Mukavaa mustikkametsään

Totta se on, mustikat kypsyvät jo. Aamulla haettiin poikasen kanssa litra lettukestiviemisiksi. Kesäiseen metsään pitää saada rennot vaatteet, jotka suojaavat naarmuilta ja punkeilta. Collegeasu lienee kuivaan metsään parasta puettavaa, kovin märällä sinne ei huvita mennä muutenkaan.

Ompelin poikaselle 90-senttisen "lenkkipuvun" vanhan "Lasten vaatteita" (Otava 1987) -kirjan kaavoilla. Tässä on mukava oleskella kotosallakin. Mielestäni tuo paita on liian tiukka ja ennenkaikkea liian lyhyt, vaikka laitoin vielä pitemmät resorit kuin ohjeessa käskettiin. No, 80-luvun muoti... Ei siitä sen enempää.

Alimmainen kuva osoittaa, että mukava päällepantava on tarpeen ihan kotioloissakin... Eilen poikanen oppi tekemään kuperkeikankin. Vauhtia riittää!

Kangas on muuten kierrätyskeskuksen kangashyllystä! Epäilen, että joku on omin pikku kätösin värjännyt tuon, sen verran persoonallisia sommitteluratkaisuja, isoja sävyeroja ja painovirheitäkin palasta löytyi. Mie tykkään kovasti noista väreistä.

Eilen kaupungilla käydessäni bongasin yhdellä pikkupojalla älysöpön virkatun myssyn, ja päätin askarrella omalle jälkikasvulle jotain samantapaista. Googlettelin vähän aikaa erilaisia ohjeita, mutta en löytänyt mieleistä mallia, joten sävelsin taas omasta päästä - omaan päähän. Kävi nimittäin niin, että ensimmäisestä tekeleestä tuli meikäläiselle sopiva ja toinen parka jäi ilman lippaa kun lanka (Novitan Puro Batik loputtomista heräteostopinoistani) loppui kesken. Ihan kivat mustikanmetsästysmyssyt me saatiin kuitenkin! Ja virkatessa tuli muutamakin jatkokehittelyidea mieleen ;)