Löysin jokin aika sitten kirppikseltä kantoliinan, jonka ostin askartelumateriaaliksi. Liina on aikoinaan ollut Vauva-lehden tilaajalahjana, ja niitä löytää aina toisinaan muutamalla eurolla. Liina sellaisenaan ei ole kummoinen kantoväline (jäykkä kuin rautakanki), mutta tuunaimella ja tehtailemalla - ja etenkin sinnikkäällä kesyttämisellä - siitä saa ihan hyvän. Itse asiassa minulla on kaksi pitkää liinaa päivittäisessä käytössä: Girasolin Riemu ja violetiksi värjätty Vauva-lehden liina, joka on ihan pehmoinen ja kelpo, kun olen nuttuuttanut sitä sohvakaverina, pyöritellyt paljon kuivausrummussa ja vetänyt sitä porraslautojen välistä; niin, ja kantanut sillä paljon.
Sen lisäksi, että Vauva-lehden liina on kesyttämättömänä jäykkä, on se myös aika ruma. En ottanut liinasta kuvaa ennen kuin aloin käsitellä sitä, mutta esim.
tästä linkistä löytyypi tuo sinisävyinen tylsä lakana (joskin ihan nätisti sidottuna).
Ensimmäisenä dippasin liinan tujuun kloriittikylpyyn saadakseni siitä valkoisen. Kloriittia ei suositella liinojen valkaisemiseen, sillä se haurastuttaa kangasta, mutta tämän liinan ei ole tarkoituskaan tulla aktiivikäyttöön, joten viis siitä. Kloriittikäsittelyn jälkeen liina näytti tältä:
Väri siis lähti hyvin. Seuraavaksi dippasin liinan laskostettuna housuhenkareiden avulla Dylonin Tropical Green -väriin (käytin 3 pakkausta).
Halusin siis liukuvärjätä liinan, minkä vuoksi tällainen viritelmä. Lopuksi sulloin liinan kaikkinensa pyykkiastiaan, että toiseenkin päähän saataisiin viheriä sävy. Tällainen siitä tuli:
Aika hyvin onnistui, eikö! Kuvan sidonta on kietaisuristi ykkönen, josta on vedetty missivyöt vauvan pepun alle.
Jatkoin edelleen tuunaamista: pätkäsin liinan kolmimetriseksi ja hapsutin sen päät. Näin ikkäästi:
Aika kova homma, viisi tuntia otti yhteensä molempien päiden nyhrääminen... Mutta hieno siitä lopulta tuli! Vaikkakin niin auttamattoman jäykkä, että sidontoja on HANKALA tehdä. Siksi tämänkin kuvan masureppu-sidonta repsottaa mihin sattuu... Saapa nähdä, kesyyntyykö tuo tekele ikinä, vai tehdäänkö siitä verhot...
Melkoinen urakka, mutta lopputulos on hieno!
VastaaPoistaTuo alakuvan sidonta vois olla meidän pojan juttu. Eiköhän heinäkuuhun mennessä ole niskakin vahvempi, joten ilman tukeakin onnistus.
Masureppu on varmaan paras lyhyellä liinalla (siis tuollaisella 3-metrisellä, millainen sullakin ilmeisesti on) tehtävä rinta-rintaa-vasten-sidonta. Lonkalle saa sidottua myös ihan hyvin. Pitkä liina ja sillä tehtävät sidonnat (esim. perus kietaisuristi ykkönen) ovat kuitenkin paljon tukevampia ja niillä jaksaa kantaa paljon pitempään: paino jakautuu tasaisemmin ympäri kantajan selkää. Yhtenä päivänä Kalle oli 9 tuntia kietaisuristissä, otin pois kyydistä vain syöttöjen ja vaipanvaihtojen ajaksi. Pitkällä liinalla kantaessa vauvan päälle tulee sidonnasta riippuen 1-3 kerrosta kangasta, joten beibi pysyy hyvin kyydissä, vaikka kärrinpyöriä heittelisi. Pitkä liina on monipuolisin ja paras kantoväline, sanon ma :)
VastaaPoistaNiin ja joo, tuossa kuvan masurepussa liinan yläreuna on käännetty vähän alas ja liina on huonosti kiristetty, sidonnasta saa ilman muuta myös sellaisen, että se tukee niskaa hyvin.
VastaaPoista