Pari kuukautta sitten iski blogiähky, eikä päivittäminen ole huvittanut yhtään. Olen ommellut kyllä, paljon. Perusvaatteita, joiden kuvaaminen ei ole kovin inspiroivaa ja muutenkin se tuntuu turhan aikaavievältä puuhalta: ompelen lähes kaikki lapseni vaatteet ja melko lailla kaikki kamppeet itsellenikin, joten ihan jokaisen perus-t-paidan tai pyjaman päivittäminen blogiin ei ole tuntunut tarkoituksenmukaiselta.
Tänään kuitenkin ompelin jotain, josta innostuin niin paljon, että päätin herättää blogin henkiin. Ottobren Be Careful Out There -kaavalla (104 cm) valmistui tämä suloinen huppari:
Myrkynvihreä singletrikoo on muhinut hutiostoksena kaapissa jo ainakin vuoden - tämän takia olen huono laittamaan kiertoon mitään kankaita, koskaan ei tiedä, milloin inspis iskee! Hupun vuori on Hannu ja Kerttu -trikoota Sampsukasta ja resorit ynnä applikointitrikootilkut mistälie.
Applikoin kuvan vasta kun huppari oli muuten valmis, kun se näytti sittenkin tylsältä. Eikä siinä vielä kaikki, tässä on myös juju!
Kyllä! Yksi sienen pilkuista on taskunsuu! Eikö oo mahtava?
Poikanenkin tykkäili, vaikka muuten onkin ärmättitaaperoinen ollut koko iltapäivän, eikä hymyä sentään irronnut kamerallekaan.
Pökät ompelin tuossa pari päivää sitten jollain Ottobren kaavalla vähän muokaten (yhdistin etu- ja takakappaleet, sivusaumat jäivät siis pois). Housut ovat joustista ja taskut Kestovaippakaupan mopeditrikoota - mopot päätyivät vahingossa taskuihin ihan kumolleen, mutta eipä tuo mittään haittaa, kun eivät ne sieltä näy kunnolla kuitenkaan.
Suljin muuten verkkokaupan muutama viikko sitten. Teen edelleen toiminimellä tilaustöitä, mutta muuten työelämässä puhaltelevat uudet tuulet, ja saan taas ommella ihan vain harrastukseksi. Niin se onkin paljon mukavampaa ja minulle sopivampaa touhua!
Oi, että aivan ihana huppari jossa on kiva juju :)
VastaaPoista