Prinsessakemuissa

Kaverin tytär täytti viisi vuotta, ja mitäpä muutakaan sen ikäinen mimmi fanittaisi kuin prinsessoja. En ehtinyt haaveistani huolimatta surauttaa tyttöselle hörselömekkoa (voi kuinka kiva olisi joskus saada ommella tytöille kaikkia ihania frillaunelmia!) joten päädyin askartelemaan kruununperilliselle aarrearkkuja:

 Pahvilaatikot ovat kierrätyskamaa ja materiaalit kaapinperukoilta. Naapurilta sain lainaksi oivallista Big Shot -kuvioleikkuria, jonka avulla sain leikeltyä huovata ja softiksesta nätit perhoset ja sydämet. Laatikoihin sujautin vielä krumeluurin hiuspannan ja vähän tarroja. Päivänsankari oli kovasti mielissään!

Ja bilehumu kesäpäivässä oli ylimmillään!

Peikoille korvia

Perhepäivähoitaja vihjasi minulle, että hoitopaikan kevätjuhlassa tanssitaan peikkotansseja, ja voin halutessani tehdä poikaselle aiheeseen sopivat vaatteet. Ennen kuin huomasinkaan, ehdin luvata tekeväni jotain koko ryhmälle, ja hoitotäti meinasi, että korvat olisivat kyllä kivat. Torstaina selviää, mihin suloiseen esitykseen tätä settiä tarvitaan:

Neljät korvat on ommeltu kiinni pään ympäri sidottavaan nauhaan, ja yhdet korvat ovat irrallaan, että ne voi kiinnittää pinneillä. Näistä tuli vähän sen näköiset, että niitä voi käyttää myös seuraavassa esityksessä, mikäli siinä on aaseja... Vaan saapa nähdä, minulla ei ole aavistustakaan, millainen show on luvassa!

Kangas on kierrätyspellavaa (ehkä sekoitetta) ja kaava ihan oma. Jos joku haluaa ommella samanlaisia, niin voin tehdä ohjeen. Tarttetteko?

Tuttinauhan tuhat käyttötapaa, osa 2

Kaikki tietävät, mikä se ensisijainen käyttötarkoitus tuttinauhoille on, mutta kuten sukkahousut konsanaan, tuttinauhatkin ovat käteviä joka paikan pelastajia. Oma suosikkikäyttötapani on seuraava:

Eipä katoa avaimet laukunpohjalle kun pyöräyttää nauhan läpi avainrenkaasta ja napsauttaa klipsin taskunsuuhun! Ja onhan tuo nyt sentään nättikin tuossa.

Miten sinä käytät tuttinauhaa?

Verhoilin tuolin

Ystäväperhe vaihtoi asuntoa ja siivosi samalla nurkkiaan perusteellisesti. Meille päätyi esimerkiksi tällainen aarre varaston kätköstä:

Soma pieni lasten nojatuoli! Mutta aika rumaksihan tuo oli vuosien saatossa päässyt. Tässä kuvassa olen jo poistanut verhoilun sisältä tyynyt, joten rassukka on vielä ryhdittömämpi kuin aikaisemmin.

Verhoilun vaihdettuani en ehtinyt saamaan tuolista kunnon kuvaa, kun yksi pikkutyyppi keksi istuimelle välittömästi paremman käyttötarkoituksen...

Ilmeisesti kelpasi.

PS: En ole vielä ehtinyt arpoa vappuarvonnan voittajia, mutta lähipäivinä sekin homma on luvassa! 

Lippiskelit lähestyvät!

Ompelin käännettävän lippiksen. Tai itse asiassa ompelin kaksi, mutta ensimmäisestä tuli pojjalle liian pieni, joten lahjoitin sen ystävän tyttärelle. Toivottavasti sopii hälle!

Ihanat Tampellan Cook-sarjan retropuuvillat löytyivät taas anopin kätköistä, ja kaava on (vähän pidemmäksi muokattuna) tästä kirjasta, jota aina toisinaan kehun:

80-luvun opus ei kantensa perusteella vaikuta kovin houkuttelevalta, mutta on pullollaan käyttökelpoisia, kivoja ja helposti muunneltavia kaavoja vauvojen ja leikki-ikäisten vaatteisiin. Tässä pari kuvaa sisäsivuilta:

Taannoinen kirppislöytö on kyllä maksanut 2€ sijoituksen aika moneen otteeseen takaisin!

Pipiriepu

Ystävän lapsi joutui sairaalaan. Ei mitään vakavaa, ja kotiuduttukin on jo, mutta huoli pikkuisesta ehti jo nostaa rumaa päätään. Ompelin pipihirviön uniriepuun, se pelottaa kaiken maailman taudinmöröt pois.

