Kantopaneeli kevättakkiin

Sitaisin eilen pojan liinaan ja olimme lähdössä kirjastoon, kun alkoi sataa vettä. Harmistuneena käännyin ulko-ovelta ja pakkasin vekaran turvakaukaloon - plääh, autolla alle kilometrin päähän... Mutta olisihan tuo parka kastunut ja paleltunut trikooliinassa, vaikka kuinka villapuvussa olikin. Etsin sitten netistä kantotakkeja, ja törmäsin kivaan kapistukseen nimeltään kantopaneeli. Paneelin avulla saa muutettua takin kuin takin kantotakiksi, jonka alla lapsi on suojassa tuulelta ja tuiskeelta. No sellaisenhan nyt tekaisee nopsasti!

Helposti se syntyikin! Mittasin, paljonko takkiini tarvitsisi tilaa, että me molemmat mahtuisimme sen sisään mukavasti ja vähän kasvunvaraakin jäisi. Ylänapin kohdalta piti leventää 40 cm ja alanapin kohdalta 20 cm. Leikkasin velour-pulista sopivan kokoisen kaistaleen, johon jätin myös 25 cm korkean reunan hupuksi. Vuorin alaosan tein fleecestä ja yläosan velourista. Ompelin yläsaumaan kuminauhan, jotta se pysyisi tarvittaessa pään päällä suojana, ja mittasin napinreiät kohdilleen. Minulla ei sattunut olemaan neljää samanlaista isoa nappia, joten päällystin eriparinapit velourilla.

Tältä se näyttää (on se lapsikin siellä jossain):

Nyt taas tarkenee! Paneeli on mielestäni juuri sopivan lämmin näin kevääseen, lisäksi pul ja fleece pitävät kosteuden hyvin loitolla.

Pari taskuvaippaa

Osteopaatti syytti jumiin menneitä niskojani ainakin osittain innokkaasta käsityöharrastuksesta, mutta en kehotuksista huolimatta malttanut pysyä pois koneelta. Surautin aamulla pari taskuvaippaa:

Hauskaa, kuinka pul-kankaan luonne muuttuu sen mukaan, millaisen sisäkankaan ja tarran vaippaan valitsee! Itse tykkään lämpimistä väreistä, joten oikeanpuolinen on enemmän minun mieleeni, vaikka tarra saisikin olla vähän vähemmän punainen.

Lainasin kirjastosta Tiina Törnströmin Vaippailmiö-kirjan, jota voin ensimmäisen silmäilyn jälkeen suositella sekä vaippa-aloittelijoille että muuten aiheesta kiinnostuneemmille, varmasti myös kokeneemmille konkareille tulee uutta tietoa esim. materiaaleista ja vaippojen historiasta. Kirjassa on myös runsaasti ompelu- ja neulontaohjeita ja kaavoja!

Applikointikokeiluja

Monissa blogeissa esitellään toinen toistaan ihanampia lastenvaatteita, joihin on applikoitu mitä mielikuvituksellisimpia hahmoja seikkailemaan. Innostuin itsekin kokeilemaan, ja, no... Tulokset eivät aivan yhtä iki-ihania olleet...

Tämä kamelintapainen kaveri oli eka kokeiluni. Jossain neuvottiin käyttämään liimaharsoa kankaiden välissä. Mitenkähän ihmeessä nuo nypyt on tarkoitus saada siististi pois kankaasta? Tämä oli tosiaan vain kokeilu kankaanpalalle, jonkun pipon tästä voisi vielä väsätä, jos kankaan saa siistiksi.

Jäljensin Tenavien tamineet -kirjasta college-puseron kaavan koossa 74, ja sain aikaan tällaisen:

Meidän vaaville menee vielä koko 62-68 cm, mutta minusta ei ole mieltä tehdä niin pieniä vaatteita, kun ne jäävät pieneksi aivan kohta. Kaikki kankaat ovat trikoota; pääntiellä, hihoissa ja vyötäröllä olisi pitänyt käyttää resoria, mutta kun ei ollut niin meni ilman. Melko ysärityylinen on tuo mallikin, mutta tulipa testattua. Jälkikään ei ole maailman siisteintä, voi kun mulla olis saumuri...

Applikointi onnistui kuitenkin paremmin kun jätin liimaharsot sikseen, silitin vain kankaiden taakse tukikankaat ja ompelin ne ennen applikointia suoralla tikillä puseron etukappaleelle. Tämä pallovarastonvartijahirviö on todellisuudessa hyvin leppoisa tapaus, joka on saanut inspiraationsa eräästä vapaassa levityksessä olevasta fontista.

