Prinsessakemuissa

Kaverin tytär täytti viisi vuotta, ja mitäpä muutakaan sen ikäinen mimmi fanittaisi kuin prinsessoja. En ehtinyt haaveistani huolimatta surauttaa tyttöselle hörselömekkoa (voi kuinka kiva olisi joskus saada ommella tytöille kaikkia ihania frillaunelmia!) joten päädyin askartelemaan kruununperilliselle aarrearkkuja:

 Pahvilaatikot ovat kierrätyskamaa ja materiaalit kaapinperukoilta. Naapurilta sain lainaksi oivallista Big Shot -kuvioleikkuria, jonka avulla sain leikeltyä huovata ja softiksesta nätit perhoset ja sydämet. Laatikoihin sujautin vielä krumeluurin hiuspannan ja vähän tarroja. Päivänsankari oli kovasti mielissään!

Ja bilehumu kesäpäivässä oli ylimmillään!

Parsa-aika parhaimmillaan, mutta...

...meillä syödään maitohorsmaa!

Kävin kaverin kanssa yrttiretkellä tarkoituksena jemmailla vähän nokkosta, mutta mukaan tarttuikin puoli niityllistä maitohorsmaa. Nuoret horsmanvarret ovat herrrrrkullisia parsan tapaan valmistettuina: lehdet veks, huuhtelu kylmässä ja muutama minuutti keittelyä (väljässä, näitä tuli vähän liikaa tähän) suolavedessä. Päälle yrtti-öljy-voita, ja on kuulkaan herkumpaa kuin esikuvansa! Paksut varret ovat vähän puisia, kannattaa siis valita mahdollisimman ohuita ja nuoria maitohorsmia. Eka kertaa kokeilin, mutta en viimeistä!

Lehdet tietysti kuivataan ja käytetään myöhemmin esimerkiksi teessä: passaapi mainiosti, jos on vaikka kurkku kipeä tai muita tulehduskipuja. Samalta reissulta tarttui mukaan myös mesiangervoa, jonka lehdet ovat hierrettyinä hiostumassa lasipurkissa.

Ei ollenkaan pöllömpi ateria syntynyt tästä!

Herkullinen levite muuten syntyy tällä tavalla:

1 dl vettä
1 dl luomuoliiviöljyä
100 g huoneenlämpoistä luomuvoita
Herbamarea maun mukaan
(yrttejä, valkosipulia tms.)

Survaise sauvasekoittimella ja anna kovettua jääkaapissa. Sopii leivän päälle, paistamiseen, kastikkeeksi ja säilyy jääkaapissa kolmisen viikkoa ellei syödä pois ennemmin. Eikä muuten sisällä mitään turhia lisä- tai väriaineita! Nam!

Peikoille korvia

Perhepäivähoitaja vihjasi minulle, että hoitopaikan kevätjuhlassa tanssitaan peikkotansseja, ja voin halutessani tehdä poikaselle aiheeseen sopivat vaatteet. Ennen kuin huomasinkaan, ehdin luvata tekeväni jotain koko ryhmälle, ja hoitotäti meinasi, että korvat olisivat kyllä kivat. Torstaina selviää, mihin suloiseen esitykseen tätä settiä tarvitaan:

Neljät korvat on ommeltu kiinni pään ympäri sidottavaan nauhaan, ja yhdet korvat ovat irrallaan, että ne voi kiinnittää pinneillä. Näistä tuli vähän sen näköiset, että niitä voi käyttää myös seuraavassa esityksessä, mikäli siinä on aaseja... Vaan saapa nähdä, minulla ei ole aavistustakaan, millainen show on luvassa!

Kangas on kierrätyspellavaa (ehkä sekoitetta) ja kaava ihan oma. Jos joku haluaa ommella samanlaisia, niin voin tehdä ohjeen. Tarttetteko?

Uppoaisko aamupala?

Olen aina (raskausaikaa lukuunottamatta) ollut huono syömään aamuisin. Kahvi naamaan ja katellaan asiaa parin tunnin päästä uudestaan. Aina ja kaikkialla hyvän aamupalan merkitystä kuitenkin korostetaan, joten päätin kokeilla jotain uutta - enkä vähiten sen vuoksi, että taaperokin on jättänyt aamusyömiset melkein nollaan, kun ei ole mallia, josta ottaa oppia (isänsä ei ota edes sitä kahvikupillista aamuisin).

