Sisustushommia

Kaikenmoisten ompelushommien ohella yritän välillä järkätä aikaa virkataneuloakutoahuovuttaalaminoidanikkaroidamitävaan jotain nättiä tänne kotiin. Tähän harrastukseen iso apu on ollut Jyväskylän Käsityökoulu, joka jäi juuri kesätauolle. Lukuvuoden mittaan tuli todistettua, että minussa ei asu sisäistä keraamikkoa tai pajunpunojaa, mutta laminointihommia ja kirjansidontaa kykenen oppimaan jotenkuten, kankaanpainantaan olen himppasen kärsimätön ja huovutus - ah, huovutus on IHANAA.

Hieman saattoi suuruudenhulluus iskeä kevätkiimassa, kun päätin ottaa ekaksi huovutusprojektikseni ikinä tuommosen vaatimattoman 2x1-metrisen verhon. Alkuvaiheessa tekele oli tietty n. 40% suurempi, ja saatiin latoa bambumattoa bambumaton perään, että mahduin tätä rullailemaan. Kiitos vaan avusta värjätyt ja värjäämättömät suomenlampaat ja mäntysuopa, mie oon niiiiin rakstunut mun Noitarumpuun!

Nämä kuvat on otettu juuri äsken, verhon takana paistaa kirkas alkukesän aurinko. Tuo portaikko on suhteellisen haastava paikka kuvata (ja muuten vielä haastavampi paikka asentaa verhotanko, kiitos vain Martille avusta!). Iltasella verho näyttää ihan eriltä, kun valo kajastaa huovan läpi vain aavistuksen. Taianomaista, sano.

Huovutin myös ulko-oveemme verhon. Noiden pötkylöiden pyörittely oli ehkä terapeuttisinta ikinä. Ja vähänkö toimii tuo puna-viher-kombo tässä(kin :P ) Nuo nastat eivät ehkä ole kaikista kaunein kiinnitysratkaisu, pitää jossain vaiheessa kehitellä jotain nätimpää...

Eilen päädyin vielä laminointihommiin, kun kirpparipöydän täydennystä kaapeista siivotessa tuli vastaan vanha, ruma leipälaatikonraiska. Ennen-kuvaa en taas kerran ottanut, mutta kaikki te olette näitä vaatimattomia mäntyisiä bokseja nähneet. Tämmöinen siitä tuli kuitenkin jälkeen:

Ensin mun piti vain lakata se, mutta komerosta löytynyt Kiva-kalustelakka ei minusta ole kyllä ollenkaan kivaa: valuu ja sottaa ja kuivuu hitaasti ja väri on epätasaista ja vika ei varmasti ole minussa... Kekkasin sitten, että mulla on vielä päkäle sama omppukangasta kuin syksyllä ehostamassani keittiöjakkarassa, joten keittiöllämme on nyt trendikkäästi teema.

Nyt on lampunvarjostimenaskartelukuume. En vielä tiedä mitä teen ja miten, mutta just kohta lähden kierrätyskeskuskeen etsimään inspiraatiota.

Kantoreppu! Ei oo totta, mie osasin!

7 tuntia leikkaamista, ompelemista, harsimista, purkamista, neulaamista... Niin ja sitä ennen kankaiden värjäämistä, kaavojen piirtämistä, solkien hankkimista... Ei ollut ihan pikkujuttu tämä, mutta sainpa tehtyä!

Paneeli on Natibabyn pellavaista Pihlaja-kantoliinaa, jonka värjäsin Emo-tuotannon reaktiiviväreillä (n. 75% keltaista, 25% vihreää). Värit toistuvat melko hyvin näissä kuvissa, paneeli on sellainen vähän kullanhohtoinen. Oikein tyylikäs ja kaunis mielestäni.

Tukivyöt ja olkainhihnat ovat tukevaa samettia, jonka värjäsin paneelin kanssa samassa liemessä. Vuorina on vihreää pellavasekoitetta, jota löysin pätkän Eurokankaasta. Tukikankaana paneelikankaiden välissä on pätkä puuvillaista Vauva-lehden tilaajalahjaliinaa. Soljet ja remmit ovat Shelbyltä ja olkahihnojen ja vyön pehmusteet Etolasta.

Ohjeesta suuri kiitos Siksaksis-blogille! Ilman mainioita, yksityiskohtaisia, kuvallisia neuvoja tästä ei olisi tullut mitään. Ohjeita en tosin noudattanut kovinkaan kirjaimellisesti, sillä halusin repusta sellaisen, että ompeleet eivät näy päällepäin. Kaikki kiinnitykset, vahvistukset ja varmistukset on siis ommeltu paneelikankaiden välissä olevaan tukikankaaseen. Myös paneelin kaavan piirsin itse. Ajattelin vielä lisätä noihin remmeihin pujotuskujia, etteivät ne repsottaisi aivan valtoimenaan. Myös unituki/huppu on suunnitteilla.

