Imetysmekkonne, madamet :)

Lukija tilasi minulta kaksi imetysmekkoa: vihreä-ruskea-raidallisen itselleen ja siniraitaisen lahjaksi raskaana olevalle ystävälleen. Kuinka ihana vauvalahjaidea muuten - mukavaa, kun tuore äitikin tulee huomioiduksi, kun lähipiiri intoilee tulokkaalle töppösiä. Itse muistan nautiskelleeni synnärillä kovasti suklaasta, jota paras ystäväni ajattelevaisesti mulle osastolle kiikutti.

Mekot on tehty Kestovaippakaupan joustofroteista. Vihreä-ruskean mekon hihat, helma ja pääntie ovat hieman kevyempää tencel-joustofroteeta.

Toivottavasti mekot istuvat ja ovat muutenkin mieleiset! Ehkäpä lukija rohkaistuu lähettämään mulle (julkaistavaksi) sovituskuvia kunhan paketti pääsee perille..? :)

Pienten kirppis lähestyy!

Ensi lauantaina melskataan Pienten kirppiksellä, kaikki mukaan! Vapaita myyntipaikkoja on vielä jäljellä, sähköpostia lähettämään vaan!

Mä lupauduin ompelemaan arpajaispalkinnoiksi muutaman nukenvaipan. Kiedon tilkkukassin antimista syntyi tällaista:

Hirvellä on päällään neppikiinnitteinen vaippa, jonka ulkopinta on pulia ja sisäpinta tenceliä. Cthulhu on pukeutunut tarrakiinnitteiseen pul-vakosamettivaippaan, Sampan vaippa sisältää vakosamettia ja tenceliä, kiinnitys niinikään tarralla. Reino-nallen soma tarravaippa on tenceliä ja pulia. Ja minä olen mieleltäni ihan vakaa yksilö.

Cthulhun virkkasin muuten viime syksynä tällä mainiolla ohjeella. Ja jos joku ei vielä tätä Suurta Muinaista tunne, niin äkkiä Lovecraftin kimppuun!

Liivinsuojia surauttelen vielä arpajaisiin, mutta tilkkupussia pitänee ensin täydentää oman tilkkuvarastoni antimilla :)

Kah, siitä tuli baskeri!

Virkkaaminen on siitä mukavaa hommaa, että valmistuva pinta on niin helposti muokattavissa ja ohjailtavissa. Pyörittelin eilen illalla yhden tawashin tämän ohjeen avulla (kuva myöhemmin) ja kohta huomasin pyöritteleväni vihreää Regina-merinoa kaksinkertaisena koukulle ja virkkaavani ympyrää. No baskeri siitä syntyi, ja aika kiva semmoinen:

(Kyllä, olen tuskallisen tietoinen latvojeni kunnosta)

Tässäpä summittaista ohjeentynkää:

Virkkasin kiinteitä silmukoita aina edellisen kierroksen silmukoiden takalaitaan ja levensin kunnes kiekko oli halkaisijaltaan noin 30cm. Virkkarin kiinteitä silmukoita muutaman kierroksen leventämättä tai kaventamatta. Sitten aloin kaventaa: ensin pari kierrosta n. 12 silmukan välein, sitten pari kierrosta 10 silmukan välein, pari kierrosta 8 silmukan välein ja sitten 6-7 silmukan välein niin kauan, että myssykkä tuntui piskuisen pieneltä päähän. Sen jälkeen kolme kierrosta joustinpylväitä, ja siinäpä se. Niin ja lankana siis se Adriafilin Regina Classic Merino kaksinkertaisena, menekki n. 130 g.

Pyörittelen mielessäni mahdollisuutta neulahuovuttaa tuonne päälle jotain kiemuroita ehkä mustalla ja/tai keltaisella. Oisko paha?

