Kantoreppu! Ei oo totta, mie osasin!

7 tuntia leikkaamista, ompelemista, harsimista, purkamista, neulaamista... Niin ja sitä ennen kankaiden värjäämistä, kaavojen piirtämistä, solkien hankkimista... Ei ollut ihan pikkujuttu tämä, mutta sainpa tehtyä!

Paneeli on Natibabyn pellavaista Pihlaja-kantoliinaa, jonka värjäsin Emo-tuotannon reaktiiviväreillä (n. 75% keltaista, 25% vihreää). Värit toistuvat melko hyvin näissä kuvissa, paneeli on sellainen vähän kullanhohtoinen. Oikein tyylikäs ja kaunis mielestäni.

Tukivyöt ja olkainhihnat ovat tukevaa samettia, jonka värjäsin paneelin kanssa samassa liemessä. Vuorina on vihreää pellavasekoitetta, jota löysin pätkän Eurokankaasta. Tukikankaana paneelikankaiden välissä on pätkä puuvillaista Vauva-lehden tilaajalahjaliinaa. Soljet ja remmit ovat Shelbyltä ja olkahihnojen ja vyön pehmusteet Etolasta.

Ohjeesta suuri kiitos Siksaksis-blogille! Ilman mainioita, yksityiskohtaisia, kuvallisia neuvoja tästä ei olisi tullut mitään. Ohjeita en tosin noudattanut kovinkaan kirjaimellisesti, sillä halusin repusta sellaisen, että ompeleet eivät näy päällepäin. Kaikki kiinnitykset, vahvistukset ja varmistukset on siis ommeltu paneelikankaiden välissä olevaan tukikankaaseen. Myös paneelin kaavan piirsin itse. Ajattelin vielä lisätä noihin remmeihin pujotuskujia, etteivät ne repsottaisi aivan valtoimenaan. Myös unituki/huppu on suunnitteilla.

Olen tosi tyytyväinen lopputulokseen, ja mieskin sanoi, että tämä tuntuu mukavammalta ja tukevammalta kuin markkinoiden johtava kantoreppu Manduca! Aika mainiota! Onneksi kuvasin kaikki työvaiheet, niin pystyn ehkä joskus tulevaisuudessa askartelemaan samanlaisen - ja välttämään myös sellaiset työvaiheet, joiden jälkeen ratkoja viuhui ja koko tekele oli lentää kopan pohjalle...

Paranneltu neliö ja lämpöisiä tassuja

Vihdoin sain ne suunnittelemani jatkopalat ympättyä tuohon aiemmin huonohkosti asettuneeseen neliöliinan paneeliin. Nyt tuntuu ja näyttää hyvältä niin liina kuin asentokin!

Eli ompelin liian avonaisiin neliön sivuihin kaarevat lisäkappaleet tuomaan tukea reisille. Jätin lisäkappaleiden ulkosivut tarkoituksella lyhyemmäksi kuin neliön sivumitta on, että lisäkappaleista tulisi myös ylimääräiset muotolaskokset, jotka parantaisivat syvää peppupussia entisestään. Toimii kuin junan vessa! Lähemmässä tarkastelussa vain huomaa, että lisäkappaleet on ommeltu liinan päälle, ja saumoja oli moninaisista harsimiskerroista huolimatta hankala saada asettumaan JUST päällekäin. Aion tehdä sen kantoreppuni samalla kaavalla noiden lisäkappaleiden kanssa, mutta silloin kiinnitän nuo sivulaskokset paikoilleen kaikkiin kappaleisiin erikseen, eli saumat jäävät repun sisäpuolelle. Hmm, mahdollisimman hankalasti selitetty, mutta ehkä joku tajusi :D

Poikasella on muuten päällään raglan-hihainen paita, jota en ole muistanut täällä esitellä. Ompelin paidan kaverin vauvan nimiäisjuhlaa varten.

Sitten kevätjuttuja: käsineongelma. Ärsyttävä käsineongelma. Lapsonen on hyörinyt pihalla viimepäivinä ihan paljain käsin, kun lapaset sinkoavat lähimpään puskaan heti kun silmä välttää. Ei kiinnosta tutkiskella maailmaa toppatumpuissa sen enempää kuin (puu)villalapasissa - pitää saada koskea ja nostella ja heitellä. Himpan liian märkää ja viileää siellä vielä kuitenkin (äidin mielestä) on tassutella ihan paljailtaan. No kun ei kerran valmisratkaisuja ole tarjolla, niin tehdään ite!

Lanka-arkun pohjalta löytyi aarre, muutama kerä merinovilla-silkkilankaa (Primaveran Teeteetä - sori anoppi, siitä ei nyt sitten tullutkaan haalaria ;) ja neuloin siitä pojjalle kynsikkäät! Ohjetta lunttasin vähän tästä Novitan perusohjeesta, mutta soveltamishommiksi tuo aika pitkälle meni eri langasta tehdessä jne.

Piti saada sitten itsellekin... Näihin ei ollut ohjetta senkään vertaa, kunhan pyörittelin:

Vallankin pyöräillessä ovat ihanat. Niin ja pihakeinussa, kun poika juoksee pallon perässä ja minä neulon - miehelle kynsikkäitä, sekin haluaa omat.

Neliöliina / mei tai ja paneeliongelmia

Mulla on suunnitelmissa tehdä kantoreppu. Haluan repusta mahdollisimman täydellisen sekä ulkoasultaan, että muilta ominaisuuksiltaan. Repun täytyy olla tosi mukava ja ergonominen sekä kantajalle että kannettavalle, pehmusteita ja säätövaraa pitää olla paljon. Ja paneeli - paneelin on oltava just eikä melekein sopiva. Täytyy olla hyvät, syvät peppulaskokset ja mukavan ilmava mutta tukeva ja hyvin istuva selkäosa jajajaja. No. Mallailin käytössä hyviä reppuja ja googlettelin erilaisten neliöliinojen ja reppujen paneeleita, ja piirtelin oppimani ja poikasen mittojen pohjalta yhden kaavan. Sen kaavan avulla tein neliöliinan "harjoituskappaleeksi" reppua varten, että repun paneeli onnistuu sitten taatusti. Tämmöinen siitä tuli:

Kuosikangas on jotain jämäkkää puuvillaa Eurokankaasta, tukikankaana on pätkä Vauva-lehden kantoliinaa ja vuorina ruohonvihreää pellavasekoitetta. Hihnat ovat vakosamettia ja pehmusteena lantiovyössä ja olkahihnoissa on kaksinkertaista vanulevyä. Eikös näytä hyvältä?

Mutta mutta... Jotenkin tuo lapsen asento ei tuntunut kuitenkaan ihan oikeaoppiselta kun se tuolla selässä keikkui. Mallasin neliön miehen päälle, että saisin paremman käsityksen ongelman ytimestä. Vähän hassu kuva, mutta menköön:

Eli vaikka paneelissa on kylliksi mittaa lapsen koko reiden pituudelta (huomaa vihreä vuorikangas lapsen polven päällä), niin ilmeisesti liian syvistä peppulaskoksista johtuen poikanen valahtaa kantaessa liian taakse ja jalka saattaa lipsahtaa melko suoraksi = huono asento lonkille.

Kannoin lasta vielä ulkona tuolla neliöllä niin, että kädet tulivat ulos sivulle tuolta olkahihnojen alta, ja silloin hyvä asento tuntui pysyvän parempana. Mutta arvatkaas, suostuuko tuo kovin pitkään pitämään tassujaan sillä puolella?

Nääh. En oikein tiedä, mitä tälle nyt tekisin. Ainakin reppu varten paneelia pitää sittenkin vähän leventää keskikohdasta ja peppulaskoksia madaltaa (onneksi tein harjoituskappaleen!). Mutta tuunaisinko tätä nyt vai kantaisinko vaan? Vai pistetäänkö huutokauppa pystyyn? Mitäpä olette mieltä?

Porkkanaliina in action

Tämmönen se nyt on käytännössä. Mie oon ihan myyty.

Sidontana 4R (rintaremmiristireppu). Minun mielestäni kaikkein paras selkäsidonta. Liina muuten kutistui himpun verran värjäysprosessissa, sillä se ei enää yhtäkkiä riittänytkään twistilliseen muumioon (videolla perus muumiosidonta, en löytänyt twistillisen ohjetta). No, eiköhän se anna vielä periksi kun vähän kesyyntyy lisää.

Lonkkaristissä nojaillaan, kun ollaan lähdössä asioille. Näpsäkkä pikasidonta lyhyitä kantomatkoja varten.

Tässä vielä lähikuva väristä. On se vaan suunnilleen täydellinen.

Porkkanaliina!

Sain pari kuukautta sitten vaihtarina mitä ihanimman pellavaliinan, Didymoksen Kupfer indion. Kantotuntumaltaan liinasta tuli ykkössuosikki. Mutta se väri(ttömyys)... "Mummon kalsarit", kuten mies asian ilmaisi:


Tilasin Emo-tuotannolta reaktiivivärejä ja eilisten kotikemistikokeiluiden seurauksena syntyi tämä:

Vaikka kamerallani on tosi hankala saada oikeanvärisiä kuvia, niin näissä kuvissa ollaan aika hyvin jäljillä. Porkkanaliina! Ihan on oranssi! Mii laik! Väriliemessä oli keltaista (no 12) 90% ja punaista (24) 10%. Kiinnitykseen käytin glaubersuolaa ja soodaa.

Toisenkin kerran tuota saa nyt kyllä letitellä eikä varmaan tekisi pahaa näyttää liinalle vähän silitysrautaakin, että kankea peltiparka kesyyntyisi taas maailman letkeimmäksi kaveriksi. Sidontakuvakin varmaan on luvassa jossain vaiheessa!

PS: Siirrän nyt blogin hallintaa Olennon sähköpostiin ja varmaan blogin osoitekin muuttuu lähipäivinä. Siksi tämä teksti on nyt "Olennon" kirjoittama eikä "Aisulin", ja saattaa näyttää vähän eriltä kuin ennen. Nyt takaisin flunssan sairastamisen pariin, atsiu!

Talvikantosuoja villakankaasta

Mies sai isänpäivälahjaksi tatuointilahjakortin, mutta sattumalta tänään valmistui myös kauan lupailemani kantosuoja. Mies kantaa poikasta toisinaan, eikä varsinaisesti tarvitse kantotakkia. Kantosuoja on kuitenkin hyvä juttu kylmille kantosäille, ja minäkin saatan pukea sen kantotakkini sisään oikein kovilla pakkasilla lisälämmikkeeksi.

Suoja on kauttaaltaan kaksinkertaista villakangasta. Purjerenkaiden alle silitin tukikangasta. Mallina käytin keväällä ompelemaani sadekantosuojaa, tosin tein villasuojasta reilumman kokoisen. Yksityiskohdaksi ompelin Olennon merkin kaulurin kiristysnauhan alle ja virkkasin niinikään keltaisen koriste-/heijastinympyrän. Hillityn (tylsän) harmaa-leltainen sävymaailma sopii miehen pukeutumistyyliin paremmin kuin itseäni miellyttävät räikeät värit.

Kuvan t-paita ehkä paljastaa, että suoja ei vielä ole päässyt tositoimiin, mutta ainakin sovituksessa se tuntui lämpöiseltä ja kaikin puolin mukavalta.

Vinkiksi muuten tämmöinen kantosuojan mittoja kaipaaville!

Muoks: 
Juuri tuli todistettua kantosuojan monikäyttöisyys! Poikanen nukkuu (kolmet) päiväunensa mieluiten rattaissa terassilla, ja jatkuva väsyneen lapsen pukeminen ja riisuminen on melko hermojaraastavaa touhua. Suojan ansiosta uskalsin jättää kerroksia pois välistä.

Näin +6°C pilvisellä säälle pojan alle lampaantalja, päivävaatteiden päälle kevyt haalari, villamyssy, -lapaset ja -töppöset, jaloille fleeceviltti ja koko komeuden päälle villakantosuoja. Suoja siis korvasi villahaalarin ja pari peitettä. 

