Köllöttely- ja vaipanvaihtoalusta

Kävin tänään kaverin kanssa Vauvauvassa ja Vekaratorilla. Jälkimmäisestä mukaan tarttui suloinen pussilakana (8€), joka sai uuden elämän vaipanvaihto- ja köllöttelyalustana:

Varsinainen ompelutaidonnäyte tämä, 4 suoraa saumaa saumurilla :D

Toisella puolella on sitä myrkkysienipulia ja mitttaa lakanalle kertyi 72x72 cm. Olisin mieluusti tehnyt vähän isommankin, mutta pulia oli jäljellä vain 72 senttiä leveä pala. Vielä sitä tilkku jäi, mitenhän sen tuhoaisi... Pussilakanakangasta jäi onneksi vaikka kuinka!

Vauvauvasta ostin merinolankaa kesäisiä villiksiä varten ja hamppufleeceä imuja varten. Sovittelin myös MaM-ECO-kantoliinaa, joka on hamppu-puuvillasekoitetta ja taatusti jämäkämpi kuin nykyinen löperöksi venynyt trikooliina, johon poikanen alkaa olla liian painavakin. Jostain syystä kuitenkin vierastan kudotulla liinalla kantamista toistaiseksi, ja tahtoisin tuollaisen välimallin... Mielipiteitä, kokemuksia, kannattaako? Ja noita saisi käytettyinäkin aika hyvin...

Hoitokassi

No niin, vihdoin sain tehtyä sen haaveilemani hoitokassin! Turhaan kyllä odottelin saumurin saapumista, tässä projektissa saumurista oli aika vähän iloa. Osittain sen takia ompeleminen ei ollut kovin innostavaa, osittain englanninkielisten ohjeiden vuoksi. Vaikka kohtuullisesti englantia osaankin, on erikoissanasto äidinkielelläkin joskus kettumaista käsittää. Mutta kassista tuli kiva!

Ulkokangas on kirpparilöytöpellavaa ja vuori hauskaa pöllötrikoota, jonka ostin muistaakseni Sampsukalta. Kaava on Kestovaippakaupasta.

Läpässä seikkailevan pöllön applikoin jo aiemmin velour- ja trikootilkuista. Sama pölleröinen seikkailee myös blogin tunnuksessa :) Keskimmäisessä kuvassa näkyy muuten hyvin pari heijastintäplää, jotka applikoin kuvioon mukaan. Kuva toimii myös pienenä taskuna.

Lisäsin laukkuun myös neppejä: tuttinauha on irrotettava, ison keskitaskun saa suljettua ja läpän saa kiinni kahdelle eri korkeudelle. Pikkuisen pelottaa, miten nepit pysyvät kiinni näin ohkaisissa kankaissa, saa nähdä.

Vuorin olisi voinut tehdä myös pul-kankaasta, niin olisi sisäpuoli suojattu mahdollisilta kosteusvahingoilta ja sen saisi pyyhkimälläkin siistiksi, mutta toisella kertaa sitten.

Alimmassa kuvassa laukku on ladattu täyteen. Tällaisella arsenaalilla siis varustaudutaan esimerkiksi kylä- tai kaupunkireissuun (kaikkea harvoin tarvitaan, mutta on hyvä varautua pahimpaan):
- 2 valmiiksi täytettyä taskuvaippaa
- 2 harsoa (puklurätiksi ja varaimuksi)
- 1 tyhjä taskuvaippa
- vaipanvaihtoalusta (trikoinen, aion tehdä kosteussuojatun)
- kosteuspyyhkeitä
- vaippapussi
- tutti
- pyyhe
- 2 bodya, sukkahousut ja paita

Lisäksi kuvassa seikkailee suloinen Matti-marakatti, joka toistaiseksi hauskuuttaa enemmän leikittäjää kuin lasta :) Lisäksi sään ja liikkumistavan (liina, vaunut, auto, bussi, kävellen...) mukaan pakataan laukkuun esimerkiksi ylimääräisiä sukkia, villapusero, myssy jne. Tähän laukkuun jää kivasti tilaa vielä omillekin tavaroille ja mahdollisille ostoksille.

Minkäslaisella varustevalikoimalla teillä seikkaillaan?

Lisäksi surautin pari perhostaittoimua, joiden päälikankaat ovat froteeta ja välissä on kerros bambufroteeta.

