Vielä yksi pikainen päivitys: käykääs kestoilunoviisit lukemassa Uusi Musta -blogin uusin päivitys kestovaippailuvinkeistä. Kirjoittaja on tosin ilmeisen heikkovatsainen tapaus, ei minua ainakaan ole koskaan kuvottanut tai oksettanut yhtään vaippoja huuhdellessa tai pyykkiin nostellessa. No mun järkyttämiseen tarvitaankin vähän järeämmät aseet, esimerkiksi suihkun viemärin puhdistaminen on minusta kotityö siinä missä pölyjen pyyhkiminen.
Ihmetyttää myös, että tämä Uuden Mustan Terhi ei juuri puhu mahdollisuudesta ommella vaippoja itse, vaan tyrkyttää vain valmisvaippoja, ja vieläpä amerikkalaisia sellaisia, vaikka aika moni suomalainenkin itsensä elättää ainakin osittain ompelemalla vaippoja jollakin toiminimellä.
Hyviä vinkkejä keskimäärin joka tapauksessa, ykkönen on minun suosikkini! Ysi on myös hyvä - harmittaa vain, että noita jatkopaloja ei voi tehdä itse ilman nepparikonetta. Jatkopalat ovat älyttömän hintaisia (n. 4-8€/kpl). Tosin ei niitä joka bodyyn tarvitakaan, meillä on kaksi, ja vain toista on ehditty käyttää.
torstai 31. maaliskuuta 2011
Vaippapussi ja plääääh-vaippa
Pähkäilin, mitä voisin tehdä kehnoksi osoittautuneelle myrkkysieni-pulille, ja sain aikaan vaippapussin. Pussi kulkee mukana hoitolaukussa, ja saan märät vaipat kuljetettua siinä näppärästi takaisin kotiin.
Tekaisin myös taskuvaipan taannoin saapuneesta "omenanvihreästä" pulista ja limenvihreästä coolmaxista. No ei ainakaan mitään Granny Smithiä ole tuo viheriän sävy, enemmänkin auringossa haalistuneen mökinverhon vihreää. No mälsä se on, mutta muuten on oikein kelpo.
Ompelin eilen myös taskuvaipan siitä ruskeasta eläinkuvioisesta pulista, mutta vaippa ei ehtinyt käyttöönottopesun jälkeen kuin kuivahtaa, kun pääsikin jo akuutissa vaippapulassa tositoimiin, eli en ole ehtinyt sitä kuvata. Nyt meillä on vaippoja nippa nappa kahden vuorokauden tarpeiksi, todellisuudessa siis yhdeksi päiväksi, että ehtivät kuivahtaakin kunnolla pesujen välissä.
Jos joku kestoilua harkitseva muuten miettii jatkuvan pyykkäämisen harmeja, niin ainakaan minä en koe sitä hankalaksi tai aikaavieväksi. Sitä paitsi ainakin meidän vauva pulauttelee niiiiiiin paljon, että jatkuvasti saa olla pyykkiä pesemässä muutenkin: poitsulla kuluu ainakin kaksi bodya päivässä, minulla vähintään sama määrä puseroita ja kyllä tuo mieskin ui puklussa heti kun töistä kotiin pääsee. Pyykkikone siis käy meillä lähes joka päivä joka tapauksessa. Ja nykyään tosiaan kone pesee, ei ole napinpainallusta kummempi vaiva pyykätä. Jostain syystä moni mieltää vaipanpesun vieläkin sellaiseksi, että ensin hakataan rikkinäisellä kirveellä avanto järveen ja sitten keitellään saunanpadassa pitkällä puukepillä vatkaten tuntikausia jotain riepuja, välillä raastetaan lipeää sekaan rystyset verillä. Joo ei.