Kaiken kruunuksi virittelen säästä huolimatta kuomun päälle hyttysverkon ja vaunujen sadesuojan pitämään tuulta ja valoa loitolla. Tällä varustuksella rattaiden sisälämpötila on n. +20°C, hieman viileämpikin saisi siis jopa olla.

Onbag vol. 3

Kolmas onbag, ja kiistatta onnistunein kaikista. Ulkopuoli on violetiksi värjättyä Vauva-lehden liinaa (sitä, jolla kannoin poikasta aika paljon alkuaikoina) ja sisäpuoli tilaajan omaa verhoa.

Ompeluohjeet tuntuivat edelleen vaikeaselkoisilta. Alan pikkuhiljaa taipua uskomaan, että ne ovat vain rehellisesti huonot. Jos vielä joskus teen neljännen kantoveskan, niin kuvaan kyllä jokaisen työvaiheen ja yritän tehdä selkokieliset ohjeet niiden tueksi. Mutta ihan heti en laukkuhommiin ajatellut ryhtyä, nyt muita juttuja kehiin!

Onbag ja pari vaippaa

Kaveri ihastui onbagiini ja tahtoi itselleen samanmoisen. Yhteisen suunnittelun tuloksena syntyi tällainen:

Ulkopuoli on vihreäksi värjättyä Vauva-lehden kantoliinaa  ja vuori Eurokankaan löytökorin pellavasekoitetta. Värit eivät toistu kuvissa ihan oikein, laukku on todellisuudessa tummempi.

Vaikka luulisi, että toinen laukku on helppo ommella, niin ohje oli edelleen yhtä käsittämätön ja hermo meni sata kertaa. Taskut sun muut ovat tällä kertaa kuitenkin kohdillaan. Muutamia modauksia (toivottavasti ei mokauksia) onnistuin kuitenkin tekemään:

Ompelin hihnan alkuun kuminauhan, että laukun sivut eivät törröttäisi rumasti auki. Tajusin jopa tehdä kumpparille kujapussin.

Laukussa on nepparikiinnitys. Reppulenkit saa myös neppareilla piiloon törtsöttämästä silloin kun niitä ei tarvi.

Tilaajan toiveesta läpässä seikkailee siili.

Periaatteessa laukusta olisi näin vuorillisena voinut tehdä vaikka käännettävän, mutta eipä tullut ajoissa mieleen: sisäpuolella on siis saumoja näkyvissä.

Multa on tilattu myös toinen onbag, mutta sitä en ole vielä päässyt tekemään. Sama kaveri tilasi myös kolme vaippaa, ne olen ehtinyt surauttaa. Vaipat ovat S-koon sisätäyttöjä, Mummut-kaavaa mukaillen tehtyjä. Ulkopinta oranssissa vaipassa on joustofroteeta, ruskeissa bambucollegea. Sisällä kaikissa on coolmaxia ja tukikankaana velouria. Sai muuten miettiä toisenkin tovin, miten vaippa oikein saumuroidaan kasaan niin, että täyttöaukko jää vaipan taakse. Päädyin saumuroimaan paikoitellen kaksi kerrosta päällekäin, ihan hyvältä se näyttää :)

Viikonloppuna suuntaamme lomamatkalle, joten blogi ei päivittyne vähään aikaan - otan mä kyllä sinnekin puikkoja, koukkuja ja lankoja mukaan ;) Hampaita ei pienokaisella vieläkään näy, joten arvonta on edelleen käynnissä!

Töppöset

Käsityörintamalla suorastaan kohisee. Toisaalta musta on kyllä mukavaa, että työn alla on sekä virkkaamista, neulomista, ompelemista että huovuttamistakin, mutta vähän se hidastaa valmistumistahtia :) Lisäksi kaikki työn alla olevat jutut ovat nyt tilaustöitä, joten yritän olla tosi huolellinen. Poikasen hammastuskat eivät nekään jätä liikaa työrauhaa... Toivottavasti se hammas sieltä kohta tulisi näytille, turhaan ujostelee ja kiusaa pientä.