Käytin tähän joustofroteeta, velouria ja trikoota, nauhat ovat mitä lie puuvilla-, sametti- ja polyesteripätkiä, joita varastosta sattui löytymään. Otin mallia oman muksun vauvalahjaksi saamasta rievusta, josta on tullut korvaamattoman tärkeä unikaveri. Saapa nähdä, millaisen vastaanoton tämä hurjasti rakastava otus saa!

K. A. Mera ja sen laukku ynnä pari muuta tekelettä.

Entinen kamerani oli huono. Kärvistelin sen kanssa kolme kokonaista vuottam ja nyt viimein (osittain tulevien työkuvioiden takia) sain hankittua uuden. Ja mitäpä uusi ihana Nikonini (ks. kuvavihje) tarvitsisi enemmän kuin arvoistaan laukkua! Semmoinen siis:

Malli on niiiin oma kuin mahdollista. Virkkasin ja huovutin ensin summanmutikassa villaisen, soikean korin, josta oli tarkoitus tulla laukun uloin pinta. Leikkelin pahvista sopivan pohjan, mallailin vaahtomuovilevyä sinne tänne, askartelin kannen vetoketjuineen valmiiksi ja tulin siihen tulokseen, että eiiiii sittenkään ehkä. Siksi koko laukku on tuota samaista kirpparilta löytynyttä Ikean sisustusvahvuista puuvillaa.

Koska se edellinen kamera oli niiiiin huono ja loppuvaiheessa todellinen hermosaha, niin blogin päivittäminen on jäänyt vähemmälle. Pari kuvaa muistikortin kätköistä löytyi kuitenkin:

Tein joku aika sitten poikaselle (jalkaterällisen) yöpuvun omalla kaavalla Kestovaippakaupan ihanasta heppatrikoosta.

Neuloin äidille villasukat Väinämöisestä synttärilahjaksi. Malli Kalajoki.

Näiden lisäksi olen kaavoittanut XL-kokoisen taskuvaipan ja ommellut niitä muutamia, neulonut ainakin kolme myssyä, virkannut yhden trikookudematon, tehtaillut läjän nuppupeittoja ja mitä vielä. Kaikki vaan kuvaamatta. Megapostausta odotellessa ;) Niin ja juu, hiirikin otti ja hajosi, enkä tosiaan jaksa syvätä kuvia läppärin levyhiirellä. Siksi nää taustat näissä paikoillaan kaikkine arkisine epäsiisteyksineen.

Tilkkutäkki ja vanhoja ihanuuksia

Voi ompelumaraton, minkä teit! Annukan inspiroimana rupesin toissailtana väkertämään jämätilkuista päiväpeittoa poikaselle (tjaa, Annukka ei näemmä vielä olekaan blogannut peitteistä, spoileriminä). Koskaan en ole kokeillut tilkkuilua, mutta sehän oli tosi hauskaa ja nopsaa aivotpoishommaa! Itse asiassa eilen leikkelin tilkut jo toista täkkiä varten...

Puuvillakankaat ovat mikä mistäkin: anopin varastoista, tilaustöiden jämiä, jostain 20 vuotta vanhasta hameesta, Marimekon palakoreista... Taustan pöllöpuuvilla on Kangas-Mallasta. Tilasin sen joskus poikasen takin vuoria varten, mutta en sitten tykännytkään väristä. Tähän pirtsakka vihreä sopii kuin nakutettu!

Tukikankaana viltin välissä on vanha fleecepeitto. Sopii vuoritukseen hyvin, ja meillä nukkaantuu noita nurkissa enempi ja vähempi, taisin juuri keksiä niille uuden elämän ;)

Lapsen mopopaidan ompelin tässä syksyllä, kankaat Kestovaippakaupasta ja kaava oma. Poitsun selän takaa kurkistava ihana retrokankainen kissa on lahja kummivanhemmilta (kisu lienee syntyjään Retrobugista), kuten myös kolmiulotteinen 10 pikku pingviiniä -kirja. Ihanat kummit! Käytettynä hommattuun Muuramen kalusteen jatkettavaan sänkyyn olen kiinnittänyt pinniksen suojaksi askartelemani nimikyltin. Tuo hakee vielä vähän paikkaansa, mutta ihan kiva se on noinkin.

Poikasen huoneen katossa muuten killuu mobile, jonka neulahuovutin odotusaikana. Muistaakseni en ole tekeleestä koskaan blogannut, joten tässä pari kuvaa hökötyksestä:

Sisustushommia

Kaikenmoisten ompelushommien ohella yritän välillä järkätä aikaa virkataneuloakutoahuovuttaalaminoidanikkaroidamitävaan jotain nättiä tänne kotiin. Tähän harrastukseen iso apu on ollut Jyväskylän Käsityökoulu, joka jäi juuri kesätauolle. Lukuvuoden mittaan tuli todistettua, että minussa ei asu sisäistä keraamikkoa tai pajunpunojaa, mutta laminointihommia ja kirjansidontaa kykenen oppimaan jotenkuten, kankaanpainantaan olen himppasen kärsimätön ja huovutus - ah, huovutus on IHANAA.

