Piha kuntoon, vähitellen

Syksyllä tulee kuluneeksi kolme vuotta siitä, kun muutimme rivarinpätkäämme. Vasta tänä keväänä olemme saaneet aikaiseksi laittaa pihaa: tai no vuosi sitten etupihalle laitettiin kivetykset, mutta muuten etupuolisko onkin aivan kesken.

En ole mikään varsinainen viherpeukalo, mutta pidän kyllä kovasti kasveista, varsinkin hyötysellaisista. Ensimmäinen etappi oli tietysti saada pihaan kasvimaa:

Edellisen asukkaan huolella ja rakkaudella vaalima kukkapenkki sai väistyä retiisien, mininauriiden ja yrttien tieltä! En kuitenkaan raskinut heittää kauniita kukkasia pois, vaan istutin ne laatikoihin terassin reunalle:

Hauska fosforoitu kivikoriste loistaa pimeässä ja toimii hyvin myös linnunpelättinä!

Terassin päälle on juuri asennettu valokate! Ihanaa, haaveilen kesäpäivistä, kun voin tehdä töitä pihalla katoksen suojissa. Haluaisin myös ripustaa tukeviin metallipalkkeihin riippumaton, -keinun tai jotain muuta kivaa :)

Polyrottinkiset kalusteet eivät ehkä ole niitä kaikkein ekologisimpia tai edes kauneimpia, mutta käteviä ja helppohoitoisia kyllä! Tuoliraasut kun saavat olla ulkona kesät talvet, meillä ei ole niille muuta säilytystilaa.

Vanha tv-taso pääsi varaston uumenista uusiokäyttöön chilipöydäksi ja puutarhatyökalujen säilytyspaikaksi. Oivallista!

Pikkuinen kasvihuoneenrumilus ei ollut huippuostos, vaikka alkuun niin arvelin. Rotsiko pysyy jo nyt kahden kesän jälkeen kasassa ilmastointiteipillä ja toivolla. Antaa se kuitenkin suojaa tomaateille ja yrteille.

Lapsen leluille pitäisi kehitellä joku kauniimpi säilytysratkaisu, mutta saavi on kätevä napata mukaan hiekkalaatikolle, sanelkoon käytäntö siis ehdot tällä kertaa!

Syksyllä on tarkoitus kaataa pihasta vanhat koristepensaat ja istuttaa tilalle marjapuskia. Haaveilen myös kivetystä polusta ja vesielementistä, mutta ehtiihän tässä.

Verhoilin tuolin

Ystäväperhe vaihtoi asuntoa ja siivosi samalla nurkkiaan perusteellisesti. Meille päätyi esimerkiksi tällainen aarre varaston kätköstä:

Soma pieni lasten nojatuoli! Mutta aika rumaksihan tuo oli vuosien saatossa päässyt. Tässä kuvassa olen jo poistanut verhoilun sisältä tyynyt, joten rassukka on vielä ryhdittömämpi kuin aikaisemmin.

Verhoilun vaihdettuani en ehtinyt saamaan tuolista kunnon kuvaa, kun yksi pikkutyyppi keksi istuimelle välittömästi paremman käyttötarkoituksen...

Ilmeisesti kelpasi.

PS: En ole vielä ehtinyt arpoa vappuarvonnan voittajia, mutta lähipäivinä sekin homma on luvassa! 

Kurkistus ompeluhuoneeseen

Tänään meille kotiutui uusi perheenjäsen. Painoa on muutama kilo ja korkeuttakin niin paljon, että tilaa piti raivata, että saatiin se tungettua johonkin soppeen. Hyvin se siihen sitten solahti, ihan kuin olisi ollut siinä aina.

Eli peitetikkikone! Minun Ihan Oma! Rehellisyyden nimissä kerrottakoon, etten ole koskaan edes kokeillut ommella peittarilla, mutta kun noin kuukausi sitten aloin nähdä tuosta masiinasta uniakin, päätin sen hommata. Suunnitelmissa on kyllä ollut jo yli vuoden ja melkein jokaisella ompelukerralla olen huomannut ajattelevani, että OLISPA. No ny o.

Tuli vähän järjesteltyä ompelusoppea muutenkin uuden tulokkaan kunniaksi, joten vilautetaanpa nyt ei tällä hetkellä niin kovin pölyisiä nurkkia vähän teillekin:

Jaan siis työhuoneen miehen kanssa, joskin olen onnistunut levittäytymään häenenkin tontilleen lankoineni ja villoineni ihan tehokkaasti. Onneksi se ei (ainakaan ääneen) valita. Kyllä me mahutaan!

Tässä vielä pari yksityiskohtaa. Lankatelineen askartelin joku ilta viime syksynä vanhasta leikkuulaudasta laminoimalla ja ruuvailemalla. Nätti se on, mutta ei ihan niin kätevä kuin voisi. Puolet langoista on laatikoissa.