Mutta tällaiset liinailutöppöset sain aikaiseksi! Toiveena oli "ruskeaa, oranssia ja punaista ja jotain kiekuroita jos vielä sais", niin minähän tekaisin tällaiset tulenpalavat popot:

Tilaajalle muistutukseksi, että saapi tulla noutamaan!

Työn alla lisäksi: kaksi onbagia, kahdet liinailutöppöset, kolme vaippaa, yksi myssy, kolme sorminukkea ja käsinukke. Ainakin. Ja viikon päästä karkaan Italiaan.

Onbag

Hamstraan kirppiksiltä Vauva-lehden tilaajalahjakantoliinoja aina kun vastaan halvalla tulee. Kaksi liinoista olen värjännyt violeteiksi, ja ne ovat käytössä normaaleina pitkinä kantoliinoina itselläni ja siskollani (omani voisin kyllä myydä, jos joku sen haluaa. Mulle kun noita liinoja on kertynyt muutenkin...) Yhden liukuvärjäsin, lyhensin, hapsutin ja mitälie, ja se liina - no, makaa pinon pohjalla kankeuttaan valitellen :D Viimeisimmän Vauva-liinan värjäsin mustaksi ja tehtailin siitä onbagin, eli liinailulaukun. Onbagin idea on, että siinä on pitkät, sidottavat (joskus myös renkailla säädettävät) hihnat, joten laukun voi kiinnittää kantoliinan päälle eri tavoin riippuen sidonnasta. Ohje ja ilmaiset kaavat löytyvät täältä.

Äkkiseltään näyttää TOSI hyvältä, eikös? En ole kuitenkaan ihan tyytyväinen lopputulokseen, ja syytän siitä enimmäkseen sekavaa ja suurpiirteistä ohjetta (tai vaihtoehtoisesti sekavaa ja suurpiirteistä päätäni, joka ei vain ymmärtänyt ohjetta). Esimerkiksi pari taskua vinksottaa laukussa miten sattuu, eikä jälki ole muutenkaan aivan moitteetonta. Olisinpa tajunnut käyttää kaksoisneulaa ja saumuroida laitoja, enkä vain silitellä ja taitella hullun lailla... Mutta kyllä tuota käyttää, ja onneksi Vauva-liinoja tulee usein halvalla vastaan, seuraava onnistuu sitten jo paremmin. Ja okapi-applikointiin olen oikein tyytyväinen!

PS: Muista osallistua arvontaan!

Tuliaisia

Viikon hiljaiseslo johtuu siitä, että kävimme vauvan kanssa vierailulla siskoni luona Saksassa. Siskoa oli tosi kivaa nähdä pitkästä aikaa, mutta varsinaisen shown varsti kuitenkin Kallea kaksi kuukautta vanhempi serkkupoika. Aivan ihanaa, että on näin samanikäiset lapset siskon kanssa!

Askartelin tuliaisiksi serkkupojalle tällaisen paketin:

Mukana siis villamyssy, merirosvokuvioisesta puuvillasta (Eurokangas) tehdyt haaremihousut, violetiksi värjäämäni harvinaisen pehmeä Vauva-lehden kantoliina, muutama kestovanulappu (näitä olen tehtaillut tilkuista paljon, ei vain ole tullut kuvattua), suomenkielinen lorukirja ja hauska hellelippis. Lahjat olivat ilmeisen mieluisia, vaikka haaremipöksyjen nilkkakuminauhoja pitikin vähän löysentää. Serkkuvauva nukahti liinakyytiin kaksi kertaa, ja sisko kehui pitkän liinan kantomukavuutta kovasti! Liinailun voi siis aivan hyvin aloittaa vähän isommankin vauvan kanssa!

Koska kamerani muistikortti teki tenän reissussa, eivätkä vaatteet tallentuneet uuden omistajansa päällä, tässä hauska lippis oman vauvan päässä:

Autokangas on kirppislöytöpuuvillaa ja malli Ottobre-lehden numerosta 3/09.

Kantosuoja sadesäiden varalle

Kastuimme poikasen kanssa muutama viikko sitten kantoliinailureissulla keskustassa, ja silloin päätin ommella meille sadekantosuojan. Otin mallia kaverin talvikantosuojasta, mittailin, piirsin kaavat, suunnittelin, mallailin ja lopulta sain aikaan tällaisen:

(Onpas rumasti liina kierteellä selästä, mutta näkeepä kuvasta kantosuojan kiinnityssysteemin...)

