keskiviikko 12. kesäkuuta 2013

Piha kuntoon, vähitellen


Syksyllä tulee kuluneeksi kolme vuotta siitä, kun muutimme rivarinpätkäämme. Vasta tänä keväänä olemme saaneet aikaiseksi laittaa pihaa: tai no vuosi sitten etupihalle laitettiin kivetykset, mutta muuten etupuolisko onkin aivan kesken.

En ole mikään varsinainen viherpeukalo, mutta pidän kyllä kovasti kasveista, varsinkin hyötysellaisista. Ensimmäinen etappi oli tietysti saada pihaan kasvimaa:



Edellisen asukkaan huolella ja rakkaudella vaalima kukkapenkki sai väistyä retiisien, mininauriiden ja yrttien tieltä! En kuitenkaan raskinut heittää kauniita kukkasia pois, vaan istutin ne laatikoihin terassin reunalle:





Hauska fosforoitu kivikoriste loistaa pimeässä ja toimii hyvin myös linnunpelättinä!

Terassin päälle on juuri asennettu valokate! Ihanaa, haaveilen kesäpäivistä, kun voin tehdä töitä pihalla katoksen suojissa. Haluaisin myös ripustaa tukeviin metallipalkkeihin riippumaton, -keinun tai jotain muuta kivaa :)

Polyrottinkiset kalusteet eivät ehkä ole niitä kaikkein ekologisimpia tai edes kauneimpia, mutta käteviä ja helppohoitoisia kyllä! Tuoliraasut kun saavat olla ulkona kesät talvet, meillä ei ole niille muuta säilytystilaa.


Vanha tv-taso pääsi varaston uumenista uusiokäyttöön chilipöydäksi ja puutarhatyökalujen säilytyspaikaksi. Oivallista!




Pikkuinen kasvihuoneenrumilus ei ollut huippuostos, vaikka alkuun niin arvelin. Rotsiko pysyy jo nyt kahden kesän jälkeen kasassa ilmastointiteipillä ja toivolla. Antaa se kuitenkin suojaa tomaateille ja yrteille.

Lapsen leluille pitäisi kehitellä joku kauniimpi säilytysratkaisu, mutta saavi on kätevä napata mukaan hiekkalaatikolle, sanelkoon käytäntö siis ehdot tällä kertaa!

Syksyllä on tarkoitus kaataa pihasta vanhat koristepensaat ja istuttaa tilalle marjapuskia. Haaveilen myös kivetystä polusta ja vesielementistä, mutta ehtiihän tässä.

sunnuntai 2. kesäkuuta 2013

Lapsuusmaisemissa

Piipahdin lapsuusmaisemissani Pohjois-Suomessa. Sain kokea heräävän kesän taian uudestaan, ja hyödynsin mahdollisuuden niin hyvin kuin vain ehdin. Ensimmäisenä kitkin pikkusiskon pihalta nokkoset parempiin suihin:



Ja jee, tuli se kuivurikin hommattua samalla reissulla! Hyvin pelittää, vaikka onkin tuommoinen ihan perusmalli (OBH Nordica). Viidelle tasolle mahtui hyvä satsi yrttejä, ja ne kuivuivat nopeasti. Saapa nähdä, riittääkö tila sieniaikaan, mutta onhan aina lisäksi kiertoilmauuni, ja sähkösaunakin.

Äiti antoi luvan nyppiä kuusiaidasta niin paljon kerkkiä kuin vain halusin (kuusenkerkkien poimimiseenhan tarvitaan aina maanomistajan lupa, niitä ei siis voi mennä jokamiehenoikeuksien nojalla nypiskelemään). Sain vinkin helposta kerkkäsiirapista: kerkkiä ja sokeria ladotaan vuorotellen isoon lasipurkkiin, jota säilytetään ikkunalla ja käännellään välillä ympäri. Sokeri sulaa ja siirappi valmistuu itsekseen vähitellen keittelemättä. Raportoin sitten lopputuloksesta, kun valmistuu.


Muuten oli ihanaa vain kuljeskella ympäriinsä ja ihmetellä tuttuja maisemia, joista kuitenkin olen vuosien saatossa vieraantunut. Etäisyys lisää näköalaa, Kemijoen kauneus ja voima sai minut ihan liikutuksiin.


Mummu sai nauttia ajasta pikkuvilpertin kanssa. Annoin äidille mekon, jonka ompelin vähän aikaa sitten itselleni edellisen Ottobre Womanin kaavalla 17. Aivan ihana mekko ja malli, mutta taas onnistuin tekemään väärän kokoisen, vaikka noudatin mittataulukkoja tarkasti! No, saanpahan hyvän syyn tehdä uusi, ja äiti sai kivan kesämekon itselleen, hänelle kun malli sattui istumaan tosi hyvin.