Kangaskaapin joustavaa puoltakin kehtaa nyt vilauttaa, kun sain vähän viikkailtua myttyläjiäni. Kankaat ovat kahdessa rivissä, joten kaikkia ei näy. Ja puuvillat on omassa paikassaan, piilossa ja pysyvätkin.

Semmosta. Nyt opettelemaan yhteiselämää Janomen kanssa!

Kirjavat istuintyynyt puutarhatuoleille

Eilen oli kevään ensimmäinen päivä. Koko päivä ropsuteltiin pihaa, hinkattiin ja öljyttiin terassia, pähkäiltiin istutuksia ja välillä pysähdyttiin syömään jätskit auringonpaisteessa. Puutarhatuolien istuintyynyt olivat kastuneet ja homehtuneet, joten roskiin joutuivat. Minua se ei harmittanut, sillä ne olivat rumat ja tylsät alkujaankin, ja suunnittelin niiden uudelleenpäällystämistä jo viime kesänä.

Käsityöharrastustani leimaa kaksi oleellista elementtiä: rakastan värejä ja olen äärimmäisen kärsimätön. Tilkkulaatikon kautta sanoista tekoihin siis selkäsärystä piittaamatta, ja tuossa ne nyt ovat. Pikku väriläikät. Aivan ihanat. Täytin tyynyt styrox-muruilla (sillä sitä oli heti saatavilla). Päälliset ovat irrotettavat ja pestävät, sisätyynyt on ommeltu nekin kierrätyspuuvillasta.

Maratonlohikäärme ja mitä näitä nyt on

Eilen oli taas ompelumaraton. Kahdeksan mimmiä kokoontui tällä kertaa Jyväskylässä Tourutuvalla. Maratonmeiningit jatkuvat vielä tänään sunnuntaina, mutta tämä menee töihin.

Tämmöistä ehdin kuitenkin eilen väköstellä:

 Yksi poikasen lempikirjoista on Crockett Johnsonin Valtteri ja violetti väriliitu (erihyvä kirjamaku tyypillä muuten mikäli äiskältä kysytään) ja erityisesti kirjan kohta, jossa Valtteri piirtää "hirmuisen hirvittävän lohikäärmeen" omenapuun taakse. Hirmuisen hirvittävä lohikäärme luikerteli myös paidalle himppasen värikkäämpänä versiona. Ehkä liiankin värikkäänä? Mua melkein hotsittais brodeerata tuo sama kuva violetilla langalla mustalle pohjalle...

Taustalla muuten pilkahtaa portaiden alle askartelemani maja, joka on ollut tarkoitus esitellä jo pitkään. Ja keinutuolin päällä näkyy kulma yhdestä tilkkutäkki-ihanuudesta, joka sekin on jäänyt blogissa esittelemättä. Ja viimeisessä kuvassa vilahtaa keskeneräinen trikookudemattoprojekti.

Kesäksi valmistui kiva perus-teeppari ja hauskat pökät. Paidan kaavamallia en muista, housut sävelsin jostain Ottobren kaavasta omanlaisikseni. Taskut on tarkoituksella pikkuiset, ei pikkutyypin taskuihin tartte mahtua kuin pari pientä aarretta.

Itselle surautin maailman mukavimman ja helpoimman lököpaidan Eurokankaan palalaarista löytyneestä "talvitrikoosta". Lepakkohihatekeleraasu on odottanut sopivaa resoria jo pari kuukautta, viimeviikkoinen pikainen Triteksin reissu korjasi vihdoin tilanteen!

Muhun iski tilkkukuume

Tein toisen tilkkutäkin tismalleen samalla metodilla kuin ensimmäisenkin. Ajattelin, että tämä olisi mennyt lahjaksi, mutta jostain syystä tikkaukset eivät nyt onnistuneet yhtä hyvin, joten päätin, että tää jäis meille. Ei kauheasti haittaa.

Tuo punainen sydänpuuvilla on ihana! Onneksi mulla on sitä vielä moooooonta metriä (ja yhdestäkään en luovu). Anoppi hamstrasi sitä joskus 20 vuotta sitten jostain Savonlinnan kangaskaupasta. Tämä on sellaista ohuehkoa, lakanavahvuista. Mitään leimoja hulpioista ei löydy, eli ei mitään hajua valmistajasta tms. Tietääkö joku? Facebookin kangashamstereissa näkyy aina välillä samanlaista (?) aika hurjallakin metrihinnalla.

