torstai 31. maaliskuuta 2011

Lahjavillikset ja kantoliinailua

Neuloin ystävän 7-kuukautiselle pojalle villahousut Novitan Purosta. Mallina on Curlypurly, jonka suomenkieliset ohjeet löytyivät Kestovaippainfon keskusteluista. Villahousut ovat M-kokoa, ja lahkeet toivomuksesta suunnilleen polvipituiset. Huovutin housuja käsin ja käsittelin ne lanoliinilla. Eräs artesaanituttavani kerran vinkkasi, että hyvä huopuminen perustuu veden lämpötilan vaihteluun (kuumaa-kylmää-kuumaa-kylmää), ei raivokkaaseen rystyset verillä hinkkaamiseen. Kannattaa kokeilla!


Nämä housut ovat siis menossa lahjaksi, mutta koska lahjan saaja niistä jo tietää, niin julkaistaan tämä nyt. Nätit pöksyt ovat ainakin minun mielestäni! Korkea vyötärö saattaa vaikuttaa hassulta, mutta on itse asiassa erittäin kätevä isommankin vaipan päällä. Kyseessä ei siis ole villapaita, josta päänaukko unohtui, kuten mieheni naljaili :D

Neulon nyt meidän tirriäiselle samanlaisia S-koossa, ja ajattelin rohkaistua kokeilemaan niiden kanssa yökestoilua, tähän saakka kun meillä on menty yöt kertakäyttövaipoilla. Linkin takana esitellyt vaipat ovat 80% biohajoavat ja valmistettu maissista, joten ovat ainakin näennäisesti ekologisempi vaihtoehto - tuotantoprosessin kuormittavuuteen en ole tutustunut, eli mielikuvilla mennään, häpeillen myönnän.

Vaikka vaipat hajoavat noinkin hyvin (verrattuna siis normaaleihin kertseihin, joiden hajoaminen kestää 500 vuotta - ajatelkaa, yksikään maailmassa käytetty kertakäyttövaippa ei ole maatunut!), niitä ei saa heittää biojätteeseen teollisen jätteenkäsittelyprosessin kömpelyyden vuoksi, vaan vaipat hävitetään sekajätteen mukana. Kotikompostissa tämä kertsivaippa kuitenkin maatuu.

Kävin eilen kantoliinatreffeillä tapaamassa liinailusta innostuneita äitejä lapsineen. Minulla on kolme kantoliinaa, joista yhden (Mollavauvan rengasliina) olen ostanut kirppikseltä, yhden (kudottu liina, en tiedä merkkiä) olen saanut lahjaksi ja yksi (trikooliina) on lainassa. Rengasliinaa olen käyttänyt muutaman kerran lyhyillä kävelyreissuilla, kehtosidontaan poika on ollut kätevä kietaista ulkovaatteissakin. Kudottua liinaa en ole vielä edes kokeillut, mutta trikooliina taisi nyt päästä aktiivisempaan käyttöön. Olin ennen liinatreffejä kokeillut liinaa pari kertaa kotona, mutta Kantoliinakanavan sivuilta löytyneillä ohjeilla sain aikaan aivan liian löysän solmun. Nyt kokeneempien liinailijoiden opastuksella poika viihtyy kietaisuristi kakkosessa oikein oivallisesti. Kaikessa konkarin neuvot ovat aina arvokkaammat kuin kirjoista tai verkosta opetellut, tätä mieltä olen ehdottomasti!

Taidanpa jättää viikonlopun kirjamessureissulla vaunut kotiin, ja kietaista pojan liinaan!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti