maanantai 21. toukokuuta 2012

Sisustushommia

Kaikenmoisten ompelushommien ohella yritän välillä järkätä aikaa virkataneuloakutoahuovuttaalaminoidanikkaroidamitävaan jotain nättiä tänne kotiin. Tähän harrastukseen iso apu on ollut Jyväskylän Käsityökoulu, joka jäi juuri kesätauolle. Lukuvuoden mittaan tuli todistettua, että minussa ei asu sisäistä keraamikkoa tai pajunpunojaa, mutta laminointihommia ja kirjansidontaa kykenen oppimaan jotenkuten, kankaanpainantaan olen himppasen kärsimätön ja huovutus - ah, huovutus on IHANAA.

Hieman saattoi suuruudenhulluus iskeä kevätkiimassa, kun päätin ottaa ekaksi huovutusprojektikseni ikinä tuommosen vaatimattoman 2x1-metrisen verhon. Alkuvaiheessa tekele oli tietty n. 40% suurempi, ja saatiin latoa bambumattoa bambumaton perään, että mahduin tätä rullailemaan. Kiitos vaan avusta värjätyt ja värjäämättömät suomenlampaat ja mäntysuopa, mie oon niiiiin rakstunut mun Noitarumpuun!

Nämä kuvat on otettu juuri äsken, verhon takana paistaa kirkas alkukesän aurinko. Tuo portaikko on suhteellisen haastava paikka kuvata (ja muuten vielä haastavampi paikka asentaa verhotanko, kiitos vain Martille avusta!). Iltasella verho näyttää ihan eriltä, kun valo kajastaa huovan läpi vain aavistuksen. Taianomaista, sano.

Huovutin myös ulko-oveemme verhon. Noiden pötkylöiden pyörittely oli ehkä terapeuttisinta ikinä. Ja vähänkö toimii tuo puna-viher-kombo tässä(kin :P ) Nuo nastat eivät ehkä ole kaikista kaunein kiinnitysratkaisu, pitää jossain vaiheessa kehitellä jotain nätimpää...


Eilen päädyin vielä laminointihommiin, kun kirpparipöydän täydennystä kaapeista siivotessa tuli vastaan vanha, ruma leipälaatikonraiska. Ennen-kuvaa en taas kerran ottanut, mutta kaikki te olette näitä vaatimattomia mäntyisiä bokseja nähneet. Tämmöinen siitä tuli kuitenkin jälkeen:

Ensin mun piti vain lakata se, mutta komerosta löytynyt Kiva-kalustelakka ei minusta ole kyllä ollenkaan kivaa: valuu ja sottaa ja kuivuu hitaasti ja väri on epätasaista ja vika ei varmasti ole minussa... Kekkasin sitten, että mulla on vielä päkäle sama omppukangasta kuin syksyllä ehostamassani keittiöjakkarassa, joten keittiöllämme on nyt trendikkäästi teema.

Nyt on lampunvarjostimenaskartelukuume. En vielä tiedä mitä teen ja miten, mutta just kohta lähden kierrätyskeskuskeen etsimään inspiraatiota.

perjantai 11. toukokuuta 2012

Kantoreppu! Ei oo totta, mie osasin!

7 tuntia leikkaamista, ompelemista, harsimista, purkamista, neulaamista... Niin ja sitä ennen kankaiden värjäämistä, kaavojen piirtämistä, solkien hankkimista... Ei ollut ihan pikkujuttu tämä, mutta sainpa tehtyä!



Paneeli on Natibabyn pellavaista Pihlaja-kantoliinaa, jonka värjäsin Emo-tuotannon reaktiiviväreillä (n. 75% keltaista, 25% vihreää). Värit toistuvat melko hyvin näissä kuvissa, paneeli on sellainen vähän kullanhohtoinen. Oikein tyylikäs ja kaunis mielestäni.

Tukivyöt ja olkainhihnat ovat tukevaa samettia, jonka värjäsin paneelin kanssa samassa liemessä. Vuorina on vihreää pellavasekoitetta, jota löysin pätkän Eurokankaasta. Tukikankaana paneelikankaiden välissä on pätkä puuvillaista Vauva-lehden tilaajalahjaliinaa. Soljet ja remmit ovat Shelbyltä ja olkahihnojen ja vyön pehmusteet Etolasta.

