Yövaippahärpäke

Perjantai-iltana perheellemme kävi yllättävä kutsu muutaman kymmenen kilometrin päähän saunomaan, syömään ja istumaan iltaa sukulaisteni kanssa - ja jäämään yöksi heidän loma-asuntoonsa! Hui! Yökylään pikkuisen kanssa!

Tovin emmittyämme päädyimme reissuun ja viikonloppu menikin todella mukavasti. Pääsin pitkästä aikaa viettämään vähän iltaa kaksin mieheni kanssa kun vauva oli turvallisessa ja luoetettavassa hoidossa. Vauvan yövaippa piti olla mahdollisimman varma kyläolosuhteissa, joten surautin ennen lähtöä vielä tällaisen:

Olipas vaikeaa saada kaikki kerrokset kuvaan... Ulkokangas on joustofroteeta ja sisällä on kaksi kerrosta bambucollegea. Lisäksi vaipassa on ruskealla coolmaxilla päällystetty bambucollegeimu, jonka ompelin kiinni vaipan etuosaan. Vaipan sisällä on myös tasku tällaista varten:

Hahtuvaimu toimii yövaipassa to-del-la hyvin, sisävaipan ulkokangaskaan ei välttämättä ole märkä aamulla, kun hahtuva on levittänyt kosteuden niin tasaisesti itseensä. Oikeanpuoleisen hahtuvaimun neuloin ja neulahuovutin jo syksyllä, vasemmanpuoleinen liukuvärjätty hahtuva on parin viikon takaisilta kädentaidon messuilta ostamastani loimaalaisesta hahtuvakiekosta neulottu.

Vaippapaketin päälle vielä tällaiset:

Nämä hahtuvavillikset neuloin jo viime syksynä. Värjäsin valkoista hahtuvaa elintarvikeväreillä. Nämä pitkälahkeiset pöksyt ovat vielä vauvalle vähän isot, mutta kyllä ne jalassa jo pysyivät.

Hahtuva (ja villa yleensäkin) on siitä mahtava vaippamateriaali, että sitä ei tarvitse pestä joka käytön jälkeen. Kuulostaa ehkä epähygieeniseltä, mutta ei ole sitä: villa puhdistaa itse itsensä kun sen ripustaa kuivumaan ilmavasti. Eiväthän lampaatkaan ole likaisia :D

Aamulla kosteat hahtuvaimut tai -housut ovat päivän kuivuttuaan täysin raikkaat ja pehmoiset! Kakkavahingot pitää tietysti pestä pois kunnolla, mutta pelkästään pissasta kostuneet villavaipat eivät tarvitse kuivatusta kummempaa huoltoa. Hahtuvaimut myös muotoutuvat kostuessaan täydellisen mallisiksi, siksi yläkuvan hahtuvatkaan eivät ole enää näin muutaman käyttökerran jälkeen täydellisen symmetrisiä.

Blogisäätelyä

Kuten nokkelimmat pokkelimmat teistä ehkä jo huomasivat, blogi on luopunut tekonimestään ja saanut virallisen kutsumanimen. Huomasin nimittäin, että Ommelluksia touhuillaan jo Oulaisissa kovaan tahtiin, eikä liene aivan suotavaa nimetä blogia varatulla otsakkeella. Pahoittelut mahdollisista sekaannuksista!

Blogin nimeäminen ei ikinä ole helppoa, ainakaan jos haluaa olla näppärä ja mieleenpainuva. Tällä kertaa kysyin apua anagrammigeneraattorilta - kuka hoksaa, mistä "sanoista" tämä blogi sai uuden nimensä?

Muutin jonkin verran myös blogin kuvausta, sillä blogini sisältö näyttää laajentuvan sitä mukaa kuin käsityöinnostukseni kasvaa. Aion myös muokata blogin ulkoasun persoonallisemmaksi jahka saan kehiteltyä jonkun kivan logontapaisen :)

Taskuja taasen

Väsäsin pari taskuvaippaa, eipä siinä sen kummempia :) Vielä en tällännyt vaippoihin neppareita, kun tykkään tarrakiinnityksestä eikä tämä pikkutirriäinen niitä edes tajua yrittää avata. Isommalle vaaville nepparit ovat varmempi kiinnitysratkaisu.

Sitten poika liinaan ja kohti postia hakemaan Sampsukasta saapuneita kankaita!

