Lapsuusmaisemissa

Piipahdin lapsuusmaisemissani Pohjois-Suomessa. Sain kokea heräävän kesän taian uudestaan, ja hyödynsin mahdollisuuden niin hyvin kuin vain ehdin. Ensimmäisenä kitkin pikkusiskon pihalta nokkoset parempiin suihin:

Ja jee, tuli se kuivurikin hommattua samalla reissulla! Hyvin pelittää, vaikka onkin tuommoinen ihan perusmalli (OBH Nordica). Viidelle tasolle mahtui hyvä satsi yrttejä, ja ne kuivuivat nopeasti. Saapa nähdä, riittääkö tila sieniaikaan, mutta onhan aina lisäksi kiertoilmauuni, ja sähkösaunakin.

Äiti antoi luvan nyppiä kuusiaidasta niin paljon kerkkiä kuin vain halusin (kuusenkerkkien poimimiseenhan tarvitaan aina maanomistajan lupa, niitä ei siis voi mennä jokamiehenoikeuksien nojalla nypiskelemään). Sain vinkin helposta kerkkäsiirapista: kerkkiä ja sokeria ladotaan vuorotellen isoon lasipurkkiin, jota säilytetään ikkunalla ja käännellään välillä ympäri. Sokeri sulaa ja siirappi valmistuu itsekseen vähitellen keittelemättä. Raportoin sitten lopputuloksesta, kun valmistuu.

Muuten oli ihanaa vain kuljeskella ympäriinsä ja ihmetellä tuttuja maisemia, joista kuitenkin olen vuosien saatossa vieraantunut. Etäisyys lisää näköalaa, Kemijoen kauneus ja voima sai minut ihan liikutuksiin.

Mummu sai nauttia ajasta pikkuvilpertin kanssa. Annoin äidille mekon, jonka ompelin vähän aikaa sitten itselleni edellisen Ottobre Womanin kaavalla 17. Aivan ihana mekko ja malli, mutta taas onnistuin tekemään väärän kokoisen, vaikka noudatin mittataulukkoja tarkasti! No, saanpahan hyvän syyn tehdä uusi, ja äiti sai kivan kesämekon itselleen, hänelle kun malli sattui istumaan tosi hyvin.

Maratonlohikäärme ja mitä näitä nyt on

Eilen oli taas ompelumaraton. Kahdeksan mimmiä kokoontui tällä kertaa Jyväskylässä Tourutuvalla. Maratonmeiningit jatkuvat vielä tänään sunnuntaina, mutta tämä menee töihin.

Tämmöistä ehdin kuitenkin eilen väköstellä:

 Yksi poikasen lempikirjoista on Crockett Johnsonin Valtteri ja violetti väriliitu (erihyvä kirjamaku tyypillä muuten mikäli äiskältä kysytään) ja erityisesti kirjan kohta, jossa Valtteri piirtää "hirmuisen hirvittävän lohikäärmeen" omenapuun taakse. Hirmuisen hirvittävä lohikäärme luikerteli myös paidalle himppasen värikkäämpänä versiona. Ehkä liiankin värikkäänä? Mua melkein hotsittais brodeerata tuo sama kuva violetilla langalla mustalle pohjalle...

Taustalla muuten pilkahtaa portaiden alle askartelemani maja, joka on ollut tarkoitus esitellä jo pitkään. Ja keinutuolin päällä näkyy kulma yhdestä tilkkutäkki-ihanuudesta, joka sekin on jäänyt blogissa esittelemättä. Ja viimeisessä kuvassa vilahtaa keskeneräinen trikookudemattoprojekti.

Kesäksi valmistui kiva perus-teeppari ja hauskat pökät. Paidan kaavamallia en muista, housut sävelsin jostain Ottobren kaavasta omanlaisikseni. Taskut on tarkoituksella pikkuiset, ei pikkutyypin taskuihin tartte mahtua kuin pari pientä aarretta.

Itselle surautin maailman mukavimman ja helpoimman lököpaidan Eurokankaan palalaarista löytyneestä "talvitrikoosta". Lepakkohihatekeleraasu on odottanut sopivaa resoria jo pari kuukautta, viimeviikkoinen pikainen Triteksin reissu korjasi vihdoin tilanteen!

