Peikoille korvia

Perhepäivähoitaja vihjasi minulle, että hoitopaikan kevätjuhlassa tanssitaan peikkotansseja, ja voin halutessani tehdä poikaselle aiheeseen sopivat vaatteet. Ennen kuin huomasinkaan, ehdin luvata tekeväni jotain koko ryhmälle, ja hoitotäti meinasi, että korvat olisivat kyllä kivat. Torstaina selviää, mihin suloiseen esitykseen tätä settiä tarvitaan:

Neljät korvat on ommeltu kiinni pään ympäri sidottavaan nauhaan, ja yhdet korvat ovat irrallaan, että ne voi kiinnittää pinneillä. Näistä tuli vähän sen näköiset, että niitä voi käyttää myös seuraavassa esityksessä, mikäli siinä on aaseja... Vaan saapa nähdä, minulla ei ole aavistustakaan, millainen show on luvassa!

Kangas on kierrätyspellavaa (ehkä sekoitetta) ja kaava ihan oma. Jos joku haluaa ommella samanlaisia, niin voin tehdä ohjeen. Tarttetteko?

Kettumaista väkerrystä

Juu, otsikon saa vapaasti lukea ihan miten tahtoo. Yritän niin kauhiasti olla sen peittarin kanssa kekseliäs ja luova, että jatkuvasti lankean omiin kuoppiini, ja huomaan tekeväni typeriä virheitä. Muutenkin pää on ollut jotenkin pehmeä viime aikoina, ja kämmäilen kaikkien yksinkertaisten perusjuttujen kanssa: keitin tänään kahvia, ja unohdin laittaa pannun paikoilleen. Sillä tavalla.

Mutta siis, poikaselle t-paita Eurokankaan suloisesta kettutrikoosta ja pöksyt itse värjäämästäni Eurokankaan velourista. Taskusta kurkistelevat samat somat kettuset. En muista kaavoja, jotain Ottobren juttuja pienillä muokkauksilla nuo ovat. Käyttökelpoista perusvaatetta. Tämmöisiä tulee väkerrettyä aika paljon, enkä jaksa kaikkia edes kuvata ja blogata.

Jos joku muuten haluaa myydä meille noita Seppo-kirjoja, niin ostan mieluusti. Tulee tuo karnevaalihirviötarina kohta korvista, se pitää lukea vähintään kymmenen kertaa päivässä.

Kun jalkaan pistät jamekset...

Eiks farkkumainoksissa kuulu aina poseerata ilman paitaa?

Kaavana Ottobren 4/12 ulkoiluhousukaava Forest Path, leveys 104-senttisten ja pituus 98-senttisten kaavojen mukaan. Eipä vaan ole silti tarpeeksi leveyttä kestovaippapepulle. Pitää muokata peppupuolta isommaksi, jos teen tällä kaavalla lisää. Suunnitelmissa oli; siksi uhrasinkin tähän ekaan kokeiluun kirpparilta 1,50 eurolla löytämäni farkkupalasen - siitä jäi vielä vaikka omiinkin farkkuihin!

Jos tulit etsimään arvonnan voittajia, niin onnekas poppoo löytyy edellisestä postauksesta :)

Peittarinkäytön opettelua - huppari siitä tuli!

Yhteistyö peitetikkikoneen kanssa on lähtenyt käyntiin melko saumattomasti (heh). Tilasin lisävarusteeksi vielä läpinäkyvän paininjalan, kun mun on hankala hahmottaa jalan alta, missä kanttauksen reuna menee, jotta tikki asettuisi nätisti aivan reunaan. Kääntäjää mulla ei siis ole enkä ajatellut hankkiakaan.

Ensimmäinen peittarikokeilu on tämä poikaselle halpiscollegepaloista valmistunut huppari. Kontrastivärisen langan ostin kaverilta - aika herkullinen yhdistelmä minusta! Kaava oli joku uusimmasta Ottobresta, en nyt muista mikä.

Hauskaa vappua! Muistakaahan osallistua arvontaan!

Lippiskelit lähestyvät!

Ompelin käännettävän lippiksen. Tai itse asiassa ompelin kaksi, mutta ensimmäisestä tuli pojjalle liian pieni, joten lahjoitin sen ystävän tyttärelle. Toivottavasti sopii hälle!