Vaippapino

Nappasin aamulla kuvan vaippakaapista, kun melkein kaikki vaipatukset olivat kerrankin yhtä aikaa puhtaina - pesussa taitaa olla kaksi vaippaa, hoitokassissa kaksi ja pojalla päällä yksi:

Alahyllyllä ovat pul-taskut, joista olen ommellut itse kaikki paitsi 2 norsukuvioista Myllymuksujen vaippaa, jotka ostin kaverilta käytettyinä.

Ylähyllyllä on pääasiassa sisätäyttövaippoja, joista oikeanpuoleiset olen tehnyt itse ja vasemmalla ylhäällä on muutama kirpparilta ostettu (kehno) TSI-vaippa, vihonviimeisiä hätävaroja meillä. Vasemmalla ylhäällä on myös neljä Kushiesin AIO-vaippaa., jotka ostin Huuto.netistä raskausaikana. Tällainen vihreä AIO-vaippa oli myös äitiyspakkauksessa (2010), enkä Kestovaippainfon arvioiden mukaan ole ainoa, jonka mielestä nuo vaipat ovat aivan surkeita... Muuten laittaisin Kushiesit kiertoon, mutta ne ovat niin älyttömän isojakin (4-kiloisesta lähtien - joo varmaan, jos reidet ovat paksummat kuin pää), että ajattelin vielä säilyttää hätähätävarana kesää varten.

Lisäksi on kolmet villahousut ja kolmet pul-kuoret, mutta ne eivät tällä kertaa päässeet kuvaan. Melkein kaikki imut on laitettu kuvan vaippoihin sisään: imuja mulla on tällä hetkellä liian vähän, mutta vihaanvihaanvihaan niiden ompelemista ilman saumuria. Jonkin verran olen ostanut imuja käytettyinä kirppareilta ja kaverilta.

Vaippoja on täyskestoiluun tarpeeksi mutta naftisti. Poika kuluttaa päivässä 8-14 vaippaa, joten melkein joka päivä kone hurraa. Lisäksi vaipoista on alkanut erottua selkeät suosikit ja ne, jotka jäävät aina pinon pohjimmaisiksi. Suosikeiksi ovat nousseet Henni Mustakorven kaavaa soveltamalla ompelemani vaipat ja vähemmälle käytölle tuntuvat jäävän haaroista leveämmät vaipat, jotka istuisivat varmaan tyttövauvalle paremmin.

No vaipat onneksi saa kiertoon! Jyväskylässä järjestetään 21.5. Pienten päivä, jossa Googlen tietojen mukaan ainakin takavuosina on ollut mahdollisuus pitää vaippakirpparipöytää. Tämän vuoden tapahtumasta on harmillisen vähän ennakkotietoja saatavilla vielä Facebook-sivullakin.

Ja onpa vaippatilanne mulle hyvä syy surautella lisää mainiosti istuvia vaippoja vaikka vähän yli oman tarpeenkin :) Työn alla on myös kestovaippailuun sopivamman vaippakassin ompeleminen, mutta kertoilen tästä projektista myöhemmin.

Lämpöpussi turvakaukaloon

Kevät on täällä jipii! Lapsen pukemiseen ihanaihanaihana lämpö ja valo tuovat kuitenkin omat kommervenkkinsa: vaunuissa/kaukalossa ulkona pitäisi olla vielä lämpimästi päällä, mutta autossa tai liinassa saa olla melkein sisävaatteissa (siis melkein, tietysti tarvitaan pipoa, rukkasta ja töppöstä vielä pitkään). Haalarin kanssa vekslaaminen on hankalaa varsinkin ahtaissa tiloissa. Siksipä ompelin turvakaukaloon lämpöpussin, johon poitsun voi lykätä tilanteen mukaan koti- tai liinailuvaatteissa!

Tässä pussi eestä, takaa, auki ja kiinni ja vaikka miten päin:

Pussin ompeleminen oli melko hankalaa ja aikaavievää varsinkin ilman mitään ohjetta tai kaavaa, netistä vain etsin muutamia mallikuvia ja mittailin kaukaloa, poikaa ja äitiyspakkauksen makuupussia malliksi. Vuori on mikrofleeceä ja päällinen joustofroteeta, ihanan keväisen aurinkoisia kankaita, jotka onneksi pelastavat paljon, eivätkä pienet (mutta sitäkin ärsyttävämmät) virheet hyppää heti silmille. Vetoketjun asettumisen kanssa oli suurimpia ongelmia, mutta onneksi tulin vastikään hankkineeksi nepparikoneen, niin sain ruman vänkyrävetskarin nappilistan alle piiloon :D

Pääasia on kuitenkin, että pussi sopii kaukaloon ja poika tuntuisi viihtyvän siinä hyvin. Pussissa on kasvunvaraa, ja sen jälkeen kun kaukalo jää pieneksi, sitä voi käyttää vaikka lisälämpöpussina äitiyspakkauksen makuupussin sisällä, kun ne kamalat talvipakkaset taas kolisuttavat hampaita.