Tunikamekko itselle

Muokkasin tissiskaavasta pitkähihaisen ja -helmaisen tunikamekon. Siitä tuli ihana (vaikka en vieläkään kykene käyttämään sanaa "tissis" saamatta väristyksiä.)

Kangas on Dylonin Goldfish orange -pesukonevärillä värjättyä, alkujaan valkoista Eurokankaan joustofroteeta (ylemmässä, ulkona otetussa kuvassa värit toistuvat paremmin). Laskelmat menivät vähän pieleen, eikä värjäämäni pala riittänytkään ihan koko mekkoon. Siksi leikkasin etuosakappaleisiin palaset ruskeaa joustista jatkoksi. Kuinka onnekas moka! Ruskeaan mätsäävä resori on Kestovaippakaupasta.

Unohdin tehdä tähän taskut, juutas sentään. Seuraavaan sit.

Syysvaatetta itselle

Ompelumaratonilta tarttui mukaan hurjasti uutta intoa ja kiinnostusta ompeluhommiin. Käsityöaika on ollut kortilla viime aikoina, enkä iltaisin lapsen mentyä nukkumaan ole jaksanut tehdä mitään, mutta eilen innostuin väkertämään muutamia testikappalevaatteita itselle.

Ompeluelämää-ryhmässä ja blogeissa on pitkään hehkutettu monille vartalotyypeille sopivaa "tissitunikaa" eli "tissistä". Minä en ole moista innostunut tekemään (lähinnä siksi, että sillä on niin typerä nimi, melkein yhtä kamala kuin "paituli"), mutta nyt kun näin maratonilla, kuinka kiva sellainen on käytössä, niin pakkohan tällainen oli saada!

Kangas on Eurokankaan palalaarista ajat sitten hamstrattua joustista, resorin alkuperästä ei mitään muistikuvaa. Kelvollista sovituskuvaa en onnistunut itselaukaisijalla saamaan tämä päällä millään, mutta ihana tämä on! Resori voisi mielestäni olla himppasen leveämpikin kuin ohjeessa, pitää seuraavaan tehdä.

Tykkään käyttää kapeita pillifarkkumaisia housuja varsinkin tunikoiden kanssa, mutta sopivia sellaisia on hankala löytää kaupasta. Aina on joko liian matala vyötärö, liian tiukat lahkeet reisistä tai (yleensä) molempia. Leggingsejä en käytä, ne ovat minulle tinkimättömästi kalsarit. Muutama vuosi sitten löysin Lindexiltä hyvän malliset stretch-farkut, joista piirsin nyt suurinpiirteinkaavat. Istuvuuden kannalta näissä oleellista on tuo farkuistakin tuttu takakappaleen vyötärökaitaleen alle tuleva muotokaitale, jolla varmaan on joku oikeakin nimi... Tekaisin testikappaleet stretch-vakosametista (niinikään kaapissa marinoitunut EK:n palalöytö), ja pökistä tuli tosi hyvin istuvat! Vähänkö jee!

Ketut ja karhut -trikoisen raglanpaidan ompelin itselleni jo pari kuukautta sitten, mutta onpa jäänyt dokumentoimatta. No, tommonen. Peruspaita.

Voihan kesäniityt, lehmät ja apilat

Tykästyin käyttämään poikasella jalkaterällisiä yöpukuja varsin myöhään, eli nyt kun päälle sopivat noin 90-senttiset vaatteet. Yöpukuja on kirppiksiltä ja kaupoistakin löytynyt vain vauvoille, joten kukas lehmän hännän nostaa ellei...

Hauska trikoo on palalöytö Eurokankaasta. Kaavat askartelin jonkun vanhan kaavakirjan avulla - siinäkin loppuivat koot jo 80 senttiin, mutta suurentamalla sain ihan kelvon yökkärin aikaiseksi. Tämä on noin kokoa 92/98 cm - lahkeissa on mittaa ja alle mahtuu muhkeampikin yövaippa, mutta hihoihin ja jalkateriin olisin voinut lisätä vielä vähän pituutta.

Itsellenikin uskaltauduin ompelemaan soman kesämekkosen:

Apilatrikoo on Kestovaippakaupasta ja kaavat tein kirpparilta löytämäni Joka tyypin kaavakirja II:n raglanmekon ohjeen avulla. On tosi mukava ja sieväkin kotimekkonen tämä! Helma voisi kyllä olla aavistuksen pidempi. Ehkä teen toisenkin jossain vaiheessa, kun on kerran nyt kaavatkin. Kivoja tämmöiset puhvihiha-asiat ja empiremallisesta leikkauksesta oon kans tykännyt aina.

