Kun kerran tykkään näin koleammilla keleillä pukea taskuvaipan sijaan lapsoselle mieluummin sisä(täyttö)vaipan ja villahousut, piti toki rohkaistua ompelemaan muutama sisätäyttö itsekin. Ekan tein Vaippailmiö-kirjan sivunepillisen L-koon mitoilla, ja voi HYVÄN tähen, mikä ilmestys:
Toinen yritys ei ollut paljon sen parempi. Päätin askarrella aiemmin hyvin toimineesta yösisätäyttökaavasta sivunepillisen, ja tännekin mahtuisi ainakin mun toinen kankku. Ei hyvän tähen, eipä ei. Mutta kyllä ne villikset nämäkin kasassa yön yli pitävät.
No kolmas kerta toden sanoo, eikös? Kopsasin niiden täydellisten kirppislöytövaippojen mitat ja piirsin kaavat, ja...
Sitten hengittelin pari päivää sisään-ulos-sisään-ulos, kaivoin mittanauhan uudestaan esiin, kutistelin joka puolelta reilusti ja sitten vielä venyttelin kangasta ja kutistin uudestaan, ja lopulta...
PS: Kiitos kuitenkin imetysmekkodaameille ompelushommista yli jääneistä tilkuista, joista epätoivoisia vaippaviritelmiä askartelin :D Niin ja niitä sovituskuvia saapi laittaa tulemaan myös ;)
Onneksi olkoon! Meillä oli esikoisen kanssa samantapaisia virityksiä, vaikka noita materiaaleja joista puhut, ei varmaan ollut olemassakaan. Villahousut olivat silloinkin kaiken pelastus. Myös ja erityisesti lämpötalouden osalta. Noin muuten alkaa tulla turhankin eläviä muistoja mieleen.
VastaaPoistaVaipparintamalla tapahtuu kyllä aktiivisesti ja uusia toinen toistaan ehompia kangaslaatuja tulee markkinoille tämän tästä. Pitkälle on tultu harsot ja h-liina-ajoista, niillä minut on aikoinaan vaipatettu - tosin perinteinen puuvillaharso on edelleen monissa tilanteissa se vaippojen ja imujen ykkönen!
VastaaPoistahahaa, siellähän on ihka oikea napinläpitasku, vauvan pyllyä vasten. komiaa! anu
VastaaPoista^ No sanotaanko, että se otti vahingossa suunnan sinnepäin juu, mutta ei se ihan puhdasoppinen ole :D
VastaaPoista