Kettuilua

Väliaikapuhteena kettusukat itselle. Olin jo aloittanut kettutöppösten neulomisen, kun mäyränkutistumisonnettomuus muutti suunnitelmien suuntaa. Sipsutellaan sukkasillaan sitten, lämpöiset nämä ovat näinkin ja mun edelliset ketut ovatkin jo ihan puhkijuostut.

Oranssi lanka on Novitan Nalle aloeveraa kaksinkertaisena (12 silmukkaa puikolla) ja valkoinen on jotain villaa iiiiihanasta lankakauppa Titityystä. Silmät ja kuono on varmaan jotain Huopasen jämää.

Oravalakki

Edellisessä Otttobressä oli myös hauskan lakin ohje. Päällikanas on vakosamettia ja vuori velouria, orava-applikointi on samaisista kankaista.

Vähän isohan siitä 48-senttisenä tuli, vaikka alla on ihana Babyidean merinovillakypärälakkikin... No mieluummin iso kuin pieni, mahtuu alle enemmän ja passaa sitten pitempään. Kuvassa lippa auki ja kiinni, näppärät nepparit.

Kaavakansio

Kässäkoulun laminointijaksolla askarreltiin myös pari albumia. Toista en vielä esittele, kun se menee joululahjaksi, mutta tällaisen värkkäsin vaippakaavoja varten:

Kansio kuvassa edestä ja takaa, välissä yksityiskohta kansipaperista, joka on jostain iänvanhasta Burda-lehdestä leikelty kaava-arkki. Vähän pelotti, miten kaavapaperi kestää liimailua ja silittelyä kannen päällä, mutta hyvinhän tuo toimi. Kovin on vain altista sotkeentumaan, nyt jo näkyy pari rasvatahraa, vaikka en varmasti ole sotkenut :)

Kansio on kauttaaltaan 1,5-millistä pahvia, välissä on sellaiset jännät muovipussitaskut - siis kuin muovitaskut, mutta niissä on enemmän tilaa. Selkämyksessä on kluuttia ja sisäkannessa mustaa kartonkia. Tällaisia on yllättvänkin helppo näperrellä kunhan pääsee hommasta jyvälle. Ja kansipahvien päällystämisessä vain mielikuvitus on rajana: voi käyttää kangasta ja halutessaan laminoida sen, voi ottaa vanhat valokuvat uusiokäyttöön, leikellä kansiin hauskimmat reseptit tai liimailla kanteen vaikka lomamatkalta kerätyt simpukankuoret. Taisipa joku kurssikaveri käyttää kanteen telttapatjaakin!

Laminointihommia

Hyvä ystäväni majaili meillä viikon verran, ja iltapuhteena kokeilimme kässäkoulussa oppimaani laminointitekniikkaa. Kirpparilta hommattiin muutama tarjotin, peltipurkki ja puulevy (á 0,50-1,00€) ja puuvillaa löytyi kangasvarastoistani. Tähän tarjottimeen pääsi miehen vanhan, puhkikuluneen Jokapoika-paidan selkämys:

Yksi lankalenkki jäi ikävästi kummittelemaan laminoinnin alle, vaikka olin olevinani tosi tarkka... Tumma kangas kätki kuitenkin virheen alleen tehokkaasti, ja huomasin sen liian myöhään. Nooo, joka tapauksessa tämän tekeleen materiaalikustannuksiksi erikeeppereineen tuli ehkä 70 senttiä. Mitäs ne Marimekon tarjottimet maksoivatkaan...

Tälle purkille kävi jotenkin hassusti. Ensimmäinen liimakerros tarttui (hiottuun) metallipintaan aivan hienosti, mutta ohennettu, päälle levitettävä liima alkoi kuplia. Hö. No, tämä suurensuuri kirppariverhomenetys kustansi euron :D Sitä paitsi kyllä se omassa käytössä menee aivan hyvin. Ja tykkään tuosta kansisysteemistä.

Puulevyille on suunnitelmat valmiina, palataan siis asiaan!