Imuja, siteitä ja ideapulaa

Järjestelen kangaslaatikkoani ja yritän päästä eroon hankalan kokoisista kangaspalasista. Onneksi melkein mistä suikaleesta tahansa saa tehtyä joko imun tai siteen. Nämä perhostaitot vaativat tietysti aika isoja tilkkuja, mutta olen niin tykästynyt perhostaittoimun kätevyyteen ja tehokkuuteen, että pyrkimyksenä on saada perhostaitto joka taskuvaippaan.

Näihin perhostaittoimuihin on käytetty velouria, bambufleecea, pellavaa, joustofroteeta ja tencel-joustofroteeta. Kaikki muut kankaat ovat jonkinlaisia jämäpaloja paitsi kuvassakin näkyvä ruskea velour, jota tilasin joskus jostain enkä sitten tykännytkään väristä...

Tein myös neljä sidettä. Päälikankaiksi päätyivät taas Marimekon tilkut (tällä kertaa myös itse ostamiani), sen alle softista, väliin flanellia ja vähän bambufleecea ja viimeiseksi musta coolmax. Haluan käyttää siteisiin mieluummin tummaa coolmaxia, etteivät tahrat näy. Siteitä on kiva ommella, kun niitä saa nopeasti leikattua isommankin pinon. Näitä voi viedä vaikka lahjaksi - onneksi suurin osa mun kavereista on niin hörhöjä, etteivät tämmöistä lahjusta säikähtäisi, vaan arvostaisivat ennemminkin :D

Mulla on pieni vaipanompelukyllästyminen. Olen tehnyt niin monta taskuvaippaa samalla (hyvällä) kaavalla, tekisi mieli kokeilla välillä jotain muuta. En äkkiseltään löytänyt mistään neppikiinnitteisen vaipan kaavaa/ohjetta, voisiko joku vinkata ja linkata?

Ja jotain muutakin hyvää ideaa olisin vailla... Tarkoitus on askarrella toinenkin neliöliina mun rumasta ja epäkäytännöllisestä rengasliinasta, mutta kangas vaatii aika paljon tuunaamista ensin. Samoin haluaisin tehdä fleecesta kantotakin, mutta näin kesän kynnyksellä sekään ei oikein innosta. Vauva on edelleen niin pieni, etten viitsi ommella pojalle vaatteita, kun niiden käyttöikä olisi korkeintaan kuukausi... Ääh ja plääh, mitä mää tekisiiin??

Moninaista vaipatusta

Pienen bloggaus- ja ompelutauon jälkeen sain veisteltyä kasaan muutaman uuden vaipan. Yksi tekele lensi roskiin (tai siis tilkkuläjään), kun onnistuin mokaamaan aivan kaiken sen ompelemisessa, mutta aika monta vaippaa päätyi kuitenkin valmiiksi asti:

Tämän vaipan ulkopinta on Kestovaippakaupan laminoitua trikoota. Oikein vänkä keksintö, toivottavasti myös toimiva! Jostain kumman syystä pelkään, että trikoo johtaisi kosteuden vaipan päälle, vaikka kauan sitten ompelemissani velourpäälysteisissä vaipoissakaan ei tätä ongelmaa ollut. Kivaa, että mulla sattui olemaan sopivan sinistä lankaa, tikkaukset näyttävt kivoilta!

Tämäkin Chickadee-pul on Kestovaippakaupasta, samoin musta coolmax, joka mielestäni tuo särmää tähän muuten vähän hempeään vaippaan. Ja tähänkin mulla oli sopivan väristä lankaa! Kangas-Center Partista Jyväskylästä saa muuten Kiedo ry:n jäsenenä alennuksen kestovaippoihin ja kantoliinoihin tarkoitetuista kankaista ja langoista, vink vink ;) Sieltä nämäkin langat ovat peräisin.

Tämän pikkuisen vaipan äitini tilasi vauvalahjaksi kaverilleen. Surautin myös taskuun sopivan taittoimun, jonka molemmat ulkopuolet ovat velouria ja sisällä on yksi kerros flanellia. En viitsinyt tehdä imusta nepillistä taittoimua, sillä tällaista yksinkertaista lärpäkettä voi aloittelijan olla helpompi pyöritellä. Mukaan lähtee myös käyttöohje, toivottavasti vastaanottaja tykkää!

Pitkästä aikaa tein myös sisä(täyttö)vaipan. Venyvistä kankaista ommellut sisä- ja sisätäyttövaipat eivät jää niin nopeasti pieniksi kuin pul-kankaiset taskuvaipat, joten yövaippoja meillä on riittänyt oikein hyvin vaikka poika kasvaakin. Tämä vaippa on M-kokoinen mummut-kaavalla tehty vaippa, jonka sisäpinta on tencel-joustofroteeta, ulkopinta Kimperin joustofroteeta ja sisältä löytyy vielä yksi kerros mustaa jostofroteeta ja yksi kerros bambufleecea - kuvasta näkyvätkin tikkaukset, joilla imut on vaippaan ommeltu. Taskuun on hyvä sujauttaa esim. yksi bambuimu ja hahtuvaimu, päälle villahousut niin nätti paketti pitää ja hengittää koko yön!

Kokeilin myös kestositeen ompelemista. Ylimpänä siteessä on musta coolmax, sen alla bambufleeceimu, alla kerros flanellia, sen alla softis-kangasta (joka on kevyttä laminoitua kangasta) ja uloimpana soma Marimekon Unikko-tilkku. Kämmäsin siinä, että ompelin imun ajatuksissani kiinni coolmaxiin enkä flanelliin, mutta se on lähinnä ulkonäköseikka.

Näitä on tarkoitus tehdä lisääkin, tilkkuja kun vaippaompeluksista jää aina yli ja kestoside on taatusti iholle mukavampi vaihtoehto kuin hengittämätön muoviside... Lisäksi erilaisista vaippamateriaaleista on kertynyt jo niin paljon kokemusta, että uskallan sanoa, että imee ja toimii varmasti, toivottavasti pysyy myös paikallaan hyvin nepparin avulla. Tällainen päiväside on yhtä ohut kuin kertakäyttöinen - ja hei, kuinka nätti! (Kiitos vain veljelle mahtavasta lanka- ja kangasvuoresta, siitä jäämistöstä nämäkin Unikko-tilkut ovat peräisin.)

Siinä kaikki tällä kertaa! Loppuun vielä mainos, minutkin löytää täältä - yritän parhaani mukaan neuvoa Kiedo ry:n TSI-pisteellä muita innokkaita vaipanompelijoita (huh huh, mahdankohan osata...)

Apina safarilla

Safarikangasta oli vielä jäljellä kahteen ja puoleen vaippaan. Sain vinkin, miten palan lopusta jäävän ärsyttävän kokoisen lärpäkkeen saa vielä tehtyä vaipaksi:

Ta daa! Läpät voi aivan hyvin tehdä toisesta pulista, kun sauma tulee niin ylös, ettei se pääse johtamaan kosteutta! Kahden eri pulin mallaaminen toisiinsa on sitä paitsi hauskaa. Minusta tämä on tosi kivan näköinen vaippa!

Ompelin myös pari huippuhyvää (ainakin materiaalien puolesta) perhostaittoimua: päällä mustaa joustofroteeta, välissä hamppufleecea ja alla musta-ruskea-raidallista bambufleecea. Kameran patterit ovat laturissa, niin eivät päässeet kuvaan, mokomat.

Kvaak kvaak!

Hyväksi todetulla kaavalla ja koolla syntyi kolme uutta sammakkokuvioista taskuvaippaa:

Olipa hurja huomata, että pul-palasta ei enää saakaan kuin 3 vaippaa, kun pienempää kokoa on palasta saanut neljä, joskus jopa viisi! Palasta jää vielä ikävän kokoinen lärpäke jäljelle: siitä ei ainakaan vaippaa saa. No, tarkoitus on tehtailla kestositeitä, niin tilkut saa hyötykäyttöön. Ja saisi jämäpaloista tehtyä vaikka liinailutossuja!

Tein myös lisää perhostaittoimuja, jotka ovat osoittautuneet mahtavan hyviksi käytössä:

Laitimmaisissa on päällä Eurokankaasta löytynyttä joustoflanellia (tuo sininen kangas), välissä hamppufleecea ja alla vielä valkoista joustofroteeta. Peikkofroteisessa on alla vain mikrofleeceä: aika ohut paketti, voi olla, että tarvitsee kaveriksi vielä lisäimun... Nepparit sulautuvat kankaisiin niin hyvin, että ei niitä heti edes huomaa tästä kuvasta.

Saumuri nopeuttaa ompeluhommia kyllä huomattavasti, mutta jostain syystä en saanut alkuunsa langankireyttä kohdilleen noiden imujen kanssa. Paljon on vielä opettelemista saumurin säädöissä ja käytössä ylipäätään, sen verran vänkä värkki se on :)

PS: Tehkää ihmeessä tarjouksia edellisen postauksen taskuvaipoista! Ehdottamani hinnat ovat suuntaa-antavia, ja niistä voidaan neuvotella!