Postilaatikkoon oli muuten tänään putkahtanut ihana pieni lahjapuketti:

Kiitos Tealle hauskasta kortista ja kauniista sukista, jotka ovat paitsi suloiset, myös täydellisen pitkävartiset liinailusukiksi!

Perhosia!

Kevät on, saumurista lentää perhostaittoimuja!

Aloitin siis tutustumisen saumuriin perhostaittoimujen kanssa. Nämä ovatkin ensimmäiset ompelemani imut, jotka kehtaa täällä esitellä... Voi kuinka I-HA-NAA on saada suoraa, sileää, sievää saumaa! Ja kuinka kevyt ja helppo ommella, kuin perhosen siipien lepattelua vaan :)

Toinen imu on kolmikerroksista froteeta, toisessa on kerros mikrokuitucollegea ja kerros froteeta. Tylsän valkoisia ovat, mutta en raaskinut käyttää ensimmäisiin saumurointikokeiluihin mitään kivaa kuosikangasta. Ja imujahan nämä vain ovat, mutta toisaalta olisi kiva saada söpöjä imuja söpöihin vaippoihin.

Piirsin kaavan kaverilta, mutta hukkasin sen, eli piirsin uuden itse. Kaava on siis oma, vaikka idea ei. Perhostaittoimun nerokas juju näkyykin kuvasta: imu on keskeltä paksumpi ja sivuilta ohuempi ja sen saa napsautettua neppareista auki kuivumaan.

Saumuri!

Kassaan kilahti mahtava kolmikymppiskolehti, johon osallistuivat niin ystävät kuin sukulaisetkin. Viikon pohdinnan, vertailun ja testailun jälkeen päädyin tähän koneeseen. Kone on tukeva, kestävä, helppokäyttöinen, hiljainen, monipuolinen ja yksinkertainen. Lisäksi hinta-laatu-suhde oli oikein kohdillaan myös kivijalkakaupasta ostettuna - päälle pämähti 2 vuoden takuu ja lankoja. Kiitos siis vielä Terhi, Ari, Tuija, Sampi, Elina, Joonas, Armi, Paula, Tina, Tiina, Matti, Anu, Henna, Markku, Terhi, Ulla, Riikka, Mikko, äiti ja Ritva!

Nyt tekee taas mieli surruutella, ompeleminen ei ole jaksanut viikkoon kiehtoa, kun olen tiennyt saavani saumurin aivan pian. Lisäksi olen kestinyt syntymäpäivävieraita ja laittanut pihaa ynnä terassia kevätkuntoon, joten puuhaa on piisannut ilman ompeluksiakin.

Mutta nyt tutustumaan uuden saumurin ihmeellisyyksiin!

Saumurihaaveita

Täytän tänään pyöreitä vuosia ja sain kuulla, että synttärini kunniaksi minulle on kerätty saumurikolehti! Jee! Vielä en tiedä millainen summa kassaan kilahtaa, mutta sen päätin jo, että en hanki sitä kaikkein edullisinta vaihtoehtoa, vaan satsaan laatuun ja kestävyyteen ja maksan itse väliä sen, mihin lahjukset eivät riitä.

Haaveilin ensin Husquarnan Viking Huskylock s15 -saumurista, joka on oikein hyvä peruskone satunnaiseen käyttöön. Vaihtoehtoja pyöriteltyäni ajattelin kuitenkin satsata hieman enemmän ja hankkia koneen, jossa on myös peitetikkiominaisuus. Tällä hetkellä kuumaa kilpailua johtaa Pfaffin Coverlock 3.0, joka on kaiken lisäksi aika hyvässä tarjouksessa... Jos jollakulla on kokemuksia tuosta Pfaffin koneesta, niin kuulisin mielelläni. Samoin otan vastaan suosituksia muista n. 700-800€ arvoisista koneista.

Ompelukoneena mulla on muuten Husqvarnan Viking E20, jonka ostin viime syksynä. En silloin aavistanut, että innostun ompelemaan näin aktiivisesti, joten nyt hieman harmittaa etten satsannut kerralla himpun kestävämpään koneeseen. Husky on kyllä näppärä ja ajaa asiansa, mutta joitakin ongelmia sen kanssa on ollut: kovin paksuja kankaita kone ei jaksa ommella ja ylälangalla on ikävä tapa katkeilla/hypätä pois paikoiltaan. Applikointeja varten koneessa saisi olla myös hidastin, samoin joustotikkivalinnat voisivat olla monipuolisemmat (ja luotettavammat), neulastoppari ala-asentoon olisi kätevä, eikä hieman hiljaisempi äänimaailma olisi pahitteeksi. Koneessa on silti hyvä, kestävä runko ja se on todella helppokäyttöinen. Puutteet ovat pikkujuttuja, joiden kanssa oppii elämään, mutta voi olla, että vaihto on edessä lähivuosina jos jatkan ompelemista näin aktiivisesti.