Suojan sisäpuoli on ruskeaa coolmaxia ja ulkopuoli sekä hihnat pul-kangasta (Sienet ja siilit -kangas on br-pulia ja ruskea 1mm pulia). Pul-kangashan ei ole samalla tavalla vedenpitävää kuin vaikka vahakangas tai sadetakkikangas, mutta pitää taatusti pahimman tihkun loitolla, eikä myrskysäällä ole tarkoitus muutenkaan ulkoilla. Pul-kangas myös hengittää, joten liinaillessa ei tule samalla tavalla hiki kuin hengittämättömän kantosuojan alla.

Suoja on mukavan kevyt, ohut ja mahtuu pieneen tilaan. Onhan se söpökin kuin mikä, vaikka oikeastaan olisin halunnut kankaat juuri toisin päin - siis niskasuojaan ja alaosaan ruskeaa kangasta ja keskelle kuviollista kangasta vain tehosteeksi.

Käytin myös ensimmäistä kertaa ikinä purjerenkaita:

Tähän paksumpaan puliin rengas asettui oikein nätisti, mutta ohuemmassa pulissa olisi kannattanut käyttää tukikangasta. Toivottavasti renkaat eivät lähde repeämään kuitenkaan.

Semmoinen suoja! Nyt olisi sopivasti sadekelikin lähteä suojaa testaamaan, mutta taidan pysytellä pienen kesäflunssani kanssa sisätiloissa pari päivää.

Liinatuunausta

Löysin jokin aika sitten kirppikseltä kantoliinan, jonka ostin askartelumateriaaliksi. Liina on aikoinaan ollut Vauva-lehden tilaajalahjana, ja niitä löytää aina toisinaan muutamalla eurolla. Liina sellaisenaan ei ole kummoinen kantoväline (jäykkä kuin rautakanki), mutta tuunaimella ja tehtailemalla - ja etenkin sinnikkäällä kesyttämisellä - siitä saa ihan hyvän. Itse asiassa minulla on kaksi pitkää liinaa päivittäisessä käytössä: Girasolin Riemu ja violetiksi värjätty Vauva-lehden liina, joka on ihan pehmoinen ja kelpo, kun olen nuttuuttanut sitä sohvakaverina, pyöritellyt paljon kuivausrummussa ja vetänyt sitä porraslautojen välistä; niin, ja kantanut sillä paljon.

Sen lisäksi, että Vauva-lehden liina on kesyttämättömänä jäykkä, on se myös aika ruma. En ottanut liinasta kuvaa ennen kuin aloin käsitellä sitä, mutta esim. tästä linkistä löytyypi tuo sinisävyinen tylsä lakana (joskin ihan nätisti sidottuna).

Ensimmäisenä dippasin liinan tujuun kloriittikylpyyn saadakseni siitä valkoisen. Kloriittia ei suositella liinojen valkaisemiseen, sillä se haurastuttaa kangasta, mutta tämän liinan ei ole tarkoituskaan tulla aktiivikäyttöön, joten viis siitä. Kloriittikäsittelyn jälkeen liina näytti tältä:

Väri siis lähti hyvin. Seuraavaksi dippasin liinan laskostettuna housuhenkareiden avulla Dylonin Tropical Green -väriin (käytin 3 pakkausta).

Halusin siis liukuvärjätä liinan, minkä vuoksi tällainen viritelmä. Lopuksi sulloin liinan kaikkinensa pyykkiastiaan, että toiseenkin päähän saataisiin viheriä sävy. Tällainen siitä tuli:

Aika hyvin onnistui, eikö! Kuvan sidonta on kietaisuristi ykkönen, josta on vedetty missivyöt vauvan pepun alle.