Ohjeesta suuri kiitos Siksaksis-blogille! Ilman mainioita, yksityiskohtaisia, kuvallisia neuvoja tästä ei olisi tullut mitään. Ohjeita en tosin noudattanut kovinkaan kirjaimellisesti, sillä halusin repusta sellaisen, että ompeleet eivät näy päällepäin. Kaikki kiinnitykset, vahvistukset ja varmistukset on siis ommeltu paneelikankaiden välissä olevaan tukikankaaseen. Myös paneelin kaavan piirsin itse. Ajattelin vielä lisätä noihin remmeihin pujotuskujia, etteivät ne repsottaisi aivan valtoimenaan. Myös unituki/huppu on suunnitteilla.

Olen tosi tyytyväinen lopputulokseen, ja mieskin sanoi, että tämä tuntuu mukavammalta ja tukevammalta kuin markkinoiden johtava kantoreppu Manduca! Aika mainiota! Onneksi kuvasin kaikki työvaiheet, niin pystyn ehkä joskus tulevaisuudessa askartelemaan samanlaisen - ja välttämään myös sellaiset työvaiheet, joiden jälkeen ratkoja viuhui ja koko tekele oli lentää kopan pohjalle...

tiistai 8. toukokuuta 2012

Paranneltu neliö ja lämpöisiä tassuja

Vihdoin sain ne suunnittelemani jatkopalat ympättyä tuohon aiemmin huonohkosti asettuneeseen neliöliinan paneeliin. Nyt tuntuu ja näyttää hyvältä niin liina kuin asentokin!


Eli ompelin liian avonaisiin neliön sivuihin kaarevat lisäkappaleet tuomaan tukea reisille. Jätin lisäkappaleiden ulkosivut tarkoituksella lyhyemmäksi kuin neliön sivumitta on, että lisäkappaleista tulisi myös ylimääräiset muotolaskokset, jotka parantaisivat syvää peppupussia entisestään. Toimii kuin junan vessa! Lähemmässä tarkastelussa vain huomaa, että lisäkappaleet on ommeltu liinan päälle, ja saumoja oli moninaisista harsimiskerroista huolimatta hankala saada asettumaan JUST päällekäin. Aion tehdä sen kantoreppuni samalla kaavalla noiden lisäkappaleiden kanssa, mutta silloin kiinnitän nuo sivulaskokset paikoilleen kaikkiin kappaleisiin erikseen, eli saumat jäävät repun sisäpuolelle. Hmm, mahdollisimman hankalasti selitetty, mutta ehkä joku tajusi :D

Poikasella on muuten päällään raglan-hihainen paita, jota en ole muistanut täällä esitellä. Ompelin paidan kaverin vauvan nimiäisjuhlaa varten.

Sitten kevätjuttuja: käsineongelma. Ärsyttävä käsineongelma. Lapsonen on hyörinyt pihalla viimepäivinä ihan paljain käsin, kun lapaset sinkoavat lähimpään puskaan heti kun silmä välttää. Ei kiinnosta tutkiskella maailmaa toppatumpuissa sen enempää kuin (puu)villalapasissa - pitää saada koskea ja nostella ja heitellä. Himpan liian märkää ja viileää siellä vielä kuitenkin (äidin mielestä) on tassutella ihan paljailtaan. No kun ei kerran valmisratkaisuja ole tarjolla, niin tehdään ite!

Lanka-arkun pohjalta löytyi aarre, muutama kerä merinovilla-silkkilankaa (Primaveran Teeteetä - sori anoppi, siitä ei nyt sitten tullutkaan haalaria ;) ja neuloin siitä pojjalle kynsikkäät! Ohjetta lunttasin vähän tästä Novitan perusohjeesta, mutta soveltamishommiksi tuo aika pitkälle meni eri langasta tehdessä jne.

Piti saada sitten itsellekin... Näihin ei ollut ohjetta senkään vertaa, kunhan pyörittelin:

Vallankin pyöräillessä ovat ihanat. Niin ja pihakeinussa, kun poika juoksee pallon perässä ja minä neulon - miehelle kynsikkäitä, sekin haluaa omat.

torstai 3. toukokuuta 2012

Kita-vaipat tarjouksessa Olentolassa

Innostuinpa surauttelemaan Kita-taskuvaippoja kaupan varastoonkin, eli nyt kannattaa rynnistää ostoksille! Kimppatarjous: kolme Kita-vaippaa yhteishintaan 52€! Ommuutenhalapa :) Saa niitä yksittäinkin ostaa, jos haluaa (yksiväriset 19€, kuosilliset 20,50€).