Sekä blogi että ompelukone hiljenevät viikonlopuksi, kun hyvä ystävä tulee vierailulle. Alkuviikosta pääsen kertomaan eräästä mukavasta paketista, jota olen koonnut ihanalle pienelle sukulaispojalle. Siinä samassa kerron lisää vaippojen pesu- ja huolto-ohjeistakin
PS: Tänään käytiin ensimmäisellä pidemmällä kantoliinalenkillä. Oli aivan ihanaa kulkea kädet vapaina, kun tenava-kulta tuhisi ja ynisi kaulakuoppaa vasten. Liinassa oli hyvä nukkua, ja ilmeisesti raikas ulkoilma väsytti pikkuisen kunnolla, kun unet jatkuivat vielä kotonakin pari tuntia! Liinailun ainut huono - tai ainakin hassu - puoli oli tietty raskausregressio: ihan samalla tavalla väsytti ja huohotutti kuin pari kuukautta sitten taapertaessa, paitsi että lonkkiin ei nyt sattunut :D
Tekaisin myös taskuvaipan taannoin saapuneesta "omenanvihreästä" pulista ja limenvihreästä coolmaxista. No ei ainakaan mitään Granny Smithiä ole tuo viheriän sävy, enemmänkin auringossa haalistuneen mökinverhon vihreää. No mälsä se on, mutta muuten on oikein kelpo.
Ompelin eilen myös taskuvaipan siitä ruskeasta eläinkuvioisesta pulista, mutta vaippa ei ehtinyt käyttöönottopesun jälkeen kuin kuivahtaa, kun pääsikin jo akuutissa vaippapulassa tositoimiin, eli en ole ehtinyt sitä kuvata. Nyt meillä on vaippoja nippa nappa kahden vuorokauden tarpeiksi, todellisuudessa siis yhdeksi päiväksi, että ehtivät kuivahtaakin kunnolla pesujen välissä.
Jos joku kestoilua harkitseva muuten miettii jatkuvan pyykkäämisen harmeja, niin ainakaan minä en koe sitä hankalaksi tai aikaavieväksi. Sitä paitsi ainakin meidän vauva pulauttelee niiiiiiin paljon, että jatkuvasti saa olla pyykkiä pesemässä muutenkin: poitsulla kuluu ainakin kaksi bodya päivässä, minulla vähintään sama määrä puseroita ja kyllä tuo mieskin ui puklussa heti kun töistä kotiin pääsee. Pyykkikone siis käy meillä lähes joka päivä joka tapauksessa. Ja nykyään tosiaan kone pesee, ei ole napinpainallusta kummempi vaiva pyykätä. Jostain syystä moni mieltää vaipanpesun vieläkin sellaiseksi, että ensin hakataan rikkinäisellä kirveellä avanto järveen ja sitten keitellään saunanpadassa pitkällä puukepillä vatkaten tuntikausia jotain riepuja, välillä raastetaan lipeää sekaan rystyset verillä. Joo ei.
Sekä blogi että ompelukone hiljenevät viikonlopuksi, kun hyvä ystävä tulee vierailulle. Alkuviikosta pääsen kertomaan eräästä mukavasta paketista, jota olen koonnut ihanalle pienelle sukulaispojalle. Siinä samassa kerron lisää vaippojen pesu- ja huolto-ohjeistakin
PS: Tänään käytiin ensimmäisellä pidemmällä kantoliinalenkillä. Oli aivan ihanaa kulkea kädet vapaina, kun tenava-kulta tuhisi ja ynisi kaulakuoppaa vasten. Liinassa oli hyvä nukkua, ja ilmeisesti raikas ulkoilma väsytti pikkuisen kunnolla, kun unet jatkuivat vielä kotonakin pari tuntia! Liinailun ainut huono - tai ainakin hassu - puoli oli tietty raskausregressio: ihan samalla tavalla väsytti ja huohotutti kuin pari kuukautta sitten taapertaessa, paitsi että lonkkiin ei nyt sattunut :D
Lahjavillikset ja kantoliinailua
Neuloin ystävän 7-kuukautiselle pojalle villahousut Novitan Purosta. Mallina on Curlypurly, jonka suomenkieliset ohjeet löytyivät Kestovaippainfon keskusteluista. Villahousut ovat M-kokoa, ja lahkeet toivomuksesta suunnilleen polvipituiset. Huovutin housuja käsin ja käsittelin ne lanoliinilla. Eräs artesaanituttavani kerran vinkkasi, että hyvä huopuminen perustuu veden lämpötilan vaihteluun (kuumaa-kylmää-kuumaa-kylmää), ei raivokkaaseen rystyset verillä hinkkaamiseen. Kannattaa kokeilla!
