelastajia. Oma suosikkikäyttötapani on seuraava:

Eipä katoa avaimet laukunpohjalle kun pyöräyttää nauhan läpi avainrenkaasta ja napsauttaa klipsin taskunsuuhun! Ja onhan tuo nyt sentään nättikin tuossa.

Miten sinä käytät tuttinauhaa?

torstai 9. toukokuuta 2013

Kun jalkaan pistät jamekset...

Eiks farkkumainoksissa kuulu aina poseerata ilman paitaa?



Kaavana Ottobren 4/12 ulkoiluhousukaava Forest Path, leveys 104-senttisten ja pituus 98-senttisten kaavojen mukaan. Eipä vaan ole silti tarpeeksi leveyttä kestovaippapepulle. Pitää muokata peppupuolta isommaksi, jos teen tällä kaavalla lisää. Suunnitelmissa oli; siksi uhrasinkin tähän ekaan kokeiluun kirpparilta 1,50 eurolla löytämäni farkkupalasen - siitä jäi vielä vaikka omiinkin farkkuihin!

Jos tulit etsimään arvonnan voittajia, niin onnekas poppoo löytyy edellisestä postauksesta :)



Arvonnan voittajat

Erittäin Virallinen Arvonta on suoritettu, ja tällä kertaa onni suosi seuraavia nimimerkkejä:

Lippikset vapaavalintaisista väreistä suhahtivat nimerkeille -Katja ja Kiikeri, tuttinauhat nimerkeille Anonyymi / ninuska76 ja Anne ja yllätyspalkinnon saa pikkupippuri.

Yllätyspalkinto on tunti ompeluaikaani: käytännössä siis mikä tahansa vapaavalintainen ompelus, jonka valmistamiseen kestää noin tunti; peruspaita tai -housut, vaippa, liivimekko, lippis, tyynynpäällinen, neuvolakortin kannet, pussukka... Mitä pientä ja tarpeellista pikkupippuri haluatkin!

Lähettäkää voittajat sähköpostia osoitteeseen olentoblogi(at)gmail.com niin sovitaan yksityiskohdista. Kaikki palkinnot valmistetaan materiaaleista, joita kaapeistani löytyy ja ne toimitetaan voittajille noin kuukauden sisällä. Onnittelut vielä!

tiistai 7. toukokuuta 2013

Verhoilin tuolin

Ystäväperhe vaihtoi asuntoa ja siivosi samalla nurkkiaan perusteellisesti. Meille päätyi esimerkiksi tällainen aarre varaston kätköstä:

Soma pieni lasten nojatuoli! Mutta aika rumaksihan tuo oli vuosien saatossa päässyt. Tässä kuvassa olen jo poistanut verhoilun sisältä tyynyt, joten rassukka on vielä ryhdittömämpi kuin aikaisemmin.

Verhoilun vaihdettuani en ehtinyt saamaan tuolista kunnon kuvaa, kun yksi pikkutyyppi keksi istuimelle välittömästi paremman käyttötarkoituksen...




Ilmeisesti kelpasi.

PS: En ole vielä ehtinyt arpoa vappuarvonnan voittajia, mutta lähipäivinä sekin homma on luvassa! 


keskiviikko 1. toukokuuta 2013

Peittarinkäytön opettelua - huppari siitä tuli!

Yhteistyö peitetikkikoneen kanssa on lähtenyt käyntiin melko saumattomasti (heh). Tilasin lisävarusteeksi vielä läpinäkyvän paininjalan, kun mun on hankala hahmottaa jalan alta, missä kanttauksen reuna menee, jotta tikki asettuisi nätisti aivan reunaan. Kääntäjää mulla ei siis ole enkä ajatellut hankkiakaan.

Ensimmäinen peittarikokeilu on tämä poikaselle halpiscollegepaloista valmistunut huppari. Kontrastivärisen langan ostin kaverilta - aika herkullinen yhdistelmä minusta! Kaava oli joku uusimmasta Ottobresta, en nyt muista mikä.



Hauskaa vappua! Muistakaahan osallistua arvontaan!