Mukavaa mustikkametsään

Totta se on, mustikat kypsyvät jo. Aamulla haettiin poikasen kanssa litra lettukestiviemisiksi. Kesäiseen metsään pitää saada rennot vaatteet, jotka suojaavat naarmuilta ja punkeilta. Collegeasu lienee kuivaan metsään parasta puettavaa, kovin märällä sinne ei huvita mennä muutenkaan.

Ompelin poikaselle 90-senttisen "lenkkipuvun" vanhan "Lasten vaatteita" (Otava 1987) -kirjan kaavoilla. Tässä on mukava oleskella kotosallakin. Mielestäni tuo paita on liian tiukka ja ennenkaikkea liian lyhyt, vaikka laitoin vielä pitemmät resorit kuin ohjeessa käskettiin. No, 80-luvun muoti... Ei siitä sen enempää.

Alimmainen kuva osoittaa, että mukava päällepantava on tarpeen ihan kotioloissakin... Eilen poikanen oppi tekemään kuperkeikankin. Vauhtia riittää!

Kangas on muuten kierrätyskeskuksen kangashyllystä! Epäilen, että joku on omin pikku kätösin värjännyt tuon, sen verran persoonallisia sommitteluratkaisuja, isoja sävyeroja ja painovirheitäkin palasta löytyi. Mie tykkään kovasti noista väreistä.

Eilen kaupungilla käydessäni bongasin yhdellä pikkupojalla älysöpön virkatun myssyn, ja päätin askarrella omalle jälkikasvulle jotain samantapaista. Googlettelin vähän aikaa erilaisia ohjeita, mutta en löytänyt mieleistä mallia, joten sävelsin taas omasta päästä - omaan päähän. Kävi nimittäin niin, että ensimmäisestä tekeleestä tuli meikäläiselle sopiva ja toinen parka jäi ilman lippaa kun lanka (Novitan Puro Batik loputtomista heräteostopinoistani) loppui kesken. Ihan kivat mustikanmetsästysmyssyt me saatiin kuitenkin! Ja virkatessa tuli muutamakin jatkokehittelyidea mieleen ;)

Harkkahousuhommia

No nythän mie oon ihan rakastunut tähän harkkahousuhommaan! Vähänkö näppärät vallankin tämmöisillä hellekeleillä. Aamupäivälläkin mentiin uimarannalle, ja harkkarit toimivat shortsien virkaa - ja olivat kuivat mennen tullen! Tältä näyttävät eiliset housut nektariinisyöpön kintuissa:

Summailen täällä vielä matskuja ennen kuin näitä tulee myyntiin. Lisäksi teen testikappaleita tyttötaaperoille. Lopullisiin harkkoihin olen suunnitellut seuraavaa kangaskokoonpanoa (iholta ulospäin): tencel-joustofrotee, mikrokuitufrotee, joustofrotee, pul/softis ja trikoo. Noissa sivukappaleissa on vain kaksi joustavaa kerrosta (sisä- ja ulkokangas), eli imut ja kosteussulku ylettyvät etu- ja takakappaleissa masusta peppuun. Sivukappaleiden ansiosta harkoissa on paljon joustovaraa. Näihin tämänpäiväisiin laitoin mainitut matskut, kosteussulkuna softis. Saapa nähdä, riittääkö se, vai onko pul kuitenkin parempi... Malta edes odottaa, että aamupottailun jälkeen pääsee sujauttamaan nämä poikasen jalkaan!

Harjoitusharjoitushousut ja retrohaalarishortsit

Silloin tällöin minulta kysellään harkkahousuja, ja nyt vihdoin uskaltauduin kaavoittamaan ensimmäiset testikappaleet:

Harkkahousujen sisäpinnassa on velouria, siihen kiinteäksi imuksi on ommeltu mikrokuitua, kuosikankaana on trikoota ja välissä vielä kerros pulia. Lahkeensuissa ja vyötäröllä on resoria. Näistä tuli aika nätit ja kivat tämmöisiksi tilkkupalakokeiluekaekaekaharjoitusharkoiksi, ja hyvinhän nuo istuivatkin:

Resorit voisi jättää vähän leveämmiksi, muuta radikaalia korjaustoimenpidettä ei tule edes mieleen. Tuleeko teille? Pökät pitivät juurikin sen yhden pissan verran, ja kosteus kulkeutui vähitellen myös resoreihin, mutta harkkahousujenhan ei ole tarkoitus ollakaan yhtä pitävät ja kuivat kuin muut vaipat, eikö niin?