Nämä housut ovat siis menossa lahjaksi, mutta koska lahjan saaja niistä jo tietää, niin julkaistaan tämä nyt. Nätit pöksyt ovat ainakin minun mielestäni! Korkea vyötärö saattaa vaikuttaa hassulta, mutta on itse asiassa erittäin kätevä isommankin vaipan päällä. Kyseessä ei siis ole villapaita, josta päänaukko unohtui, kuten mieheni naljaili :D
Neulon nyt meidän tirriäiselle samanlaisia S-koossa, ja ajattelin rohkaistua kokeilemaan niiden kanssa yökestoilua, tähän saakka kun meillä on menty yöt kertakäyttövaipoilla. Linkin takana esitellyt vaipat ovat 80% biohajoavat ja valmistettu maissista, joten ovat ainakin näennäisesti ekologisempi vaihtoehto - tuotantoprosessin kuormittavuuteen en ole tutustunut, eli mielikuvilla mennään, häpeillen myönnän.
Vaikka vaipat hajoavat noinkin hyvin (verrattuna siis normaaleihin kertseihin, joiden hajoaminen kestää 500 vuotta - ajatelkaa, yksikään maailmassa käytetty kertakäyttövaippa ei ole maatunut!), niitä ei saa heittää biojätteeseen teollisen jätteenkäsittelyprosessin kömpelyyden vuoksi, vaan vaipat hävitetään sekajätteen mukana. Kotikompostissa tämä kertsivaippa kuitenkin maatuu.
Kävin eilen kantoliinatreffeillä tapaamassa liinailusta innostuneita äitejä lapsineen. Minulla on kolme kantoliinaa, joista yhden (Mollavauvan rengasliina) olen ostanut kirppikseltä, yhden (kudottu liina, en tiedä merkkiä) olen saanut lahjaksi ja yksi (trikooliina) on lainassa. Rengasliinaa olen käyttänyt muutaman kerran lyhyillä kävelyreissuilla, kehtosidontaan poika on ollut kätevä kietaista ulkovaatteissakin. Kudottua liinaa en ole vielä edes kokeillut, mutta trikooliina taisi nyt päästä aktiivisempaan käyttöön. Olin ennen liinatreffejä kokeillut liinaa pari kertaa kotona, mutta Kantoliinakanavan sivuilta löytyneillä ohjeilla sain aikaan aivan liian löysän solmun. Nyt kokeneempien liinailijoiden opastuksella poika viihtyy kietaisuristi kakkosessa oikein oivallisesti. Kaikessa konkarin neuvot ovat aina arvokkaammat kuin kirjoista tai verkosta opetellut, tätä mieltä olen ehdottomasti!
Taidanpa jättää viikonlopun kirjamessureissulla vaunut kotiin, ja kietaista pojan liinaan!
Nämä housut ovat siis menossa lahjaksi, mutta koska lahjan saaja niistä jo tietää, niin julkaistaan tämä nyt. Nätit pöksyt ovat ainakin minun mielestäni! Korkea vyötärö saattaa vaikuttaa hassulta, mutta on itse asiassa erittäin kätevä isommankin vaipan päällä. Kyseessä ei siis ole villapaita, josta päänaukko unohtui, kuten mieheni naljaili :D
Neulon nyt meidän tirriäiselle samanlaisia S-koossa, ja ajattelin rohkaistua kokeilemaan niiden kanssa yökestoilua, tähän saakka kun meillä on menty yöt kertakäyttövaipoilla. Linkin takana esitellyt vaipat ovat 80% biohajoavat ja valmistettu maissista, joten ovat ainakin näennäisesti ekologisempi vaihtoehto - tuotantoprosessin kuormittavuuteen en ole tutustunut, eli mielikuvilla mennään, häpeillen myönnän.