Kävin juttukeikalla viikonloppuna erään terveys- ja hyvinvointialan ihmisen luona, ja hän suositteli aloittamaan aamun smoothiella. Eli pirtelöllä, en tykkää tuosta typerästä lainasanasta. Tänä aamuna heittelin blenderiin (eli sekoittimeen, en tykkää tuostakaan typerästä lainasanasta) mustikoita, luomujogurttia, tyrnimarjoja, täysjyvämuroja, hamppuroteiinia ja pikkuisen hunajaa.

Tästä saa VOIMAA! Ja hyvin maistui mullekin. Osaisikohan ottaa tavaksi?

Eilen käytiin pyöräilemässä Jyväsjäven ympäri. Matkaa kertyi liki 14 kilometriä, ja reissulla bongattiin kesätyönsä aloittaneet lampaat ja pysähdyttiin ravintolalaivaan jätski-olut-limupaussille. Painostavan kuuma päivä taittui reippailuretkellä mukavasti.

Pihlajan ihmeitä

Pihlaja on todellinen ihmekasvi! Menkääpä maistamaan sen lehtiä ja yllättykää; ne maistuvat aivan karvasmantelilta! Ei uskoisi, niin happamia sen marjat ovat. Ja on siinä puussa paljon muutakin hämmentävää: se on pyhä, suojeleva kasvi, jonka jopa väitetään tulevan keijujen maasta.

Sinikka Piipon opaskirja "Kasvien salaiset voimat" on yksi kirjahyllyni selatuimpia teoksia sienioppaan ja käsityökirjojen ohella. Kirjassa kerrotaan Suomen kasvien biologiasta ja käyttötavoista erittäin laajasti ja monipuolisesti: mukana on paljon myös taikoja ja loitsuja. Pihlajasta Piippo kertoo muun muassa seuraavaa:

"Käsin kaiverretut pihlajatalismaanit suojelevat ja antavat voimaa, varsinkin vasaran muotoon kaiverretut. Pidä puunpala mukanasi onnen tuojana. Oksat ja lehdet tuovat onnea sisällä, varsinkin jos niistä on muodostettu risti." No, ei se ota jos ei annakaan. Voikukanlehtien kanssa pääsivät onnenlehdet kuitenkin kiertoilmauuniin kuivumaan: hyötykasvikuivuri on hankintalistan kärjessä.

Osa lehdistä pääsi pannuun hautumaan teeksi, kohta maistetaan!
Metsäretkellä löytyi myös peikon pesä.

Yrttejä, yrttejä, yrttejä kaikkialla!

Jätin hernerouheen turpoamaan ja läksin ulos etsimään mausteita. Tällä kertaa mukaan tarttui tämmöinen saalis:

 Poimulehtiä! Hernerouhetta, porkkanaraastetta, hamppuproteiinijauhetta, fetajuustoa, jogurttia, kurpitsansiemeniä, korppujauhoja ja vähän suolaa ja pippuria sekaisin ja...

 Saatiin aikas herkkuja kasvispihvejä!

 Iltapalaksi vielä poikkeama pihamaalle: mukaan tarttui poimulehteä, omenapuun lehtiä, koivunlehtiä, voikukkaa ja koiranputkea. Dipin tekoon! Yrttisakset on kätevät.

Leffa voi alkaa!

Tänäänkin leivottiin...

Tämmöisiä läjiä:

Ei kovin houkuttelevan näköisiä, vai mitä... Vaan tämmöisiä niistä tuli!

Vettä, vehnäjauhoja, ohrahiutaleita, paaaaaljon voikukanlehtiä, kurpitsan- ja auringonkukansiemeniä, hiivaa, vähän suolaa.

Ja hyvin maistui!

Ei meillä yleensä leivota joka päivä, mutta näin alkukesän yrttiaikaan pyöräytän kyllä mielelläni sämpylöitä, kun niihin on niin helppo tunkea kaikenlaista herkullista ja terveellistä. Lisäksi kesällä kaupan leipä homehtuu ennätysnopeasti pussiin. Ja ei se nyt iso vaiva oikeastaan olisi leipoa vaikka joka päivä - iso säästö se olisi ainakin!