Suuntaan saumurikauppaan ensi viikolla, joten kipin kapin kokemuksia jakamaan, jos jotain mielipidettä asiasta löytyy!

Yövaippahärpäke

Perjantai-iltana perheellemme kävi yllättävä kutsu muutaman kymmenen kilometrin päähän saunomaan, syömään ja istumaan iltaa sukulaisteni kanssa - ja jäämään yöksi heidän loma-asuntoonsa! Hui! Yökylään pikkuisen kanssa!

Tovin emmittyämme päädyimme reissuun ja viikonloppu menikin todella mukavasti. Pääsin pitkästä aikaa viettämään vähän iltaa kaksin mieheni kanssa kun vauva oli turvallisessa ja luoetettavassa hoidossa. Vauvan yövaippa piti olla mahdollisimman varma kyläolosuhteissa, joten surautin ennen lähtöä vielä tällaisen:

Olipas vaikeaa saada kaikki kerrokset kuvaan... Ulkokangas on joustofroteeta ja sisällä on kaksi kerrosta bambucollegea. Lisäksi vaipassa on ruskealla coolmaxilla päällystetty bambucollegeimu, jonka ompelin kiinni vaipan etuosaan. Vaipan sisällä on myös tasku tällaista varten:

Hahtuvaimu toimii yövaipassa to-del-la hyvin, sisävaipan ulkokangaskaan ei välttämättä ole märkä aamulla, kun hahtuva on levittänyt kosteuden niin tasaisesti itseensä. Oikeanpuoleisen hahtuvaimun neuloin ja neulahuovutin jo syksyllä, vasemmanpuoleinen liukuvärjätty hahtuva on parin viikon takaisilta kädentaidon messuilta ostamastani loimaalaisesta hahtuvakiekosta neulottu.

Vaippapaketin päälle vielä tällaiset:

Nämä hahtuvavillikset neuloin jo viime syksynä. Värjäsin valkoista hahtuvaa elintarvikeväreillä. Nämä pitkälahkeiset pöksyt ovat vielä vauvalle vähän isot, mutta kyllä ne jalassa jo pysyivät.

Hahtuva (ja villa yleensäkin) on siitä mahtava vaippamateriaali, että sitä ei tarvitse pestä joka käytön jälkeen. Kuulostaa ehkä epähygieeniseltä, mutta ei ole sitä: villa puhdistaa itse itsensä kun sen ripustaa kuivumaan ilmavasti. Eiväthän lampaatkaan ole likaisia :D

Aamulla kosteat hahtuvaimut tai -housut ovat päivän kuivuttuaan täysin raikkaat ja pehmoiset! Kakkavahingot pitää tietysti pestä pois kunnolla, mutta pelkästään pissasta kostuneet villavaipat eivät tarvitse kuivatusta kummempaa huoltoa. Hahtuvaimut myös muotoutuvat kostuessaan täydellisen mallisiksi, siksi yläkuvan hahtuvatkaan eivät ole enää näin muutaman käyttökerran jälkeen täydellisen symmetrisiä.

Blogisäätelyä

Kuten nokkelimmat pokkelimmat teistä ehkä jo huomasivat, blogi on luopunut tekonimestään ja saanut virallisen kutsumanimen. Huomasin nimittäin, että Ommelluksia touhuillaan jo Oulaisissa kovaan tahtiin, eikä liene aivan suotavaa nimetä blogia varatulla otsakkeella. Pahoittelut mahdollisista sekaannuksista!

Blogin nimeäminen ei ikinä ole helppoa, ainakaan jos haluaa olla näppärä ja mieleenpainuva. Tällä kertaa kysyin apua anagrammigeneraattorilta - kuka hoksaa, mistä "sanoista" tämä blogi sai uuden nimensä?

Muutin jonkin verran myös blogin kuvausta, sillä blogini sisältö näyttää laajentuvan sitä mukaa kuin käsityöinnostukseni kasvaa. Aion myös muokata blogin ulkoasun persoonallisemmaksi jahka saan kehiteltyä jonkun kivan logontapaisen :)