Kirjavat istuintyynyt puutarhatuoleille

Eilen oli kevään ensimmäinen päivä. Koko päivä ropsuteltiin pihaa, hinkattiin ja öljyttiin terassia, pähkäiltiin istutuksia ja välillä pysähdyttiin syömään jätskit auringonpaisteessa. Puutarhatuolien istuintyynyt olivat kastuneet ja homehtuneet, joten roskiin joutuivat. Minua se ei harmittanut, sillä ne olivat rumat ja tylsät alkujaankin, ja suunnittelin niiden uudelleenpäällystämistä jo viime kesänä.

Käsityöharrastustani leimaa kaksi oleellista elementtiä: rakastan värejä ja olen äärimmäisen kärsimätön. Tilkkulaatikon kautta sanoista tekoihin siis selkäsärystä piittaamatta, ja tuossa ne nyt ovat. Pikku väriläikät. Aivan ihanat. Täytin tyynyt styrox-muruilla (sillä sitä oli heti saatavilla). Päälliset ovat irrotettavat ja pestävät, sisätyynyt on ommeltu nekin kierrätyspuuvillasta.

Mitkä henkselihousut! Mullekin!

Järkättiin naapurin Mellan kanssa taloyhtiön ompelupäivä. Aika kaksistaan saatiin ommeskella, mutta kivaa oli ja saatiin vaikka mitä aikaiseksikin. Seitsemän tunnin ompelumaratonista käytin varmaan puolet kiroamiseen ja purkamiseen, mutta hei! Kattokaa, miten hienot pöksyt silti valmistui!

Idean henkseleihin varastin Albababylta ja taskuihin Metsolalta, kaavan kehittelin yhden ikivanhan kaavakirjan (joojoo, tarkistan joskus sen nimen) ulkohenkselihousukaavan pohjalta ja sitten vain mallailin ja väkersin. Matskuna on aikoinaan Eurokankaasta hamstraamaani himppasen joustavaa vakosamettia, taskuissa kierrätyspuuvillaa, kanttaukset Kangastukun resoria, nepparit Kestovaippakaupasta ja vetskari mistälie. Oon niiiiin tyytyväinen näihin! Ja poikanen tykkäsi kovasti myös!

Lisäksi tekaisin jumpsuitin uusimman Suuri Käsityölehti -numeron kaavalla. Pienin kaavakoko oli 110, pienensin sitä vähän, niin lopputulos on toivottu 98/104. En tykkää kaavasta mitenkään liikaa, mutta mukavan pehmoinen tämä velourihanuus kyllä on! Vähänkö meinasi mennä hermo kierrätetyn Marimekon metrivetskarin kans, ja melkoiseen patenttiin sen kanssa lopulta päädyinkin... Ei saa kattoa liian tarkasti.

Keittiön uudella trikookudematolla on hyvä vahtia pannarin paistumista. Kude Triteksiltä ja ohje Nouseva Myrky -blogista. Vähän muhkurainen tuli matosta, vaikka kastelin ja yritin vanutella muotoonsa. Syytän epätasaisen levyistä kudetta. Kivan värinen silti, ja kiva ohje!




Pari pipoa vielä surautin kankaanjämistä, keväällä näitä tuntuu menevän hullun lailla, kun joka lätäkköön pitää sukeltaa.

Semmosta pirtsakkaa menoa tällä kertaa!

Vaippapino

Ompelin poikaselle pari taskuvaippaa. Kaavoitin syksyllä XL-kokoisen taskuvaipan, ja koska tämä on (toivottavasti) viimeinen koko ennen vaipoista luopumista, olen halunnut tehdä vaippapinosta mahdollisimman kirjavan ja iloisen. Vaippoja on kierrossa parikymmentä, ja perhepäivähoitajan luona on aina muutama jemmassa. Kuvassa olevien kuosien lisäksi käytössä on ainakin vihreitä oravavaippoja. Tänään surautin pari pöllövaippaa (alhaalla oikealla).

Ommellessa tuli jotenkin haikea olo. Tästä se kaikki alkoi; vaippaompeluksista ja tuosta ylärivin apinakuosista. Innostukseni kestovaippoihin avasi minulle paljon ovia: löysin kipinän entistä ekologisempaan elämäntapaan, sain mahtavan harrastuksen käsitöiden parissa ja päädyin tehtailemaan vaippoja myyntiinkin asti. Perustin oman yrityksen, herranen aika!

Paljon on pariin vuoteen mahtunut. Ja pian taapero pääsee vaipoistaan. Mikähän ovi sitten aukeaa?

Maratonlohikäärme ja mitä näitä nyt on

Eilen oli taas ompelumaraton. Kahdeksan mimmiä kokoontui tällä kertaa Jyväskylässä Tourutuvalla. Maratonmeiningit jatkuvat vielä tänään sunnuntaina, mutta tämä menee töihin.