Olen tosi tyytyväinen lopputulokseen, ja mieskin sanoi, että tämä tuntuu mukavammalta ja tukevammalta kuin markkinoiden johtava kantoreppu Manduca! Aika mainiota! Onneksi kuvasin kaikki työvaiheet, niin pystyn ehkä joskus tulevaisuudessa askartelemaan samanlaisen - ja välttämään myös sellaiset työvaiheet, joiden jälkeen ratkoja viuhui ja koko tekele oli lentää kopan pohjalle...

Paranneltu neliö ja lämpöisiä tassuja

Vihdoin sain ne suunnittelemani jatkopalat ympättyä tuohon aiemmin huonohkosti asettuneeseen neliöliinan paneeliin. Nyt tuntuu ja näyttää hyvältä niin liina kuin asentokin!

Eli ompelin liian avonaisiin neliön sivuihin kaarevat lisäkappaleet tuomaan tukea reisille. Jätin lisäkappaleiden ulkosivut tarkoituksella lyhyemmäksi kuin neliön sivumitta on, että lisäkappaleista tulisi myös ylimääräiset muotolaskokset, jotka parantaisivat syvää peppupussia entisestään. Toimii kuin junan vessa! Lähemmässä tarkastelussa vain huomaa, että lisäkappaleet on ommeltu liinan päälle, ja saumoja oli moninaisista harsimiskerroista huolimatta hankala saada asettumaan JUST päällekäin. Aion tehdä sen kantoreppuni samalla kaavalla noiden lisäkappaleiden kanssa, mutta silloin kiinnitän nuo sivulaskokset paikoilleen kaikkiin kappaleisiin erikseen, eli saumat jäävät repun sisäpuolelle. Hmm, mahdollisimman hankalasti selitetty, mutta ehkä joku tajusi :D

Poikasella on muuten päällään raglan-hihainen paita, jota en ole muistanut täällä esitellä. Ompelin paidan kaverin vauvan nimiäisjuhlaa varten.

Sitten kevätjuttuja: käsineongelma. Ärsyttävä käsineongelma. Lapsonen on hyörinyt pihalla viimepäivinä ihan paljain käsin, kun lapaset sinkoavat lähimpään puskaan heti kun silmä välttää. Ei kiinnosta tutkiskella maailmaa toppatumpuissa sen enempää kuin (puu)villalapasissa - pitää saada koskea ja nostella ja heitellä. Himpan liian märkää ja viileää siellä vielä kuitenkin (äidin mielestä) on tassutella ihan paljailtaan. No kun ei kerran valmisratkaisuja ole tarjolla, niin tehdään ite!

Lanka-arkun pohjalta löytyi aarre, muutama kerä merinovilla-silkkilankaa (Primaveran Teeteetä - sori anoppi, siitä ei nyt sitten tullutkaan haalaria ;) ja neuloin siitä pojjalle kynsikkäät! Ohjetta lunttasin vähän tästä Novitan perusohjeesta, mutta soveltamishommiksi tuo aika pitkälle meni eri langasta tehdessä jne.

Piti saada sitten itsellekin... Näihin ei ollut ohjetta senkään vertaa, kunhan pyörittelin:

Vallankin pyöräillessä ovat ihanat. Niin ja pihakeinussa, kun poika juoksee pallon perässä ja minä neulon - miehelle kynsikkäitä, sekin haluaa omat.

Kita-vaipat tarjouksessa Olentolassa

Innostuinpa surauttelemaan Kita-taskuvaippoja kaupan varastoonkin, eli nyt kannattaa rynnistää ostoksille! Kimppatarjous: kolme Kita-vaippaa yhteishintaan 52€! Ommuutenhalapa :) Saa niitä yksittäinkin ostaa, jos haluaa (yksiväriset 19€, kuosilliset 20,50€).

Neliöliina / mei tai ja paneeliongelmia

Mulla on suunnitelmissa tehdä kantoreppu. Haluan repusta mahdollisimman täydellisen sekä ulkoasultaan, että muilta ominaisuuksiltaan. Repun täytyy olla tosi mukava ja ergonominen sekä kantajalle että kannettavalle, pehmusteita ja säätövaraa pitää olla paljon. Ja paneeli - paneelin on oltava just eikä melekein sopiva. Täytyy olla hyvät, syvät peppulaskokset ja mukavan ilmava mutta tukeva ja hyvin istuva selkäosa jajajaja. No. Mallailin käytössä hyviä reppuja ja googlettelin erilaisten neliöliinojen ja reppujen paneeleita, ja piirtelin oppimani ja poikasen mittojen pohjalta yhden kaavan. Sen kaavan avulla tein neliöliinan "harjoituskappaleeksi" reppua varten, että repun paneeli onnistuu sitten taatusti. Tämmöinen siitä tuli:

Kuosikangas on jotain jämäkkää puuvillaa Eurokankaasta, tukikankaana on pätkä Vauva-lehden kantoliinaa ja vuorina ruohonvihreää pellavasekoitetta. Hihnat ovat vakosamettia ja pehmusteena lantiovyössä ja olkahihnoissa on kaksinkertaista vanulevyä. Eikös näytä hyvältä?