Vaikka vaipat hajoavat noinkin hyvin (verrattuna siis normaaleihin kertseihin, joiden hajoaminen kestää 500 vuotta - ajatelkaa, yksikään maailmassa käytetty kertakäyttövaippa ei ole maatunut!), niitä ei saa heittää biojätteeseen teollisen jätteenkäsittelyprosessin kömpelyyden vuoksi, vaan vaipat hävitetään sekajätteen mukana. Kotikompostissa tämä kertsivaippa kuitenkin maatuu.
Kävin eilen kantoliinatreffeillä tapaamassa liinailusta innostuneita äitejä lapsineen. Minulla on kolme kantoliinaa, joista yhden (Mollavauvan rengasliina) olen ostanut kirppikseltä, yhden (kudottu liina, en tiedä merkkiä) olen saanut lahjaksi ja yksi (trikooliina) on lainassa. Rengasliinaa olen käyttänyt muutaman kerran lyhyillä kävelyreissuilla, kehtosidontaan poika on ollut kätevä kietaista ulkovaatteissakin. Kudottua liinaa en ole vielä edes kokeillut, mutta trikooliina taisi nyt päästä aktiivisempaan käyttöön. Olin ennen liinatreffejä kokeillut liinaa pari kertaa kotona, mutta Kantoliinakanavan sivuilta löytyneillä ohjeilla sain aikaan aivan liian löysän solmun. Nyt kokeneempien liinailijoiden opastuksella poika viihtyy kietaisuristi kakkosessa oikein oivallisesti. Kaikessa konkarin neuvot ovat aina arvokkaammat kuin kirjoista tai verkosta opetellut, tätä mieltä olen ehdottomasti!
Taidanpa jättää viikonlopun kirjamessureissulla vaunut kotiin, ja kietaista pojan liinaan!
tiistai 29. maaliskuuta 2011
Pul-kuori ja söpösiä siilejä
Kävin tänään Kestovaippakaupassa, sellainenkin ihme löytyy kotikaupungista! Eihän tälle hurahdukselle näy loppua... Menin ostamaan joustokanttinauhaa pul-kankaasta tehtävää vaippakuorta varten, mutta tarttui mukaan tietysti muutakin:
Ruskeasävyinen eläinkuvioitu pul-kangas löytyi alelaarista pienen värivirheen takia, enkä ole sitä vielä päässyt leikkelemään. Punainen kangas ja suloiset siilit ovat tencel-trikoota, joka on "luonnonmateriaaleista valmistettu silkkisen pehmeä kuitu. Tencelistä valmistetut kankaat sopivat erityisen hyvin herkkäihoisille kuidun sileän rakenteensa ansiosta. Tencel-trikoo pysyy pehmeänä narukuivatuksessa, se ei rypisty ja laskeutuu kauniisti. Tencel ei tarjoa kasvualustaa bakteereille ja se on 100% biologisesti hajoavaa", kuten Myllymuksut osaa kertoa. Erinomainen materiaali kestovaipopihin siis!
Hypistelin kaupassa valmiitakin vaippoja ja totesin, että röyhelöitä oli vaippoihin taiteiltu myös ompelukoneella tarpeeksi ohuista materiaaleista. Trikoot päätyivät siis röyhelölliseksi sisätäyttövaipaksi, joka onnistui hyvin ja oli mukava ommella:
Suloinen ja pehmoinen vaippa :)
Ompelin myös pul-kankaisen kuorivaipan Kiedo ry:n sivuilta löytyneellä ohjeella. Ohje oli muuten erittäin selkeä ja hyvä, mutta vuotosuojien ja vaipan yhdistäminen toisiinsa olisi voitu neuvoa paremmin, sillä nyt joustokanttinauhat jäivät vaipassa pikkuisen törröttämään. Vuotosuojat ovat siis nuo ylimääräiset lirpakkeet vaipan keskivaiheella, nimi kertookin, mitä varten moiset kuorivaippaan pitää tällätä.
Kanttinauha on muutenkin paikoitellen vinksin vonksin, mutta eiköhän seuraava kuori onnistu jo paremmin.
Onneksi muuten käytin tähän harjoittelukappaleeseen tuota sienikangasta, joka totisesti taitaa olla myrkkysienistä valmistettu: kankaasta tekemääni taskuvaippaa on pesty kahdesti, ja punainen väri on selvästi haalistunut! Harmi, että kangas on hommattu Huuto.netistä, muuten olisi kyllä reklamaation paikka...
Hypistelin kaupassa valmiitakin vaippoja ja totesin, että röyhelöitä oli vaippoihin taiteiltu myös ompelukoneella tarpeeksi ohuista materiaaleista. Trikoot päätyivät siis röyhelölliseksi sisätäyttövaipaksi, joka onnistui hyvin ja oli mukava ommella:
Ompelin myös pul-kankaisen kuorivaipan Kiedo ry:n sivuilta löytyneellä ohjeella. Ohje oli muuten erittäin selkeä ja hyvä, mutta vuotosuojien ja vaipan yhdistäminen toisiinsa olisi voitu neuvoa paremmin, sillä nyt joustokanttinauhat jäivät vaipassa pikkuisen törröttämään. Vuotosuojat ovat siis nuo ylimääräiset lirpakkeet vaipan keskivaiheella, nimi kertookin, mitä varten moiset kuorivaippaan pitää tällätä.
Onneksi muuten käytin tähän harjoittelukappaleeseen tuota sienikangasta, joka totisesti taitaa olla myrkkysienistä valmistettu: kankaasta tekemääni taskuvaippaa on pesty kahdesti, ja punainen väri on selvästi haalistunut! Harmi, että kangas on hommattu Huuto.netistä, muuten olisi kyllä reklamaation paikka...
maanantai 28. maaliskuuta 2011
Röyhelöitä, röyhelöitä
Päätin tehdä lopusta fleecestä kuorivaipan. Koska edellisen kerran fleecea käsitellessäni huomasin, että kuminauha ei käyttäydy kovin kivasti paksussa kankaassa, etsin uuden ohjeen sen kiinnittämiseen, ja sellaisen löysinkin Kestovaippainfon sivuilta.
Käytin kuorivaipassa kuitenkin omaa kaavaani, en alkanut jäljentää uutta nyt kun yksi (meillä) hyvin toimiva on löytynyt. Olisi silti kannattanut tutkia mallissa käytettyä kaavaa ja totella ohjeita paremmin, sillä ompelin kuminauhan aivan liian lähelle reunaa, ja röyhelöt jäivät liian lyhyiksi (eli rumiksi). Röyhelöiden tehtävä ei muuten ole vain sulostuttaa vaippaa, vaan ne toimivat myös lisävarmistuksena, jos jalansuusta pääsee jotain falskaamaan.
Nooo... Eipä tuosta fleecestä kovin kauniita vaippoja tule muutenkaan. Mikrofleece olisi parempaa, koska se on ohuempaa. Aplikoimalla saisi myös piristystä ankeaan kankaaseen. Tämmöinen siitä joka tapauksessa tuli (kankaana siis kaksinkertainen fleece):
Vaippa on ollut aamusta asti käytössä, ja hyvin toimii vaikka onkin ruma ja myös julman suuri: fleece joustaa niin paljon, että kuori mahtuu pojalle varmaan ainakin puoli vuotta.
Kokeilin röyhelömallia myös pariin sisätäyttövaippaan, joiden materiaalina on ulkopinnassa velour ja sisällä sekä joustofroteeta että kuivaliinaa.
Ensimmäinen vaippa (harmaaraidallinen) epäonnistui samasta syystä kuin fleecekuorikin: ompelin kuminauhan liian lähelle reunaa, joten röyhelö on olemattoman lyhyt. Violettiraidallinen onnistui hyvin. Jos vaipat myös toimivat, saatan tehdä niidenkin ompelemisesta kuvallisen ohjeen - onko tarvetta tai mielenkiintoa?