Ihanat Tampellan Cook-sarjan retropuuvillat löytyivät taas anopin kätköistä, ja kaava on (vähän pidemmäksi muokattuna) tästä kirjasta, jota aina toisinaan kehun:

80-luvun opus ei kantensa perusteella vaikuta kovin houkuttelevalta, mutta on pullollaan käyttökelpoisia, kivoja ja helposti muunneltavia kaavoja vauvojen ja leikki-ikäisten vaatteisiin. Tässä pari kuvaa sisäsivuilta:

Taannoinen kirppislöytö on kyllä maksanut 2€ sijoituksen aika moneen otteeseen takaisin!

Mitkä henkselihousut! Mullekin!

Järkättiin naapurin Mellan kanssa taloyhtiön ompelupäivä. Aika kaksistaan saatiin ommeskella, mutta kivaa oli ja saatiin vaikka mitä aikaiseksikin. Seitsemän tunnin ompelumaratonista käytin varmaan puolet kiroamiseen ja purkamiseen, mutta hei! Kattokaa, miten hienot pöksyt silti valmistui!

Idean henkseleihin varastin Albababylta ja taskuihin Metsolalta, kaavan kehittelin yhden ikivanhan kaavakirjan (joojoo, tarkistan joskus sen nimen) ulkohenkselihousukaavan pohjalta ja sitten vain mallailin ja väkersin. Matskuna on aikoinaan Eurokankaasta hamstraamaani himppasen joustavaa vakosamettia, taskuissa kierrätyspuuvillaa, kanttaukset Kangastukun resoria, nepparit Kestovaippakaupasta ja vetskari mistälie. Oon niiiiin tyytyväinen näihin! Ja poikanen tykkäsi kovasti myös!

Lisäksi tekaisin jumpsuitin uusimman Suuri Käsityölehti -numeron kaavalla. Pienin kaavakoko oli 110, pienensin sitä vähän, niin lopputulos on toivottu 98/104. En tykkää kaavasta mitenkään liikaa, mutta mukavan pehmoinen tämä velourihanuus kyllä on! Vähänkö meinasi mennä hermo kierrätetyn Marimekon metrivetskarin kans, ja melkoiseen patenttiin sen kanssa lopulta päädyinkin... Ei saa kattoa liian tarkasti.

Keittiön uudella trikookudematolla on hyvä vahtia pannarin paistumista. Kude Triteksiltä ja ohje Nouseva Myrky -blogista. Vähän muhkurainen tuli matosta, vaikka kastelin ja yritin vanutella muotoonsa. Syytän epätasaisen levyistä kudetta. Kivan värinen silti, ja kiva ohje!




Pari pipoa vielä surautin kankaanjämistä, keväällä näitä tuntuu menevän hullun lailla, kun joka lätäkköön pitää sukeltaa.

Semmosta pirtsakkaa menoa tällä kertaa!

Maratonlohikäärme ja mitä näitä nyt on

Eilen oli taas ompelumaraton. Kahdeksan mimmiä kokoontui tällä kertaa Jyväskylässä Tourutuvalla. Maratonmeiningit jatkuvat vielä tänään sunnuntaina, mutta tämä menee töihin.

Tämmöistä ehdin kuitenkin eilen väköstellä:

 Yksi poikasen lempikirjoista on Crockett Johnsonin Valtteri ja violetti väriliitu (erihyvä kirjamaku tyypillä muuten mikäli äiskältä kysytään) ja erityisesti kirjan kohta, jossa Valtteri piirtää "hirmuisen hirvittävän lohikäärmeen" omenapuun taakse. Hirmuisen hirvittävä lohikäärme luikerteli myös paidalle himppasen värikkäämpänä versiona. Ehkä liiankin värikkäänä? Mua melkein hotsittais brodeerata tuo sama kuva violetilla langalla mustalle pohjalle...

Taustalla muuten pilkahtaa portaiden alle askartelemani maja, joka on ollut tarkoitus esitellä jo pitkään. Ja keinutuolin päällä näkyy kulma yhdestä tilkkutäkki-ihanuudesta, joka sekin on jäänyt blogissa esittelemättä. Ja viimeisessä kuvassa vilahtaa keskeneräinen trikookudemattoprojekti.