Yökestoilua

Sain pojalle valmiiksi S-koon curly purly -ohjeella neulotut villahousut, samanlaiset kuin taannoiset lahjapöksyt. Housut istuvat tosi hyvin isommankin yövaipan päällä: villisten alla oli viime yönä pul-taskuvaippa, jossa on imuina paksu kerros mikrofleecea, 6 kerrosta bambucollegea ja 3 kerrosta flanellia - ihan tymäkkä paketti siis. Villikset puin lähinnä varmistukseksi. Ja hyvin toimi! Imut olivat aamulla litimärkiä, mutta taskuvaippa oli pitänyt, eivätkä villapöksyt edes kastuneet. Seuraavaksi voisi kokeilla villahousuja sisätäyttövaipan kuorena yöllä, niin saisi vielä hengittävämmän paketin.

Pullerossa vaipassa oli myös hyvä opetella kääntymistä, vauhdikkaasta menosta voi seurata myös äidin kasvavaa "apua-pitäiskö-mun-mennä-ottamaan-koppi" -fiilistä :D

Kestovaippailun "starter kit"

Ilokseni - ja yllätykseksenikin, pakko myöntää - blogini onnistui innostamaan ainakin yhtä kertakäyttövaippailijaa testaamaan kestoja. Kasasin reilun kolmen kuukauden ikäiselle poikavauvalle tällaisen paketin ja liitin sen oheen niin seikkaperäiset käyttöohjeet kuin suinkin osasin laatia. Pitkän välimatkan takia en voi kädestä pitäen neuvoa kokeilijoita vaippailussa, joten toivottavasti ohjeista saa selkoa. Ja jos jotain menee pieleen, niin ei sen pahempaa voisi sattua kuin että poitsun housut kastuvat, joten rohkeasti vain kokeilemaan!

Paketissa mukana siis:
- kaksi sisätäyttövaippaa (raidallinen velourvaippa ja siilikuvioinen froteevaippa)
- yksi pul-taskuvaippa (eläinkuosi)
- yksi pul-kuorivaippa (Popoliinin valmisvaippa)
- yksi Imsevimsen Flanellette-sisävaippa
- viisi erilaista imua
- pesupähkinöitä
- seikkaperäiset käyttö- ja pesuohjeet, jotka (toivottavasti) avautuvat klikkaamalla linkkiä.

Kirjamessuhuutomerkki

Ystävän kyläilyä odotellessa siivosin ompelukaaoksen, ja päätin hyödyntää vaippatalkoista jääneitä tilkkuja:

Pipon kaavan kehittelin itse suuntaa-antavana mallina eräs kirpparilöytöpipo. Tossujen kaava löytyi Suuri Käsityö -lehden numerosta 1/2008. Samassa lehdessä on muuten kestovaipankin ohje, pitääpä joskus tutkia sitä tarkemmin.

Viikonlopun kirjamessuilla keräsimme kyllä katseita, poika suloisissa tamineissaan ja kantoliinassaan oli kuin huutomerkki ainakin.

Messuilta tarttui mukaan jos jonkinlaista mukavaa, muun muassa kirja "Ompele tenavien tamineet 0-4-vuotiaille", monipuolinen ja selkeä lastenvaateopas kaavoineen (Sanomaprint/kirjat, 1992)! Tosi ysärimeininki kirjan kuoseissa, mutta kivoja kaavoja sovellettavaksi. Kuusi euroa ei ollut paha hinta tästä löydöstä.

Ompelublogeja selaillessani olen törmännyt ihastuttaviin applikointi-ideoihin, ja itseänikin kutkuttaisi kokeilla applikoida jotain, en ole koskaan testannut. Kirjassa oli mm. selkeät ohjeet tähän touhuun. Tilkkujakin kertyy koko ajan lisää...

Eläinkuvioinen taskuvaippa

Hahaa, ehdinpä sittenkin napata kuvan tästä eläinkuvioisesta taskuvaipasta vaippojen täyttämisen ohessa! Täytän siis vaipat imuilla aina niiden kuivattua valmiiksi kaappiin odottamaan, niin ei tarvitse surata imuja taskuun poitsun odotellessa ilkosillaan. Niinpä taitavat muutkin kestoilijat tehdä.

Tämä on ommeltu sillä Kiedo ry:n sivuilta löytyneellä Henni Mustakorven kaavalla, hieman muunnellen. Ja M-koossa, noiden kaavojen S on aivan tositositosi pieni! Vaippa on mukavan kapoinen haaruksista, joten kuminauhat pääsevät asettumaan reisien ympärille erittäin napakasti. Miinuspuolena tästä seuraa se, että tasku on melko ahdas, ja sinne on hankala saada ängettyä koura ja imut yhtä aikaa.