Jatkoin edelleen tuunaamista: pätkäsin liinan kolmimetriseksi ja hapsutin sen päät. Näin ikkäästi:

Aika kova homma, viisi tuntia otti yhteensä molempien päiden nyhrääminen... Mutta hieno siitä lopulta tuli! Vaikkakin niin auttamattoman jäykkä, että sidontoja on HANKALA tehdä. Siksi tämänkin kuvan masureppu-sidonta repsottaa mihin sattuu... Saapa nähdä, kesyyntyykö tuo tekele ikinä, vai tehdäänkö siitä verhot...

Pientä lahjusta ystävälle

Sain äitiysvapaalle jäädessäni monivuotiselta työkaverilta lahjakortin intialaiseen päänhierontaan. Lahjaan kuului  myös vauvanvahtivuoro hemmottelun ajaksi, ja tänään oli aika lunastaa lupaukset. Hieronta oli todella rentouttava, 45 minuuttia kului kuin siivillä ja vajosin johonkin transsintapaiseen tilaan. Vaavi viihtyi hyvin ihanassa hoidossa ja kun palasin, sain suklaakakkua! Aika hienoa, eikös!

Tämä sydämellinen ystäväni ja työtoverini täytti vastikään pyöreitä vuosia, joten kiitokseksi auliista lastenhoitoavusta ja syntymäpäivälahjaksi vein hänelle jotain pientä:

Pussukka on tehty täältä löytyvällä ohjeella kierrätyskankaasta. Sisään sujautetut kestositeet olivat nekin onneksi mieluinen ylläri. Alan olla jo tuttu näky Marimekon palalaarilla, sen verran olen tykästynyt tälläämään siteen uloimmaksi kankaaksi Marimekon puuvillaa.

Kuvan taustana toimii muuten kirpparilta löytämäni (jo toinen) Vauva-lehden tilaajalahjana aikoinaan ollut kantoliina, joka tällä hetkellä lilluu kloriittikylvyssä val(k)aistumassa. Mulla on suuria suunnitelmia tuon liinan suhteen, ne vain tuntuvat muuttuvan puolen tunnin välein :D Saapa nähdä, mitä tuosta tulee.

Olen myös suristellut aimo läjän kuolalappuja, sillä niitä tilattiin minulta 20 kpl! Melkein kaikki ovat jo muuten valmiita, mutta nepparit loppuivat kesken, joten niitä pitää käydä ostamassa lisää - pari päivää ottaa siis vielä ennen postitusta, tämä tilaajalle tiedoksi :)

Villavaipatuksia ja muuta pientä kivaa

Olen hiljakseen neulonut iltapuhteina hahtuvavilttiä. Vilttiä on tarkoitus kokeilla kesällä villalakanana - siis nukuttaa poikaa sen päällä sisävaipassa ilman villahousuja. Viltti käy myös ilmakylpyalustasta. Eräällä keskustelufoorumilla kehuttiin kovasti villalakanan toimivuutta, ja mikseipä se toimisi!

Viltti on kooltaan n. 40x90 cm, isompikin olisi saanut olla, mutta lankaa ei ollut enempää. Neulos on ihan simppeliä oikein-nurin-pintaa.

Neuloin myös villahousut merinolangasta kesäksi. Nämä lankojen kylkiäisiksi saadulla "Mirkan villarit"-ohjeella neulotut pöksyt ovat M-kokoisina vielä vähän isot, mutta tuota kasvutahtia istuvat kyllä juhannukseksi...

Ompelin myös muutaman pipon täältä löytyneellä ohjeella. Ohje on lasten kokoa, vähän piti säätää, että sain pipon passaamaan vauvan päähän. Pilvipipot ovat trikoota ja pöllösetti velouria. Tossujen ohjetta sovelsin Tenavien tamineet -kirjasta.