Sisä(täyttö)vaippa yökäyttöön

Yökestoilu on sujunut meillä hienosti jo viikon verran, mutta en silti ole ollut tyytyväinen vaippavalintoihini. Ensin käytin villahousujen alla pul-taskuvaippaa, mutta koska halusin hengittävämmän paketin, vaihdoin villahousujen sisään sisätäyttövaipan. Olen tunkenut vaipan sisään ylimmäksi imuksi mikrokuitua, keskelle harson (yleensä bambuharso), näiden alle vielä flanellia ja aivan alimmaiseksi hahtuvasta neulotun imun. Poika vaikuttaa tyytyväiseltä ja imua on määrän puolesta yöksi riittävästi, mutta minusta paketti on liian iso ja epämukava (ja kuuman) näköinen.

Ompelin tällaisen sisä(täyttö)vaipan, jota ajattelin kokeilla yöllä. Vaipassa on päällimmäisenä 2 kerrosta froteeta, sisällä 3 kerrosta bambucollegea ja ihana peikkokuosinen ulkokangas on myös froteeta. Imut on ommeltu kiinteästi toisiinsa, mutta jätin vaippaan myös taskun, sillä haluan alimmaiseksi vielä hahtuvaimun. Hahtuvaa en voisi pestä muun vaipan mukana, joten tasku oli tarpeen - ja tästä myös sulut sisä(täyttö)vaippaan :)

Hitaamminhan tämä kuivuu kuin ohkaiset tasku- ja sisätäyttövaipat, mutta jos teen kolme-neljä sisävaippaa yökäyttöön, niin aina pitäisi olla iltasella joku kuivana. Saas nähdä, miten imut riittävät.

Mei tai -kantoliina

Löysin kirppikseltä iiiiison palan priimakuntoista pellavaa, ja ostin sen, vaikken tiennyt mitä siitä tekisin. Olin jo silpomassa kangasta imuiksi, kun tajusin että siitä voisi saada hengittävän, pehmeän, tukevan ja kestävän kantoliinan. Pitkäksi liinaksi palasta ei kuitenkaan ollut, joten etsin neliöliinojen ohjeita.

Eräästä blogista löytyikin selkeä kuvallinen "Scandi Mei Tai" -ohje. Mei tai -kantoliina on kotoisin Kiinasta, mutta simppeliä ideaa on varioitu ympäri maailmaa, tämä liina on siis suosittu malli Skandinaviassa. Liina oli yllättävän helppo ommella ja ohjeet olivat oivalliset, päänvaivaa tuotti vain tuumien ja jalkojen vääntäminen senteiksi ja metreiksi, mutta onneksi tähänkin löytyy netistä apu.
 
Ensimmäiseksi applikoin öttiäisen pellavakankaalle. Onnistuin jopa liimaharson kanssa, kun löysin kunnolliset ohjeet. Kankaina käytin trikootilkkuja (ainakin Nanson ja Marimekon kankaita), joiden taakse olin silittänyt tukikankaat.

Pellava tuntui yksinkertaisena liian löperöltä kantoliinakankaaksi, joten lisäsin sitä tukikankaaksi kaksi kerrosta. Vuorina käytin tencel-froteeta ja olkaimissa, lantiovyössä ja hupun naruissa vakosamettia. Lisäksi tälläsin heijastinnauhaa pariin saumaan ja huppunarujen lenkkeihin. Olka- ja lantiovöiden pehmikkeenä käytin vanhaa superlonipatjaa, enkä fleeceä kuten ohjeessa neuvotaan.

Tästä tuli aika hieno! (Klikkaamalla kuvaa se näkyy suurempana). Neliöliinoja käytetään yleensä selässä kantamiseen, mutta mei tailla voi kantaa myös edessä. Vähän isolta tämä liina kuitenkin 7-viikkoisen kanssa tuntui, mutta parin kuukauden päästä tilanne on jo toinen. Materiaaliensa puolesta tämä onkin hyvä kesäliinaksi!

Taidetaan siis vielä ulkoilla trikooliinassa, mutta kiva, että tällainenkin on olemassa!