MUOKS:

Innostuin tekemään toisetkin - kaava sama, mutta resorit pitemmät ja matskuja vähän varioin: ihoa vasten joustofrotee, sitten mikrokuituimu, toinen kerros joustofroteeta, pul ja trikoo (edelleen jämätilkkuja, en viitsi kauneimpia kuosikankaita tuhlata tällaisiin harjoituskappaleisiin...) Lisäksi väkersin koko-, tuote ja pesulaput paikoilleen. Kuvassa housut myös nurjalta.

Siivoilin myös poikasen vaatekaappia, ja vastaan tuli kasa iiiihania anopin säilömiä 70-luvun retrokamppeita, joihin viimeksi on pukeutunut poikasen isä. Nämä Tutan retropotkarit olivat puhkikuluneet jalkateristä ja polvista, joten pätkäisin niistä kesäisen shortsiasun. Vähänkö söpöä!

Voihan kesäniityt, lehmät ja apilat

Tykästyin käyttämään poikasella jalkaterällisiä yöpukuja varsin myöhään, eli nyt kun päälle sopivat noin 90-senttiset vaatteet. Yöpukuja on kirppiksiltä ja kaupoistakin löytynyt vain vauvoille, joten kukas lehmän hännän nostaa ellei...

Hauska trikoo on palalöytö Eurokankaasta. Kaavat askartelin jonkun vanhan kaavakirjan avulla - siinäkin loppuivat koot jo 80 senttiin, mutta suurentamalla sain ihan kelvon yökkärin aikaiseksi. Tämä on noin kokoa 92/98 cm - lahkeissa on mittaa ja alle mahtuu muhkeampikin yövaippa, mutta hihoihin ja jalkateriin olisin voinut lisätä vielä vähän pituutta.

Itsellenikin uskaltauduin ompelemaan soman kesämekkosen:

Apilatrikoo on Kestovaippakaupasta ja kaavat tein kirpparilta löytämäni Joka tyypin kaavakirja II:n raglanmekon ohjeen avulla. On tosi mukava ja sieväkin kotimekkonen tämä! Helma voisi kyllä olla aavistuksen pidempi. Ehkä teen toisenkin jossain vaiheessa, kun on kerran nyt kaavatkin. Kivoja tämmöiset puhvihiha-asiat ja empiremallisesta leikkauksesta oon kans tykännyt aina.

Kesätakki

Ompelin takin. Hauskan takin, ihanan takin, ihan omannäköisen takin. Kierrätyspuuvillasta (kirpparilta ja anopin varastosta) väkersin kesätakin, kun mulla ei sellaista ollut. Tämmöinen siitä tuli:

Eikö ole viehko! Kaavan muokkasin SKL 1/10 vetoketjutakin kaavasta. Halusin tuommoiset puhvihihat, kun mun kirppislöytötalvitakissakin on ja yllätyksekseni pidän niistä. Ne on hassut.

Takissa on kivoja yksityiskohtia:

Ja päälläkin se on mukava:

MUTTA

Yksi ikävä vika siinä on:

Siitä tuli liian tiukka! Kaavaa piirtäessäni vielä ajattelin, että teenpä vähän reilumman koon (44), niin on mukavan väljä sitten päällä. Paskanmarjat, tämä on ehkä häthätää kokoa 42, ennemminkin 40.

Hetken aikaa harkitsin huutokauppaavani koko tekeleen, mutta pähkäilin sitten, että hirmu harvoin pidän takkia kiinni kuitenkaan, että menköön. On se liian kiva, että raskisin ihan äkkiä luopua. Ja onpa nyt kaavat, joita muokata lisää, jos vaikka tekisi toisen, istuvamman. Niinhän ne aina ohjeissa sanoo, että tee ekaks harjoituskappale lakanasta - no pussilakanaksi tuo oranssi ihanuus oli ommeltu, että... :D

Sisustushommia

Kaikenmoisten ompelushommien ohella yritän välillä järkätä aikaa virkataneuloakutoahuovuttaalaminoidanikkaroidamitävaan jotain nättiä tänne kotiin. Tähän harrastukseen iso apu on ollut Jyväskylän Käsityökoulu, joka jäi juuri kesätauolle. Lukuvuoden mittaan tuli todistettua, että minussa ei asu sisäistä keraamikkoa tai pajunpunojaa, mutta laminointihommia ja kirjansidontaa kykenen oppimaan jotenkuten, kankaanpainantaan olen himppasen kärsimätön ja huovutus - ah, huovutus on IHANAA.