Kävin eilen Kiedo ry:n illassa, ja olipa mukava turista samanhenkisten äitien kanssa! Sain myös myytyä yhden safarikuvioisen vaipan 3-kuukautisen pojan käyttöön, ja itse ostin ihanan kudotun Girasol-merkkisen kantoliinan. Liina on kokoa 6, eli 4,6 metriä pitkä. Olinkin pohtinut uuden liinan hommaamista jo jonkin aikaa, kun poika alkaa olla liian iso trikooliinassa kannettavaksi ja neliöliina taas pidemmässä käytössä tuntuu pojalle liian isolta. Minulla on myös pari kudottua liinaa, mutta toinen niistä on tosi jäykkä ja liian lyhyt ja toinen on kovin ohkainen - ja jäykkä sekin. Liina tuli siis tarpeeseen. Lisäksi hyvän liinan jälleenmyyntiarvo säilyy - ostin liinan samalla hinnalla kuin siitä oli aikoinaan (käytettynä) maksettu. Lisäksi myyjä pyysi itselleen takaisinosto-oikeuden, mikäli joskus tästä Riemusta haluan luopua :)

Ja taas odotti postilaatikossa ihana vauvalahjaylläri! Kylläpä ystävät rakkaat nyt meitä muistavat - kiitos Joni ja Merja!

Köllöttely- ja vaipanvaihtoalusta

Kävin tänään kaverin kanssa Vauvauvassa ja Vekaratorilla. Jälkimmäisestä mukaan tarttui suloinen pussilakana (8€), joka sai uuden elämän vaipanvaihto- ja köllöttelyalustana:

Varsinainen ompelutaidonnäyte tämä, 4 suoraa saumaa saumurilla :D

Toisella puolella on sitä myrkkysienipulia ja mitttaa lakanalle kertyi 72x72 cm. Olisin mieluusti tehnyt vähän isommankin, mutta pulia oli jäljellä vain 72 senttiä leveä pala. Vielä sitä tilkku jäi, mitenhän sen tuhoaisi... Pussilakanakangasta jäi onneksi vaikka kuinka!

Vauvauvasta ostin merinolankaa kesäisiä villiksiä varten ja hamppufleeceä imuja varten. Sovittelin myös MaM-ECO-kantoliinaa, joka on hamppu-puuvillasekoitetta ja taatusti jämäkämpi kuin nykyinen löperöksi venynyt trikooliina, johon poikanen alkaa olla liian painavakin. Jostain syystä kuitenkin vierastan kudotulla liinalla kantamista toistaiseksi, ja tahtoisin tuollaisen välimallin... Mielipiteitä, kokemuksia, kannattaako? Ja noita saisi käytettyinäkin aika hyvin...

Lämpöpussi turvakaukaloon

Kevät on täällä jipii! Lapsen pukemiseen ihanaihanaihana lämpö ja valo tuovat kuitenkin omat kommervenkkinsa: vaunuissa/kaukalossa ulkona pitäisi olla vielä lämpimästi päällä, mutta autossa tai liinassa saa olla melkein sisävaatteissa (siis melkein, tietysti tarvitaan pipoa, rukkasta ja töppöstä vielä pitkään). Haalarin kanssa vekslaaminen on hankalaa varsinkin ahtaissa tiloissa. Siksipä ompelin turvakaukaloon lämpöpussin, johon poitsun voi lykätä tilanteen mukaan koti- tai liinailuvaatteissa!

Tässä pussi eestä, takaa, auki ja kiinni ja vaikka miten päin:

Pussin ompeleminen oli melko hankalaa ja aikaavievää varsinkin ilman mitään ohjetta tai kaavaa, netistä vain etsin muutamia mallikuvia ja mittailin kaukaloa, poikaa ja äitiyspakkauksen makuupussia malliksi. Vuori on mikrofleeceä ja päällinen joustofroteeta, ihanan keväisen aurinkoisia kankaita, jotka onneksi pelastavat paljon, eivätkä pienet (mutta sitäkin ärsyttävämmät) virheet hyppää heti silmille. Vetoketjun asettumisen kanssa oli suurimpia ongelmia, mutta onneksi tulin vastikään hankkineeksi nepparikoneen, niin sain ruman vänkyrävetskarin nappilistan alle piiloon :D

Pääasia on kuitenkin, että pussi sopii kaukaloon ja poika tuntuisi viihtyvän siinä hyvin. Pussissa on kasvunvaraa, ja sen jälkeen kun kaukalo jää pieneksi, sitä voi käyttää vaikka lisälämpöpussina äitiyspakkauksen makuupussin sisällä, kun ne kamalat talvipakkaset taas kolisuttavat hampaita.