Makeasti oravainen...

Pitkästä aikaa jaksoinehdinviitsinkerkesin surauttaa pari sivunepillistä taskuvaippaa. Tämä orava-pul on lojunut kaapissa jo kuukausikaupalla.

Kyllä muuten huomaa, että rutiini on paras ystävä vaippojen ompelemisessa, aivan ihme juttujen kanssa piti muistella ja säätää: kannattaako ommella pulin vai coolmaxin puolelta, millä pistonpituudella kuminauhat on paras ommella, mikä paininjalka ja sen puristus... Huhhuijjaa. Mutta valmista tuli! (Vaikka muutamassa kohdassa onkin neula vähän lipsunut ja tikkausjälki rumaa) Toivottavasti pian olisi parin päivän tarpeiksi neppivaippoja, tarrojen kanssa suhraaminen on tuollaisen väkkärävauvan kanssa aika hankalaa.