Hieman saattoi suuruudenhulluus iskeä kevätkiimassa, kun päätin ottaa ekaksi huovutusprojektikseni ikinä tuommosen vaatimattoman 2x1-metrisen verhon. Alkuvaiheessa tekele oli tietty n. 40% suurempi, ja saatiin latoa bambumattoa bambumaton perään, että mahduin tätä rullailemaan. Kiitos vaan avusta värjätyt ja värjäämättömät suomenlampaat ja mäntysuopa, mie oon niiiiin rakstunut mun Noitarumpuun!

Nämä kuvat on otettu juuri äsken, verhon takana paistaa kirkas alkukesän aurinko. Tuo portaikko on suhteellisen haastava paikka kuvata (ja muuten vielä haastavampi paikka asentaa verhotanko, kiitos vain Martille avusta!). Iltasella verho näyttää ihan eriltä, kun valo kajastaa huovan läpi vain aavistuksen. Taianomaista, sano.

Huovutin myös ulko-oveemme verhon. Noiden pötkylöiden pyörittely oli ehkä terapeuttisinta ikinä. Ja vähänkö toimii tuo puna-viher-kombo tässä(kin :P ) Nuo nastat eivät ehkä ole kaikista kaunein kiinnitysratkaisu, pitää jossain vaiheessa kehitellä jotain nätimpää...

Eilen päädyin vielä laminointihommiin, kun kirpparipöydän täydennystä kaapeista siivotessa tuli vastaan vanha, ruma leipälaatikonraiska. Ennen-kuvaa en taas kerran ottanut, mutta kaikki te olette näitä vaatimattomia mäntyisiä bokseja nähneet. Tämmöinen siitä tuli kuitenkin jälkeen:

Ensin mun piti vain lakata se, mutta komerosta löytynyt Kiva-kalustelakka ei minusta ole kyllä ollenkaan kivaa: valuu ja sottaa ja kuivuu hitaasti ja väri on epätasaista ja vika ei varmasti ole minussa... Kekkasin sitten, että mulla on vielä päkäle sama omppukangasta kuin syksyllä ehostamassani keittiöjakkarassa, joten keittiöllämme on nyt trendikkäästi teema.

Nyt on lampunvarjostimenaskartelukuume. En vielä tiedä mitä teen ja miten, mutta just kohta lähden kierrätyskeskuskeen etsimään inspiraatiota.

Paranneltu neliö ja lämpöisiä tassuja

Vihdoin sain ne suunnittelemani jatkopalat ympättyä tuohon aiemmin huonohkosti asettuneeseen neliöliinan paneeliin. Nyt tuntuu ja näyttää hyvältä niin liina kuin asentokin!

Eli ompelin liian avonaisiin neliön sivuihin kaarevat lisäkappaleet tuomaan tukea reisille. Jätin lisäkappaleiden ulkosivut tarkoituksella lyhyemmäksi kuin neliön sivumitta on, että lisäkappaleista tulisi myös ylimääräiset muotolaskokset, jotka parantaisivat syvää peppupussia entisestään. Toimii kuin junan vessa! Lähemmässä tarkastelussa vain huomaa, että lisäkappaleet on ommeltu liinan päälle, ja saumoja oli moninaisista harsimiskerroista huolimatta hankala saada asettumaan JUST päällekäin. Aion tehdä sen kantoreppuni samalla kaavalla noiden lisäkappaleiden kanssa, mutta silloin kiinnitän nuo sivulaskokset paikoilleen kaikkiin kappaleisiin erikseen, eli saumat jäävät repun sisäpuolelle. Hmm, mahdollisimman hankalasti selitetty, mutta ehkä joku tajusi :D

Poikasella on muuten päällään raglan-hihainen paita, jota en ole muistanut täällä esitellä. Ompelin paidan kaverin vauvan nimiäisjuhlaa varten.

Sitten kevätjuttuja: käsineongelma. Ärsyttävä käsineongelma. Lapsonen on hyörinyt pihalla viimepäivinä ihan paljain käsin, kun lapaset sinkoavat lähimpään puskaan heti kun silmä välttää. Ei kiinnosta tutkiskella maailmaa toppatumpuissa sen enempää kuin (puu)villalapasissa - pitää saada koskea ja nostella ja heitellä. Himpan liian märkää ja viileää siellä vielä kuitenkin (äidin mielestä) on tassutella ihan paljailtaan. No kun ei kerran valmisratkaisuja ole tarjolla, niin tehdään ite!