Kesäksi valmistui kiva perus-teeppari ja hauskat pökät. Paidan kaavamallia en muista, housut sävelsin jostain Ottobren kaavasta omanlaisikseni. Taskut on tarkoituksella pikkuiset, ei pikkutyypin taskuihin tartte mahtua kuin pari pientä aarretta.

Itselle surautin maailman mukavimman ja helpoimman lököpaidan Eurokankaan palalaarista löytyneestä "talvitrikoosta". Lepakkohihatekeleraasu on odottanut sopivaa resoria jo pari kuukautta, viimeviikkoinen pikainen Triteksin reissu korjasi vihdoin tilanteen!

Auto! Auto!

Eläimien lisäksi lapsi tykkää - yllätys, yllätys - autoista! Kestovaippakaupasta löytyi hauska Kaupunkimaisema-trikoo, joka kaipasi himppasen elämää kovin hiljaiseen katukuvaan. No drn drn sitten vaan.

Kaava on Ottobren (4/12) Be Careful Out There 104-senttisenä ilman huppua. Toivottavasti se sopii käyttäjälleen myös huputtomana, uskoisin niin. Applikaatio omasta päästä, tällä kertaa ilman taskuja, vaikka eka kyllä meinasin "kattoluukun" tuohon tällätä, mutta toinen kerta.

Blogitauko päättyy söpöön sienihuppariin

Pari kuukautta sitten iski blogiähky, eikä päivittäminen ole huvittanut yhtään. Olen ommellut kyllä, paljon. Perusvaatteita, joiden kuvaaminen ei ole kovin inspiroivaa ja muutenkin se tuntuu turhan aikaavievältä puuhalta: ompelen lähes kaikki lapseni vaatteet ja melko lailla kaikki kamppeet itsellenikin, joten ihan jokaisen perus-t-paidan tai pyjaman päivittäminen blogiin ei ole tuntunut tarkoituksenmukaiselta.

Tänään kuitenkin ompelin jotain, josta innostuin niin paljon, että päätin herättää blogin henkiin. Ottobren Be Careful Out There -kaavalla (104 cm) valmistui tämä suloinen huppari:

Myrkynvihreä singletrikoo on muhinut hutiostoksena kaapissa jo ainakin vuoden - tämän takia olen huono laittamaan kiertoon mitään kankaita, koskaan ei tiedä, milloin inspis iskee! Hupun vuori on Hannu ja Kerttu -trikoota Sampsukasta ja resorit ynnä applikointitrikootilkut mistälie.

Applikoin kuvan vasta kun huppari oli muuten valmis, kun se näytti sittenkin tylsältä. Eikä siinä vielä kaikki, tässä on myös juju!

Kyllä! Yksi sienen pilkuista on taskunsuu! Eikö oo mahtava?

Poikanenkin tykkäili, vaikka muuten onkin ärmättitaaperoinen ollut koko iltapäivän, eikä hymyä sentään irronnut kamerallekaan.

Pökät ompelin tuossa pari päivää sitten jollain Ottobren kaavalla vähän muokaten (yhdistin etu- ja takakappaleet, sivusaumat jäivät siis pois). Housut ovat joustista ja taskut Kestovaippakaupan mopeditrikoota - mopot päätyivät vahingossa taskuihin ihan kumolleen, mutta eipä tuo mittään haittaa, kun eivät ne sieltä näy kunnolla kuitenkaan.

Suljin muuten verkkokaupan muutama viikko sitten. Teen edelleen toiminimellä tilaustöitä, mutta muuten työelämässä puhaltelevat uudet tuulet, ja saan taas ommella ihan vain harrastukseksi. Niin se onkin paljon mukavampaa ja minulle sopivampaa touhua!

K. A. Mera ja sen laukku ynnä pari muuta tekelettä.

Entinen kamerani oli huono. Kärvistelin sen kanssa kolme kokonaista vuottam ja nyt viimein (osittain tulevien työkuvioiden takia) sain hankittua uuden. Ja mitäpä uusi ihana Nikonini (ks. kuvavihje) tarvitsisi enemmän kuin arvoistaan laukkua! Semmoinen siis:

Malli on niiiin oma kuin mahdollista. Virkkasin ja huovutin ensin summanmutikassa villaisen, soikean korin, josta oli tarkoitus tulla laukun uloin pinta. Leikkelin pahvista sopivan pohjan, mallailin vaahtomuovilevyä sinne tänne, askartelin kannen vetoketjuineen valmiiksi ja tulin siihen tulokseen, että eiiiii sittenkään ehkä. Siksi koko laukku on tuota samaista kirpparilta löytynyttä Ikean sisustusvahvuista puuvillaa.