Hoitokassi

No niin, vihdoin sain tehtyä sen haaveilemani hoitokassin! Turhaan kyllä odottelin saumurin saapumista, tässä projektissa saumurista oli aika vähän iloa. Osittain sen takia ompeleminen ei ollut kovin innostavaa, osittain englanninkielisten ohjeiden vuoksi. Vaikka kohtuullisesti englantia osaankin, on erikoissanasto äidinkielelläkin joskus kettumaista käsittää. Mutta kassista tuli kiva!

Ulkokangas on kirpparilöytöpellavaa ja vuori hauskaa pöllötrikoota, jonka ostin muistaakseni Sampsukalta. Kaava on Kestovaippakaupasta.

Läpässä seikkailevan pöllön applikoin jo aiemmin velour- ja trikootilkuista. Sama pölleröinen seikkailee myös blogin tunnuksessa :) Keskimmäisessä kuvassa näkyy muuten hyvin pari heijastintäplää, jotka applikoin kuvioon mukaan. Kuva toimii myös pienenä taskuna.

Lisäsin laukkuun myös neppejä: tuttinauha on irrotettava, ison keskitaskun saa suljettua ja läpän saa kiinni kahdelle eri korkeudelle. Pikkuisen pelottaa, miten nepit pysyvät kiinni näin ohkaisissa kankaissa, saa nähdä.

Vuorin olisi voinut tehdä myös pul-kankaasta, niin olisi sisäpuoli suojattu mahdollisilta kosteusvahingoilta ja sen saisi pyyhkimälläkin siistiksi, mutta toisella kertaa sitten.

Alimmassa kuvassa laukku on ladattu täyteen. Tällaisella arsenaalilla siis varustaudutaan esimerkiksi kylä- tai kaupunkireissuun (kaikkea harvoin tarvitaan, mutta on hyvä varautua pahimpaan):
- 2 valmiiksi täytettyä taskuvaippaa
- 2 harsoa (puklurätiksi ja varaimuksi)
- 1 tyhjä taskuvaippa
- vaipanvaihtoalusta (trikoinen, aion tehdä kosteussuojatun)
- kosteuspyyhkeitä
- vaippapussi
- tutti
- pyyhe
- 2 bodya, sukkahousut ja paita

Lisäksi kuvassa seikkailee suloinen Matti-marakatti, joka toistaiseksi hauskuuttaa enemmän leikittäjää kuin lasta :) Lisäksi sään ja liikkumistavan (liina, vaunut, auto, bussi, kävellen...) mukaan pakataan laukkuun esimerkiksi ylimääräisiä sukkia, villapusero, myssy jne. Tähän laukkuun jää kivasti tilaa vielä omillekin tavaroille ja mahdollisille ostoksille.

Minkäslaisella varustevalikoimalla teillä seikkaillaan?

Lisäksi surautin pari perhostaittoimua, joiden päälikankaat ovat froteeta ja välissä on kerros bambufroteeta.

Postilaatikkoon oli muuten tänään putkahtanut ihana pieni lahjapuketti:

Kiitos Tealle hauskasta kortista ja kauniista sukista, jotka ovat paitsi suloiset, myös täydellisen pitkävartiset liinailusukiksi!

Perhosia!

Kevät on, saumurista lentää perhostaittoimuja!

Aloitin siis tutustumisen saumuriin perhostaittoimujen kanssa. Nämä ovatkin ensimmäiset ompelemani imut, jotka kehtaa täällä esitellä... Voi kuinka I-HA-NAA on saada suoraa, sileää, sievää saumaa! Ja kuinka kevyt ja helppo ommella, kuin perhosen siipien lepattelua vaan :)

Toinen imu on kolmikerroksista froteeta, toisessa on kerros mikrokuitucollegea ja kerros froteeta. Tylsän valkoisia ovat, mutta en raaskinut käyttää ensimmäisiin saumurointikokeiluihin mitään kivaa kuosikangasta. Ja imujahan nämä vain ovat, mutta toisaalta olisi kiva saada söpöjä imuja söpöihin vaippoihin.

Piirsin kaavan kaverilta, mutta hukkasin sen, eli piirsin uuden itse. Kaava on siis oma, vaikka idea ei. Perhostaittoimun nerokas juju näkyykin kuvasta: imu on keskeltä paksumpi ja sivuilta ohuempi ja sen saa napsautettua neppareista auki kuivumaan.