Pipiriepu

Ystävän lapsi joutui sairaalaan. Ei mitään vakavaa, ja kotiuduttukin on jo, mutta huoli pikkuisesta ehti jo nostaa rumaa päätään. Ompelin pipihirviön uniriepuun, se pelottaa kaiken maailman taudinmöröt pois.

Käytin tähän joustofroteeta, velouria ja trikoota, nauhat ovat mitä lie puuvilla-, sametti- ja polyesteripätkiä, joita varastosta sattui löytymään. Otin mallia oman muksun vauvalahjaksi saamasta rievusta, josta on tullut korvaamattoman tärkeä unikaveri. Saapa nähdä, millaisen vastaanoton tämä hurjasti rakastava otus saa!

Auto! Auto!

Eläimien lisäksi lapsi tykkää - yllätys, yllätys - autoista! Kestovaippakaupasta löytyi hauska Kaupunkimaisema-trikoo, joka kaipasi himppasen elämää kovin hiljaiseen katukuvaan. No drn drn sitten vaan.

Kaava on Ottobren (4/12) Be Careful Out There 104-senttisenä ilman huppua. Toivottavasti se sopii käyttäjälleen myös huputtomana, uskoisin niin. Applikaatio omasta päästä, tällä kertaa ilman taskuja, vaikka eka kyllä meinasin "kattoluukun" tuohon tällätä, mutta toinen kerta.

Pö-pö-pö-pö-pöllöpaita

Sitä mukaa kun poikasen puhe vähitellen irtautuu ikenistä, käy myös yhä selvemmäksi, mikä milloinkin on in. No kettutakki (so. tettutatti) on ihan suosikki. Toinen jatkuva hokema on pö-pö-pö-pö TITI. Eli pöllölintu. Tälläsin sitten tommosen pöllönkuvakkeen violetille iltataivaalle. Aika vänkä.

Applikoinnit ovat velouria ja joustofroteeta, kuva mukailtu jostain netin syövereistä löytyneestä piiroksesta. Vauhti oli taas niin kova, että kummempaa kuvaa paidasta ei ehditty saada ennen kuin se oli yltä päältä jossain töhnässä.

En kyllä kovin pitkälle voi pitää kiinni tästä kulloistenkin lempiasioiden applikoimisesta, tai sitten mun täytyy seuraavaksi tehdä paita, jota koristaa mummi-mummi-mummi (terkkuja vaan!). Kivan vaihtelevaa ja inspiroivaa tää applikointitouhu kuitenkin, kun mulla on nykyään aika vähän ompeluaikaa syystä että taapero.

Kettuhuppari

Joku varmaan muistaakin, että viime talvena sain jonkun inspiksen suunnitella erilaisia kuoseja. Yksikään ei ikinä päätynyt tuotantoon asti, kun en ollut ihan vakuuttunut Spoonflowerin trikoon laadusta. Nyt kuitenkin kaivoin piirtämäni ketun kovalevyn kätköistä applikointimalliksi:

Olen applikoinut tosi, tosi vähän, enkä muistaakseni ennen tätä mitään joustavista kankaista, joten siihen nähden olen lopputulokseen erittäin tyytyväinen.  Aina voisi toki olla vielä siistimpää... Mutta nuo kankaat (kaikki Kestovaippakaupan veloureita) sopivat hyvin yhteen ainakin minun hurjaan värisilmääni!

Ja tältä se näyttää poikasen päällä:

Kaava on kutakuinkin sama kuin kääntötakissa, resoreilla tietysti, ja nyt vuoritin vain hupun. Kierrätysvetskari on inan verran lyhkäinen, mutta ei kai tuo haittaa... Ihan pikkuisen iso tuo takki on, kun laps on niin hankalasti kokojen välissä, enkä pihinä viitsi tehdä just sopivaa - meneepä sitten pitempään :P