Koska se edellinen kamera oli niiiiin huono ja loppuvaiheessa todellinen hermosaha, niin blogin päivittäminen on jäänyt vähemmälle. Pari kuvaa muistikortin kätköistä löytyi kuitenkin:

Tein joku aika sitten poikaselle (jalkaterällisen) yöpuvun omalla kaavalla Kestovaippakaupan ihanasta heppatrikoosta.

Neuloin äidille villasukat Väinämöisestä synttärilahjaksi. Malli Kalajoki.

Näiden lisäksi olen kaavoittanut XL-kokoisen taskuvaipan ja ommellut niitä muutamia, neulonut ainakin kolme myssyä, virkannut yhden trikookudematon, tehtaillut läjän nuppupeittoja ja mitä vielä. Kaikki vaan kuvaamatta. Megapostausta odotellessa ;) Niin ja juu, hiirikin otti ja hajosi, enkä tosiaan jaksa syvätä kuvia läppärin levyhiirellä. Siksi nää taustat näissä paikoillaan kaikkine arkisine epäsiisteyksineen.

Herraskaista päällepantavaa rymyreiskalle

Joskus pitää hienostella, eikä joka paikkaan kehtaa viedä kakaraa niissä kaikkein rönttösimmissä rytkyissä. Askartelin sille sitten tämmösen söpön takin, jossa se voi hienostella ja hurmata kauppareissuilla.

Kuosikangas on 2. laatuista pulia Kangastukusta, ja vuoriksi leikkelin vanhan topatun unipussin. Hihoihin unipussi ei riittänyt, joten hihat vuoritin liukaspintaisella tikkitoppapalalla. Vetskari on kirpparilta. Todellinen kierrätystakki, ehkä ihan heti ei uskoisi tarvikekustannusten jäävän alle kymppiin :) Takki on mukavan lämmin, ja pulin ansiosta pitää myös kosteutta. Heijastinfriikkinä ompelin heijastinnauhaa etukappaleisiin ja huppuun, selkään leikkelin leveämmästä heijastinnauhasta kolmion. Kaava on oma, se sama, jolla tein syystakin.

Toppahaalari ompelumaratonilta

Viikonloppuna järjestettiin taas Keski-Suomen Ompeluelämää -ryhmän ompelumaraton. Toistakymmentä mimmia suristeli ahkerasti yhteensä 14 tunnin ajan. Itse otin maratonprojektikseni huiman haasteen: kosteussuojatun toppahaalarin talveksi! Tähän se koko aika sitten menikin, mutta tulipa hieno!

Kaava on vanhasta, 80-luvun alun vihkosesta "Leikki-ikäisten vaatteet" pienin muutoksin: askartelin hupusta irrotettavan ja lisäsin kaulukseen resoria. Lisäksi ompelin vetoketjun päälle suojaläpän. Tykkään noista raglan-hihoista muotolaskoksineen; käsillä on hyvin liikkumistilaa!

Kankaat ovat Eurokankaasta, samoin tereeksi ommellut heijastinnauhat. KAM-nepparit ovat Kestovaippakaupasta ja ihana kangasmerkki (jonka lapsi itse valitsi) on Taikavilla-kangaskaupasta Jyväskylästä. Saumoihin on silitetty saumausteippiä, joten haalarin pitäisi olla erittäin vedenpitävä.

Hihan- ja lahkeensuissa on kuminauhaa, samoin selässä muotoa antamassa. Tosi lämminhän tämä vielä näille keleille on, mutta koon puolesta uskon tuon riittävän koko talveksi.

Kuvaussession päätteeksi sekä poika että haalari olivat jo ihan murassa, ihanaa!

Oli kyllä sen verran työläs projekti, että ensi vuonna harkitsen tarkkaan, mistä ja millaisen haalarin hankin (okei, vielä maratonilla vannoin, etten IKINÄ enää ompele tällaista, kulmat ovat näemmä pyöristyneet jo). Mutta eipä taatusti tule toista samanlaista vastaan!