Lanka-arkun pohjalta löytyi aarre, muutama kerä merinovilla-silkkilankaa (Primaveran Teeteetä - sori anoppi, siitä ei nyt sitten tullutkaan haalaria ;) ja neuloin siitä pojjalle kynsikkäät! Ohjetta lunttasin vähän tästä Novitan perusohjeesta, mutta soveltamishommiksi tuo aika pitkälle meni eri langasta tehdessä jne.

Piti saada sitten itsellekin... Näihin ei ollut ohjetta senkään vertaa, kunhan pyörittelin:

Vallankin pyöräillessä ovat ihanat. Niin ja pihakeinussa, kun poika juoksee pallon perässä ja minä neulon - miehelle kynsikkäitä, sekin haluaa omat.

Vaunusuoja

Tiedätte semmoiset lastenrattaiden päälle viriteltävät sadesuojat? Rumia kuin mitkä, mutta hirmu käteviä - ainakin sadesäällä. Muuten se sadekangas onkin niin hengittämätön, että happi loppuu rattaissa, kun suojalla yrittää sateen sijaan tukkia tieltä vaikka valolta, pölyltä, tuulelta tai melulta.

Meidän poitsu ei vauvavuotensa aikana paljon vaunukyytejä harrastanut, mutta nykyään kävelevä kaveri on toisinaan helpompi napata mukaan kärreissä kuin liinassa. Ja päikkärinsä tuo ipana tykkää nukkua juurikin vaunuissa: pimeissä, vedottomissa ja hiljaisissa vaunuissa. Meidän vaunut ovat ainakin 8 vuotta vanhat, useammalla lapsella käytössä olleet ja käytössä haalistuneet, kuluneet ja ankean väriset. Lyhyestä virsi kaunis, useampaan tarpeeseen syntyi tämmöinen:

Otin mallia siitä hirvittävästä sadesuojasäkistä, ja soveltamalla sain aikaan näin ihanan suojan! Sekä vuori- että kuosikangas ovat kierrätystavaraa, samoin suuaukon satiininen joustokanttinauha. Suojan etupaneeli on kiinnitetty neppareilla, ja sen saa halutessaan kokonaan irti. Takaosa pujotetaan aisan ympäri tarranauhan avulla:

Ompelemisessa oli omat haasteensa: yksinkertaisena tuo olisi ollut ihan, hmm, yksinkertainen tehdä, mutta kun halusin alle tumman vuorin blokkaamaan auringonvaloa päiväuneksijalta, niin piti vähän purkaa ja kirota... Tuon aisataskun takia kun suojan kääntäminen ei onnistukaan ihan "ompele oikeat puolet vastakkain ja jätä kääntöaukko" -periaatteella... Onneksi löytyi tuota joustokanttinauhaa laatikosta ;)

Ulkoiluhommat piristyivät ainakin 68% tällä hässäkällä. Vielä kun tuo lumi sulaisi ja Neiti Kevät paljastaisi koko kauneutensa...

Tuunausta.

Visto sana tuo, tuunaus. Onko jollain ehdottaa parempaa? No semmosta kuitenkin harrastin, väkersin vanhasta vähän nätimpää. Ensimmäiseksi uhriksi joutui silityslauta - oli jo aikakin, etten sanos.

Ostan lähes kaikki vaatteeni kirpputorilta. En koskaan sovita löydöksiäni ennen kun kotona, ja siksi huteja sattuu toisinaan. Onneksi vaatteille löytyy aina lähipiiristä joku huolija. No nyt löysin tämmöisen kivan yksinkertaisen tunikamekkosen, joka osoittautui lantion kohdalta liian tiukaksi. Tuunasin (sic) sitä Ompelumaratonista saamallani puuvillapäkäleellä, ja johan tuli kelpo vaate!

Omistan muuten tällä hetkellä tasan yhdet käyttökelpoiset housut. Pitäisi joskus varmaan ryhdistäytyä semmoisetkin itselle tekaisemaan, kun en tahdo mistään okein kivoja löytää valmiinakaan.

Poikanen taas sai mandariinipaitansa pariksi trikoopökät. Kaava on oma, ja noissa on semmoinen hassunhauska lahjetasku toisessa etukappaleessa, sinne voipi sitten sammakot, pikkukivet ja muut käpyroskat kesällä tämän pyykkärin iloksi maasta noukkia :)

Hei pikku kettu!

Olet aika soma. Tuletko meille asumaan? Voisit olla mun lempilelu. Voisin vaikka antaa sulle yhden tuteistani. Istutaan auringonläikässä ja nauretaan, jookos?