Kesätakki

Ompelin takin. Hauskan takin, ihanan takin, ihan omannäköisen takin. Kierrätyspuuvillasta (kirpparilta ja anopin varastosta) väkersin kesätakin, kun mulla ei sellaista ollut. Tämmöinen siitä tuli:

Eikö ole viehko! Kaavan muokkasin SKL 1/10 vetoketjutakin kaavasta. Halusin tuommoiset puhvihihat, kun mun kirppislöytötalvitakissakin on ja yllätyksekseni pidän niistä. Ne on hassut.

Takissa on kivoja yksityiskohtia:

Ja päälläkin se on mukava:

MUTTA

Yksi ikävä vika siinä on:

Siitä tuli liian tiukka! Kaavaa piirtäessäni vielä ajattelin, että teenpä vähän reilumman koon (44), niin on mukavan väljä sitten päällä. Paskanmarjat, tämä on ehkä häthätää kokoa 42, ennemminkin 40.

Hetken aikaa harkitsin huutokauppaavani koko tekeleen, mutta pähkäilin sitten, että hirmu harvoin pidän takkia kiinni kuitenkaan, että menköön. On se liian kiva, että raskisin ihan äkkiä luopua. Ja onpa nyt kaavat, joita muokata lisää, jos vaikka tekisi toisen, istuvamman. Niinhän ne aina ohjeissa sanoo, että tee ekaks harjoituskappale lakanasta - no pussilakanaksi tuo oranssi ihanuus oli ommeltu, että... :D

Vaippavaraston uusimista

Mulla on ollut jo kaaaaauuuuaan tarkoitus ommella pojalle uusia vaippoja. Nyt kun heppuli viimein hoksasi, miten tarrakiinnitteisen vaipan saa avattua housujen läpikin, oli pakko panna töpinäksi. Lisäksi etutarrallisia vaippoja on vähän hankala pukea tuollaiselle menevälle taaperolle. Muuta isompaa vikaa näissä vanhoissa vaipoissa ei sitten olekaan:

Aika tarkkaan vuoden päivät nämä ehtivätkin olla käytössä (ensiesiintymiset tässä, tässä ja tässä). Ja tosiaankin aktiivisessa käytössä: väittäisin, että jokaista näistä kiertoon lähtevistä vaipoista on käytetty n. 150 kertaa! Ja edelleen ovat tosiaan täysin käyttökelpoisia: tarrat ovat vähän rispaantuneita (helppo vaihtaa), Oogaboogasta on väri haalistunut (mielestäni yleinen jenkki-pulien ongelma) ja toisessa sammakkovaipassa on coolmaxissa muutamia langanjuoksuja. Kuminauhat toimivat kuitenkin edelleen loistavasti, eivätkä vaipat ole ikinä menneet tukkoon, eli kankaat toimivat edellen mahtavasti.

Tilalle tein siis neljä uutta Olennon L-kokoista Kita-vaippaa. En muista ollenkaan, mistä tuo Lintuset-pul on peräisin, pinosta löytyi tämä pieni pätkä, josta riitti siis kolmeen taskuun. Orava-pulia oli sitäkin pikku palanen yhteen vaippaan:

Tämä vaippa kyllä istuu kuin hanska tuolle meille vilperille! Tämä Kita-vaippa tuntuu toimivan etenkin pojille hyvin, joskin vähän isompien tyttöjenkin vanhemmilta on tullut kehuja. Kaupassa on muuten nyt Safari-kuosisia taskuvaippoja, varastossa vain L-kokoa, mutta M-kokoa voin tehdä tilauksesta myös :)

Vauhtia ja hyvää meininkiä piisaa pikku apulaisella!

Itsellekin sain surautettua housut, jee, vihdoinkin mulla on edes yhdet suunnilleen säälliset pöksyt! Kaavat piirtelin yksien lököfarkkujen pohjalta, ja vähän semmoiset leikkipuistolökärit näistäkin tuli. "Edustamaan" taidan jatkossakin kipittää hamosissa.

Mulla on hankala vaatemaku... Toisaalta mulle on suhteellisen samantekevää, millaisissa romppeissa rellestän, eikä ole kerran tai kaksi, kun olen piipahtanut lähikaupassa yöpuvussa (ja pitkässä takissa). Mutta silloin kun haluan jotain uutta, niin sen pitäisi olla aika lailla nappijuttu. Nämä housut eivät ole aivan sitä mitä toivoin, mutta väri on kiva ja malli on rento. Itse asiassa saisi olla vielä rennompi, lahkeet eivät ole tarpeeksi lökärit. Kaupoista en ikinä löydä itselleni mitään (ja lisäksi poden järjettömän huonoa ekologista ja eettistä omaatuntoa aina shoppailureissuilla - tai rahapulaa paikoissa, joista jotain kehtaisin ostaa), joten pitänee kehitellä kaavaa vähän paremmaksi. Kesäksi meinaan tehdä muuten itsellenikin Poppapöksyt! Siitä tulee joko menestys tai totaalinen katastrofi, jää nähtäväksi.

Imetyspaita hakee muotoaan

Eräs lukija pyysi minulta imetyspaitaa, joka ei saisi näyttää imetyspaidalta. Hauska haaste! Mallailin vanhoja imetyspaitojani ja tilasin yhdet valmiskaavat, ja tämän materiaalin perusteella läimin kasaan ensimmäisen yritelmän omaa kokoani (lahjaksi kaverille, itsehän en enää imetä).

Kangas on jotain sekoitejerseytä, jonka löysin kirpparilta. Kankaan toisessa lauidassa kulkee tuommoinen hauska violettisävyinen kuvio, ja saadakseni hyödynnettyä efektiä, tein takakappaleen kahdesta osasta.

Helmaan tein halkiot, en ole ihan varma, oliko ratkaisu ihan kaikista paras... No, ne on helppo jättää poiskin.

Imettäminen onnistuu ristikkäin olevien etukappaleiden välistä tai alla olevasta salaluukusta. Ompelin luukkuun vielä pienen nepparin, että alaosa ei vahingossa lörpsähtäisi pussittamaan, vaan paita istuisi nätisti päällä tilanteessa kuin tilanteessa.

Mitäpä tuumaatte, onnistuinko? Ei kai tämä paita ihan ensivilkaisulla huuda "katsokaa, minä imetän"? :D

Tuunausta.

Visto sana tuo, tuunaus. Onko jollain ehdottaa parempaa? No semmosta kuitenkin harrastin, väkersin vanhasta vähän nätimpää. Ensimmäiseksi uhriksi joutui silityslauta - oli jo aikakin, etten sanos.

Ostan lähes kaikki vaatteeni kirpputorilta. En koskaan sovita löydöksiäni ennen kun kotona, ja siksi huteja sattuu toisinaan. Onneksi vaatteille löytyy aina lähipiiristä joku huolija. No nyt löysin tämmöisen kivan yksinkertaisen tunikamekkosen, joka osoittautui lantion kohdalta liian tiukaksi. Tuunasin (sic) sitä Ompelumaratonista saamallani puuvillapäkäleellä, ja johan tuli kelpo vaate!

Omistan muuten tällä hetkellä tasan yhdet käyttökelpoiset housut. Pitäisi joskus varmaan ryhdistäytyä semmoisetkin itselle tekaisemaan, kun en tahdo mistään okein kivoja löytää valmiinakaan.

Poikanen taas sai mandariinipaitansa pariksi trikoopökät. Kaava on oma, ja noissa on semmoinen hassunhauska lahjetasku toisessa etukappaleessa, sinne voipi sitten sammakot, pikkukivet ja muut käpyroskat kesällä tämän pyykkärin iloksi maasta noukkia :)

Raglan-paidan kehittelyä

Olentolassa myynnissä olevia Kaiho-paitoja on kyselty aikuisten koossa. Myös minun vaatekaappini on näyttänyt todella surulliselta viime aikoina, kun joka hemmetin rääsy on niin loppuun kulunut. Eilinen onnistunut kirpparireissu Jyväskylän keskustan Centrum-kirppikselle lohdutti tilannetta hieman, mutta päätin kuitenkin käyttää päiväuniajan raglan-kaavan koon kehittelyyn, ja ekan version ompelin ihan itselleni.

Öh tuota. Tyytyväisempikin voisin olla. Miehustaan brodeeraamani Tellervo on oikein nätti ja teknisesti paidasta tuli vallan kelpo, mutta jotenkin noista säkittävistä ja huonosti istuvista hihoista tulee enemmän mieleen 80- kuin 70-luku... Pitää vielä kaventaa mallia ja miettiä hihojen kohdistusta etu- ja takakappaleisiin, mutta ehkäpä tässä oikeilla jäljillä. Tämä versio EI siis ole myyntiin tuleva Olennon tuote, vaan tuotekehittelyä, tuotekehittelyä (ja sitä tämä tosiaan vielä kaipaa).

Tuotekehittely jatkuu

Olen jo tippunut laskuista, kuinka monta sisätäyttövaippaa on lähtenyt testiryhmälle kokeiltavaksi, mutta malli ainakin on muuttunut hurrrrrjasti parempaan suuntaan. Nyt on niin nättiä, niin nättiä ja omasta mielestä tosi toimivaa. En tiedä, istuvatko nämä vaipat niille kaikkein hoikimmille lapsille, mutta ainakin tällaisille tomeroille tänttäröille napsahtavat päälle oikeinkin napakasti :)

L-koon sisätäyttö näyttää nykyään tältä eikä toivottavasti ja luultavasti enää kamalasti muutu:

Pari pipoa ja paitaa on myös lähtenyt testiryhmälle. Itse olen erityisen ihastunut paitoihin ja kivaan Tellervo-koristeompeleeseen. Työläs tuo on tehdä, mutta ehdottomasti sen arvoinen, vai mitä:

Pipoihin yritin silitellä ja applikoida ja vaikka mitä näitä Tapioita ja Tellervoja, mutta ihan parasta tapaa ei ole vielä tullut vastaan. Pipoja tullee myyntiin aina aikuisten kokoihin saakka, sen verran näihin solmuhassutuksiin ihastuttiin:

Tuo alin viivapiirrossilityskuva toimii ehkä parhaiten, koska se ei repeile tai halkeile samalla tavalla kuin yläkuvan värillinen printti. Keskimmäiseen pipoon metsänhaltijapariskunta on silitetty ensin valkoiselle puuvillalle ja applikoitu sitten joustavalle pipokankaalle. Kuvassa näyttää ihan hyvältä, mutta on luonnossa mielestäni hintsusti epäsiistin näköinen. No, kattoo nyt, mitä näille tekis :) Kivaa tämä tuotteiden suunnittelu, ideointi ja etenkin tekeminen kyllä on!


Ai niin, kestositeitä on tulossa myyntiin myös, ovat ihanaisen pehmeitä ja istuvia. Tenceliä, softista, flanellia ja bambufleeceä ovat syöneet nämä:

Varmaan jotain muutakin on valmistunut, mutta tahti on nyt niin huima, että en edes muista kaikkea :D Olennon verkkokaupasta tulee muuten nimeltään Olentola, ja ovet aukeavat toivottavasti helmikuun alussa. Jännittää ja innostaa.

Puuhaatouhuakauheestikaikkea

Yhtä sun toista on valmistunut. Ennen pukinkonttien aukenemista en rohkene kaikkea esitellä, mutta uskoisin erään lukijan ilahtuvan nähtyään tämän kuvan:

Eli pyynnöstä taas pari imetysmekkoa, tällä kertaa trikoota ja kokoa 38. Toinen mekko on tulevaa kesää (!!!) ajatellen hihaton, toisessa on suunnilleen 3/4 hihat pitkähköllä resorilla. Meinasi kangas loppua kesken ommellessa, niin jouduin vähän säveltämään. Vaikka kangasta oli naftisti (ihan oman laskuvirheeni takia) kummassakin mekossa, niin melko näppäriä kohdistuksia noihin tuli kuitenkin ihan puolivahingossa.

Saatiin joulusiivottua, ja pyyhekaapinkin kahlasin läpi. Muutama ei-niin-kivan-värinen käsipyyhe päätyi hyyyyvin simppeleiksi ruokalapuiksi, ihan omaan käyttöön ja todelliseen tarpeeseen:

Suloisen poikamainen persikanvärinen kanttinauha on sekin omasta varastosta - ei tosin mitään hajua, miksi mulla on metreittäin ja taas metereittäin tuon väristä kanttinauhaa... Nuo kuviot tikkasin kiinni ihan vain tilkkuläjää pienentääkseni. Mutta kelpaa näille hattarapilvilappusille nyt körilään sotata.