Tämmöistä ehdin kuitenkin eilen väköstellä:

 Yksi poikasen lempikirjoista on Crockett Johnsonin Valtteri ja violetti väriliitu (erihyvä kirjamaku tyypillä muuten mikäli äiskältä kysytään) ja erityisesti kirjan kohta, jossa Valtteri piirtää "hirmuisen hirvittävän lohikäärmeen" omenapuun taakse. Hirmuisen hirvittävä lohikäärme luikerteli myös paidalle himppasen värikkäämpänä versiona. Ehkä liiankin värikkäänä? Mua melkein hotsittais brodeerata tuo sama kuva violetilla langalla mustalle pohjalle...

Taustalla muuten pilkahtaa portaiden alle askartelemani maja, joka on ollut tarkoitus esitellä jo pitkään. Ja keinutuolin päällä näkyy kulma yhdestä tilkkutäkki-ihanuudesta, joka sekin on jäänyt blogissa esittelemättä. Ja viimeisessä kuvassa vilahtaa keskeneräinen trikookudemattoprojekti.

Kesäksi valmistui kiva perus-teeppari ja hauskat pökät. Paidan kaavamallia en muista, housut sävelsin jostain Ottobren kaavasta omanlaisikseni. Taskut on tarkoituksella pikkuiset, ei pikkutyypin taskuihin tartte mahtua kuin pari pientä aarretta.

Itselle surautin maailman mukavimman ja helpoimman lököpaidan Eurokankaan palalaarista löytyneestä "talvitrikoosta". Lepakkohihatekeleraasu on odottanut sopivaa resoria jo pari kuukautta, viimeviikkoinen pikainen Triteksin reissu korjasi vihdoin tilanteen!

Pipiriepu

Ystävän lapsi joutui sairaalaan. Ei mitään vakavaa, ja kotiuduttukin on jo, mutta huoli pikkuisesta ehti jo nostaa rumaa päätään. Ompelin pipihirviön uniriepuun, se pelottaa kaiken maailman taudinmöröt pois.

Käytin tähän joustofroteeta, velouria ja trikoota, nauhat ovat mitä lie puuvilla-, sametti- ja polyesteripätkiä, joita varastosta sattui löytymään. Otin mallia oman muksun vauvalahjaksi saamasta rievusta, josta on tullut korvaamattoman tärkeä unikaveri. Saapa nähdä, millaisen vastaanoton tämä hurjasti rakastava otus saa!

Auto! Auto!

Eläimien lisäksi lapsi tykkää - yllätys, yllätys - autoista! Kestovaippakaupasta löytyi hauska Kaupunkimaisema-trikoo, joka kaipasi himppasen elämää kovin hiljaiseen katukuvaan. No drn drn sitten vaan.

Kaava on Ottobren (4/12) Be Careful Out There 104-senttisenä ilman huppua. Toivottavasti se sopii käyttäjälleen myös huputtomana, uskoisin niin. Applikaatio omasta päästä, tällä kertaa ilman taskuja, vaikka eka kyllä meinasin "kattoluukun" tuohon tällätä, mutta toinen kerta.

Blogitauko päättyy söpöön sienihuppariin

Pari kuukautta sitten iski blogiähky, eikä päivittäminen ole huvittanut yhtään. Olen ommellut kyllä, paljon. Perusvaatteita, joiden kuvaaminen ei ole kovin inspiroivaa ja muutenkin se tuntuu turhan aikaavievältä puuhalta: ompelen lähes kaikki lapseni vaatteet ja melko lailla kaikki kamppeet itsellenikin, joten ihan jokaisen perus-t-paidan tai pyjaman päivittäminen blogiin ei ole tuntunut tarkoituksenmukaiselta.

Tänään kuitenkin ompelin jotain, josta innostuin niin paljon, että päätin herättää blogin henkiin. Ottobren Be Careful Out There -kaavalla (104 cm) valmistui tämä suloinen huppari:

Myrkynvihreä singletrikoo on muhinut hutiostoksena kaapissa jo ainakin vuoden - tämän takia olen huono laittamaan kiertoon mitään kankaita, koskaan ei tiedä, milloin inspis iskee! Hupun vuori on Hannu ja Kerttu -trikoota Sampsukasta ja resorit ynnä applikointitrikootilkut mistälie.

Applikoin kuvan vasta kun huppari oli muuten valmis, kun se näytti sittenkin tylsältä. Eikä siinä vielä kaikki, tässä on myös juju!

Kyllä! Yksi sienen pilkuista on taskunsuu! Eikö oo mahtava?

Poikanenkin tykkäili, vaikka muuten onkin ärmättitaaperoinen ollut koko iltapäivän, eikä hymyä sentään irronnut kamerallekaan.

Pökät ompelin tuossa pari päivää sitten jollain Ottobren kaavalla vähän muokaten (yhdistin etu- ja takakappaleet, sivusaumat jäivät siis pois). Housut ovat joustista ja taskut Kestovaippakaupan mopeditrikoota - mopot päätyivät vahingossa taskuihin ihan kumolleen, mutta eipä tuo mittään haittaa, kun eivät ne sieltä näy kunnolla kuitenkaan.

Suljin muuten verkkokaupan muutama viikko sitten. Teen edelleen toiminimellä tilaustöitä, mutta muuten työelämässä puhaltelevat uudet tuulet, ja saan taas ommella ihan vain harrastukseksi. Niin se onkin paljon mukavampaa ja minulle sopivampaa touhua!