Mutta mutta... Jotenkin tuo lapsen asento ei tuntunut kuitenkaan ihan oikeaoppiselta kun se tuolla selässä keikkui. Mallasin neliön miehen päälle, että saisin paremman käsityksen ongelman ytimestä. Vähän hassu kuva, mutta menköön:

Eli vaikka paneelissa on kylliksi mittaa lapsen koko reiden pituudelta (huomaa vihreä vuorikangas lapsen polven päällä), niin ilmeisesti liian syvistä peppulaskoksista johtuen poikanen valahtaa kantaessa liian taakse ja jalka saattaa lipsahtaa melko suoraksi = huono asento lonkille.

Kannoin lasta vielä ulkona tuolla neliöllä niin, että kädet tulivat ulos sivulle tuolta olkahihnojen alta, ja silloin hyvä asento tuntui pysyvän parempana. Mutta arvatkaas, suostuuko tuo kovin pitkään pitämään tassujaan sillä puolella?

Nääh. En oikein tiedä, mitä tälle nyt tekisin. Ainakin reppu varten paneelia pitää sittenkin vähän leventää keskikohdasta ja peppulaskoksia madaltaa (onneksi tein harjoituskappaleen!). Mutta tuunaisinko tätä nyt vai kantaisinko vaan? Vai pistetäänkö huutokauppa pystyyn? Mitäpä olette mieltä?

Vaippavaraston uusimista

Mulla on ollut jo kaaaaauuuuaan tarkoitus ommella pojalle uusia vaippoja. Nyt kun heppuli viimein hoksasi, miten tarrakiinnitteisen vaipan saa avattua housujen läpikin, oli pakko panna töpinäksi. Lisäksi etutarrallisia vaippoja on vähän hankala pukea tuollaiselle menevälle taaperolle. Muuta isompaa vikaa näissä vanhoissa vaipoissa ei sitten olekaan:

Aika tarkkaan vuoden päivät nämä ehtivätkin olla käytössä (ensiesiintymiset tässä, tässä ja tässä). Ja tosiaankin aktiivisessa käytössä: väittäisin, että jokaista näistä kiertoon lähtevistä vaipoista on käytetty n. 150 kertaa! Ja edelleen ovat tosiaan täysin käyttökelpoisia: tarrat ovat vähän rispaantuneita (helppo vaihtaa), Oogaboogasta on väri haalistunut (mielestäni yleinen jenkki-pulien ongelma) ja toisessa sammakkovaipassa on coolmaxissa muutamia langanjuoksuja. Kuminauhat toimivat kuitenkin edelleen loistavasti, eivätkä vaipat ole ikinä menneet tukkoon, eli kankaat toimivat edellen mahtavasti.

Tilalle tein siis neljä uutta Olennon L-kokoista Kita-vaippaa. En muista ollenkaan, mistä tuo Lintuset-pul on peräisin, pinosta löytyi tämä pieni pätkä, josta riitti siis kolmeen taskuun. Orava-pulia oli sitäkin pikku palanen yhteen vaippaan:

Tämä vaippa kyllä istuu kuin hanska tuolle meille vilperille! Tämä Kita-vaippa tuntuu toimivan etenkin pojille hyvin, joskin vähän isompien tyttöjenkin vanhemmilta on tullut kehuja. Kaupassa on muuten nyt Safari-kuosisia taskuvaippoja, varastossa vain L-kokoa, mutta M-kokoa voin tehdä tilauksesta myös :)

Vauhtia ja hyvää meininkiä piisaa pikku apulaisella!

Itsellekin sain surautettua housut, jee, vihdoinkin mulla on edes yhdet suunnilleen säälliset pöksyt! Kaavat piirtelin yksien lököfarkkujen pohjalta, ja vähän semmoiset leikkipuistolökärit näistäkin tuli. "Edustamaan" taidan jatkossakin kipittää hamosissa.

Mulla on hankala vaatemaku... Toisaalta mulle on suhteellisen samantekevää, millaisissa romppeissa rellestän, eikä ole kerran tai kaksi, kun olen piipahtanut lähikaupassa yöpuvussa (ja pitkässä takissa). Mutta silloin kun haluan jotain uutta, niin sen pitäisi olla aika lailla nappijuttu. Nämä housut eivät ole aivan sitä mitä toivoin, mutta väri on kiva ja malli on rento. Itse asiassa saisi olla vielä rennompi, lahkeet eivät ole tarpeeksi lökärit. Kaupoista en ikinä löydä itselleni mitään (ja lisäksi poden järjettömän huonoa ekologista ja eettistä omaatuntoa aina shoppailureissuilla - tai rahapulaa paikoissa, joista jotain kehtaisin ostaa), joten pitänee kehitellä kaavaa vähän paremmaksi. Kesäksi meinaan tehdä muuten itsellenikin Poppapöksyt! Siitä tulee joko menestys tai totaalinen katastrofi, jää nähtäväksi.

Synttäritarjous kaupassa

Mulla on tänään synttärit, hyvä minä. Koodilla "Vanha saha" saat tänään 20.4.2012 Olentolassa 3,10€ alennuksen ostostesi loppusummasta vähintään 5€ ostoksissa. Hmm, mistähän moinen alennussumma...