Hieman saattoi suuruudenhulluus iskeä kevätkiimassa, kun päätin ottaa ekaksi huovutusprojektikseni ikinä tuommosen vaatimattoman 2x1-metrisen verhon. Alkuvaiheessa tekele oli tietty n. 40% suurempi, ja saatiin latoa bambumattoa bambumaton perään, että mahduin tätä rullailemaan. Kiitos vaan avusta värjätyt ja värjäämättömät suomenlampaat ja mäntysuopa, mie oon niiiiin rakstunut mun Noitarumpuun!

Nämä kuvat on otettu juuri äsken, verhon takana paistaa kirkas alkukesän aurinko. Tuo portaikko on suhteellisen haastava paikka kuvata (ja muuten vielä haastavampi paikka asentaa verhotanko, kiitos vain Martille avusta!). Iltasella verho näyttää ihan eriltä, kun valo kajastaa huovan läpi vain aavistuksen. Taianomaista, sano.

Huovutin myös ulko-oveemme verhon. Noiden pötkylöiden pyörittely oli ehkä terapeuttisinta ikinä. Ja vähänkö toimii tuo puna-viher-kombo tässä(kin :P ) Nuo nastat eivät ehkä ole kaikista kaunein kiinnitysratkaisu, pitää jossain vaiheessa kehitellä jotain nätimpää...

Eilen päädyin vielä laminointihommiin, kun kirpparipöydän täydennystä kaapeista siivotessa tuli vastaan vanha, ruma leipälaatikonraiska. Ennen-kuvaa en taas kerran ottanut, mutta kaikki te olette näitä vaatimattomia mäntyisiä bokseja nähneet. Tämmöinen siitä tuli kuitenkin jälkeen:

Ensin mun piti vain lakata se, mutta komerosta löytynyt Kiva-kalustelakka ei minusta ole kyllä ollenkaan kivaa: valuu ja sottaa ja kuivuu hitaasti ja väri on epätasaista ja vika ei varmasti ole minussa... Kekkasin sitten, että mulla on vielä päkäle sama omppukangasta kuin syksyllä ehostamassani keittiöjakkarassa, joten keittiöllämme on nyt trendikkäästi teema.

Nyt on lampunvarjostimenaskartelukuume. En vielä tiedä mitä teen ja miten, mutta just kohta lähden kierrätyskeskuskeen etsimään inspiraatiota.

Kantoreppu! Ei oo totta, mie osasin!

7 tuntia leikkaamista, ompelemista, harsimista, purkamista, neulaamista... Niin ja sitä ennen kankaiden värjäämistä, kaavojen piirtämistä, solkien hankkimista... Ei ollut ihan pikkujuttu tämä, mutta sainpa tehtyä!

Paneeli on Natibabyn pellavaista Pihlaja-kantoliinaa, jonka värjäsin Emo-tuotannon reaktiiviväreillä (n. 75% keltaista, 25% vihreää). Värit toistuvat melko hyvin näissä kuvissa, paneeli on sellainen vähän kullanhohtoinen. Oikein tyylikäs ja kaunis mielestäni.

Tukivyöt ja olkainhihnat ovat tukevaa samettia, jonka värjäsin paneelin kanssa samassa liemessä. Vuorina on vihreää pellavasekoitetta, jota löysin pätkän Eurokankaasta. Tukikankaana paneelikankaiden välissä on pätkä puuvillaista Vauva-lehden tilaajalahjaliinaa. Soljet ja remmit ovat Shelbyltä ja olkahihnojen ja vyön pehmusteet Etolasta.

Ohjeesta suuri kiitos Siksaksis-blogille! Ilman mainioita, yksityiskohtaisia, kuvallisia neuvoja tästä ei olisi tullut mitään. Ohjeita en tosin noudattanut kovinkaan kirjaimellisesti, sillä halusin repusta sellaisen, että ompeleet eivät näy päällepäin. Kaikki kiinnitykset, vahvistukset ja varmistukset on siis ommeltu paneelikankaiden välissä olevaan tukikankaaseen. Myös paneelin kaavan piirsin itse. Ajattelin vielä lisätä noihin remmeihin pujotuskujia, etteivät ne repsottaisi aivan valtoimenaan. Myös unituki/huppu on suunnitteilla.

Olen tosi tyytyväinen lopputulokseen, ja mieskin sanoi, että tämä tuntuu mukavammalta ja tukevammalta kuin markkinoiden johtava kantoreppu Manduca! Aika mainiota! Onneksi kuvasin kaikki työvaiheet, niin pystyn ehkä joskus tulevaisuudessa askartelemaan samanlaisen - ja välttämään myös sellaiset työvaiheet, joiden jälkeen ratkoja viuhui ja koko tekele oli lentää kopan pohjalle...