Nämä sukat taitavat olla päätymässä lahjapakettiin, mutta en usko sukkia pyytäneen kaverini miehen kuuluvan blogini aktiivilukijoihin, joten menköön nyt:

Ihan perus-Seiskaveikkaa, suunnilleen kokoa 43 nämä ketunpätkät.

Semmost. Ei mulla muuta tällä kertaa. Moi!

Imetysmekkonne, madamet :)

Lukija tilasi minulta kaksi imetysmekkoa: vihreä-ruskea-raidallisen itselleen ja siniraitaisen lahjaksi raskaana olevalle ystävälleen. Kuinka ihana vauvalahjaidea muuten - mukavaa, kun tuore äitikin tulee huomioiduksi, kun lähipiiri intoilee tulokkaalle töppösiä. Itse muistan nautiskelleeni synnärillä kovasti suklaasta, jota paras ystäväni ajattelevaisesti mulle osastolle kiikutti.

Mekot on tehty Kestovaippakaupan joustofroteista. Vihreä-ruskean mekon hihat, helma ja pääntie ovat hieman kevyempää tencel-joustofroteeta.

Toivottavasti mekot istuvat ja ovat muutenkin mieleiset! Ehkäpä lukija rohkaistuu lähettämään mulle (julkaistavaksi) sovituskuvia kunhan paketti pääsee perille..? :)

Kah, siitä tuli baskeri!

Virkkaaminen on siitä mukavaa hommaa, että valmistuva pinta on niin helposti muokattavissa ja ohjailtavissa. Pyörittelin eilen illalla yhden tawashin tämän ohjeen avulla (kuva myöhemmin) ja kohta huomasin pyöritteleväni vihreää Regina-merinoa kaksinkertaisena koukulle ja virkkaavani ympyrää. No baskeri siitä syntyi, ja aika kiva semmoinen:

(Kyllä, olen tuskallisen tietoinen latvojeni kunnosta)

Tässäpä summittaista ohjeentynkää:

Virkkasin kiinteitä silmukoita aina edellisen kierroksen silmukoiden takalaitaan ja levensin kunnes kiekko oli halkaisijaltaan noin 30cm. Virkkarin kiinteitä silmukoita muutaman kierroksen leventämättä tai kaventamatta. Sitten aloin kaventaa: ensin pari kierrosta n. 12 silmukan välein, sitten pari kierrosta 10 silmukan välein, pari kierrosta 8 silmukan välein ja sitten 6-7 silmukan välein niin kauan, että myssykkä tuntui piskuisen pieneltä päähän. Sen jälkeen kolme kierrosta joustinpylväitä, ja siinäpä se. Niin ja lankana siis se Adriafilin Regina Classic Merino kaksinkertaisena, menekki n. 130 g.

Pyörittelen mielessäni mahdollisuutta neulahuovuttaa tuonne päälle jotain kiemuroita ehkä mustalla ja/tai keltaisella. Oisko paha?

Kettuilua

Väliaikapuhteena kettusukat itselle. Olin jo aloittanut kettutöppösten neulomisen, kun mäyränkutistumisonnettomuus muutti suunnitelmien suuntaa. Sipsutellaan sukkasillaan sitten, lämpöiset nämä ovat näinkin ja mun edelliset ketut ovatkin jo ihan puhkijuostut.

Oranssi lanka on Novitan Nalle aloeveraa kaksinkertaisena (12 silmukkaa puikolla) ja valkoinen on jotain villaa iiiiihanasta lankakauppa Titityystä. Silmät ja kuono on varmaan jotain Huopasen jämää.

Synttäripipo

Kaveri täytti vuosia, ja mehevän suklaalevyn kylkiäisenä kiikutin tuomisiksi tällaista:

Kuvassa on siis kestovanulappuja (eikä imetysnuken liivinsuojia, vaikka saa niitä minun puolestani käyttää siihenkin tarkoitukseen :D ) ynnä pipa, joka kuulemma nuorentaa ainakin 10 vuotta. 25, jos minulta kysytään.