Tämä on pitkä ja traaginen tarina. Huoh. Ostin jokin aika sitten kirpparilta kolme tsi-sisätäyttövaippaa, kun oli tarvetta ja halvalla sain - taisi maksaa huikeat 1€/kappale, ellen ihan väärin muista. Jälki ei ole kaikkein kauneinta katseltavaa, mutta vaipat istuvat täy-del-li-sen hyvin poitsulle. Ne on tämmösiä:
Coolmaxia, joustofroteeta ja sivutarrakiinnitys. Vallan näppärää.
Kun kerran tykkään näin koleammilla keleillä pukea taskuvaipan sijaan lapsoselle mieluummin sisä(täyttö)vaipan ja villahousut, piti toki rohkaistua ompelemaan muutama sisätäyttö itsekin. Ekan tein Vaippailmiö-kirjan sivunepillisen L-koon mitoilla, ja voi HYVÄN tähen, mikä ilmestys:
Tämä peittää suunnilleen meikäläisen ahterin! No saatiin yövaippa juu, kyllä villikset tuon jotenkin kuten kasassa pitää.
Toinen yritys ei ollut paljon sen parempi. Päätin askarrella aiemmin hyvin toimineesta yösisätäyttökaavasta sivunepillisen, ja tännekin mahtuisi ainakin mun toinen kankku. Ei hyvän tähen, eipä ei. Mutta kyllä ne villikset nämäkin kasassa yön yli pitävät.
No kolmas kerta toden sanoo, eikös? Kopsasin niiden täydellisten kirppislöytövaippojen mitat ja piirsin kaavat, ja...
EI HYVÄN TÄHEN! Älkää edes kysykö, mitä tapahtui! No, saatiin kolmaskin nolo yövaippa.
Sitten hengittelin pari päivää sisään-ulos-sisään-ulos, kaivoin mittanauhan uudestaan esiin, kutistelin joka puolelta reilusti ja sitten vielä venyttelin kangasta ja kutistin uudestaan, ja lopulta...
Ei hyvän tähen, kuinka ihana! Kelpaa tanssahdella! Ja täyttöaukonkin onnistuin askartelemaan oikein siistiksi, ei ole mikään ammottava saumuroitu Molokin kita se, vaan tämmönen:
Pikkasen tuppaa tuo musta coolmax kiiltelemään kuvissa, mutta eiköhän tuosta pointin tajua. Jahka hieman hienosäädän tuota aukkosysteemiä, niin saatan EHKÄ ihan vaan hyvän tähen jakaa kanssanne tämän ompelusvinkin.
PS: Kiitos kuitenkin imetysmekkodaameille ompelushommista yli jääneistä tilkuista, joista epätoivoisia vaippaviritelmiä askartelin :D Niin ja niitä sovituskuvia saapi laittaa tulemaan myös ;)