Tilkkutäkki ja vanhoja ihanuuksia

Voi ompelumaraton, minkä teit! Annukan inspiroimana rupesin toissailtana väkertämään jämätilkuista päiväpeittoa poikaselle (tjaa, Annukka ei näemmä vielä olekaan blogannut peitteistä, spoileriminä). Koskaan en ole kokeillut tilkkuilua, mutta sehän oli tosi hauskaa ja nopsaa aivotpoishommaa! Itse asiassa eilen leikkelin tilkut jo toista täkkiä varten...

Puuvillakankaat ovat mikä mistäkin: anopin varastoista, tilaustöiden jämiä, jostain 20 vuotta vanhasta hameesta, Marimekon palakoreista... Taustan pöllöpuuvilla on Kangas-Mallasta. Tilasin sen joskus poikasen takin vuoria varten, mutta en sitten tykännytkään väristä. Tähän pirtsakka vihreä sopii kuin nakutettu!

Tukikankaana viltin välissä on vanha fleecepeitto. Sopii vuoritukseen hyvin, ja meillä nukkaantuu noita nurkissa enempi ja vähempi, taisin juuri keksiä niille uuden elämän ;)

Lapsen mopopaidan ompelin tässä syksyllä, kankaat Kestovaippakaupasta ja kaava oma. Poitsun selän takaa kurkistava ihana retrokankainen kissa on lahja kummivanhemmilta (kisu lienee syntyjään Retrobugista), kuten myös kolmiulotteinen 10 pikku pingviiniä -kirja. Ihanat kummit! Käytettynä hommattuun Muuramen kalusteen jatkettavaan sänkyyn olen kiinnittänyt pinniksen suojaksi askartelemani nimikyltin. Tuo hakee vielä vähän paikkaansa, mutta ihan kiva se on noinkin.

Poikasen huoneen katossa muuten killuu mobile, jonka neulahuovutin odotusaikana. Muistaakseni en ole tekeleestä koskaan blogannut, joten tässä pari kuvaa hökötyksestä:

Sisustushommia

Kaikenmoisten ompelushommien ohella yritän välillä järkätä aikaa virkataneuloakutoahuovuttaalaminoidanikkaroidamitävaan jotain nättiä tänne kotiin. Tähän harrastukseen iso apu on ollut Jyväskylän Käsityökoulu, joka jäi juuri kesätauolle. Lukuvuoden mittaan tuli todistettua, että minussa ei asu sisäistä keraamikkoa tai pajunpunojaa, mutta laminointihommia ja kirjansidontaa kykenen oppimaan jotenkuten, kankaanpainantaan olen himppasen kärsimätön ja huovutus - ah, huovutus on IHANAA.

Hieman saattoi suuruudenhulluus iskeä kevätkiimassa, kun päätin ottaa ekaksi huovutusprojektikseni ikinä tuommosen vaatimattoman 2x1-metrisen verhon. Alkuvaiheessa tekele oli tietty n. 40% suurempi, ja saatiin latoa bambumattoa bambumaton perään, että mahduin tätä rullailemaan. Kiitos vaan avusta värjätyt ja värjäämättömät suomenlampaat ja mäntysuopa, mie oon niiiiin rakstunut mun Noitarumpuun!

Nämä kuvat on otettu juuri äsken, verhon takana paistaa kirkas alkukesän aurinko. Tuo portaikko on suhteellisen haastava paikka kuvata (ja muuten vielä haastavampi paikka asentaa verhotanko, kiitos vain Martille avusta!). Iltasella verho näyttää ihan eriltä, kun valo kajastaa huovan läpi vain aavistuksen. Taianomaista, sano.

Huovutin myös ulko-oveemme verhon. Noiden pötkylöiden pyörittely oli ehkä terapeuttisinta ikinä. Ja vähänkö toimii tuo puna-viher-kombo tässä(kin :P ) Nuo nastat eivät ehkä ole kaikista kaunein kiinnitysratkaisu, pitää jossain vaiheessa kehitellä jotain nätimpää...

Eilen päädyin vielä laminointihommiin, kun kirpparipöydän täydennystä kaapeista siivotessa tuli vastaan vanha, ruma leipälaatikonraiska. Ennen-kuvaa en taas kerran ottanut, mutta kaikki te olette näitä vaatimattomia mäntyisiä bokseja nähneet. Tämmöinen siitä tuli kuitenkin jälkeen:

Ensin mun piti vain lakata se, mutta komerosta löytynyt Kiva-kalustelakka ei minusta ole kyllä ollenkaan kivaa: valuu ja sottaa ja kuivuu hitaasti ja väri on epätasaista ja vika ei varmasti ole minussa... Kekkasin sitten, että mulla on vielä päkäle sama omppukangasta kuin syksyllä ehostamassani keittiöjakkarassa, joten keittiöllämme on nyt trendikkäästi teema.

Nyt on lampunvarjostimenaskartelukuume. En vielä tiedä mitä teen ja miten, mutta just kohta lähden kierrätyskeskuskeen etsimään inspiraatiota.