Käytin kuorivaipassa kuitenkin omaa kaavaani, en alkanut jäljentää uutta nyt kun yksi (meillä) hyvin toimiva on löytynyt. Olisi silti kannattanut tutkia mallissa käytettyä kaavaa ja totella ohjeita paremmin, sillä ompelin kuminauhan aivan liian lähelle reunaa, ja röyhelöt jäivät liian lyhyiksi (eli rumiksi). Röyhelöiden tehtävä ei muuten ole vain sulostuttaa vaippaa, vaan ne toimivat myös lisävarmistuksena, jos jalansuusta pääsee jotain falskaamaan.
Nooo... Eipä tuosta fleecestä kovin kauniita vaippoja tule muutenkaan. Mikrofleece olisi parempaa, koska se on ohuempaa. Aplikoimalla saisi myös piristystä ankeaan kankaaseen. Tämmöinen siitä joka tapauksessa tuli (kankaana siis kaksinkertainen fleece):
Kokeilin röyhelömallia myös pariin sisätäyttövaippaan, joiden materiaalina on ulkopinnassa velour ja sisällä sekä joustofroteeta että kuivaliinaa.
Ensimmäinen vaippa (harmaaraidallinen) epäonnistui samasta syystä kuin fleecekuorikin: ompelin kuminauhan liian lähelle reunaa, joten röyhelö on olemattoman lyhyt. Violettiraidallinen onnistui hyvin. Jos vaipat myös toimivat, saatan tehdä niidenkin ompelemisesta kuvallisen ohjeen - onko tarvetta tai mielenkiintoa?
sunnuntai 27. maaliskuuta 2011
Erikoinen tilaus
Eräs blogini lukija pyysi minua ompelemaan tyttärelleen pehmoisen vaipan, joka ei kuitenkaan tulisi vaippakäyttöön: tytöllä on lonkassa vika, ja hyvää jalkojen asentoa tukemaan tarvitaan kertakäyttövaipan päälle jotain. Lääkäri oli suositellut tähän tarkoitukseen kestovaipan kuorta, mikä hieman ihmetyttää: millaistahan kuorta? Ei ainakaan pelkkä pul-kankainen kuori asentoa mitenkään tukisi.
Ompelin pikkumimmille sisätäyttövaipan siitä violetista velourtrikoosta, josta tein sisätäyttövaipan omalle poitsullekin. Koska vaippa ei tule "vaippakäyttöön", on tasku periaatteessa turha, mutta tahallani sen vaippaan kuitenkin jätin: eihän sitä tiedä, vaikka ihanan pehmoinen vaippa kannustaisi kokeilemaan kestovaippaa ihan oikeastikin! Yksikin kestovaippa päivässä vähentää maatumatonta kaatopaikkajätettä vuodessa 365 kertisvaipan verran!
Kestovaippainnostus voi kuitenkin lopahtaa nopeasti, jos vaipat eivät istu tai niitä käyttää väärin. Siksi muistutukseksi tällaisen sisätäyttövaipan käyttöohje:
- Vaippa on valmistettu nestettä imevästä kankaasta, eli sitä ei voi käyttää ilman erillistä kuorta! Sisätäyttövaipan päälle pitää siis pukea toinen vaippa: vaikka pul-kankaiset tai fleecestä ommellut kuoret tai villahousut.
- Vaipan kokoa voi säätää tarrojen avulla. Jos tarrat kiinnittää hieman yläviistosta, niin ne saa tiukemmalle.
- Vaipan kankaiden välissä olevaan taskuun pitää lisätä nestettä imevää kangasta, kannattaa kokeilla esimerkiksi pötköksi käärittyä harsoa.
Jään innolla odottelemaan palautetta siitä, miten vaippa tyttövauvalle istuu ja auttaako se lonkkaongelmissa!
Ompelin pikkumimmille sisätäyttövaipan siitä violetista velourtrikoosta, josta tein sisätäyttövaipan omalle poitsullekin. Koska vaippa ei tule "vaippakäyttöön", on tasku periaatteessa turha, mutta tahallani sen vaippaan kuitenkin jätin: eihän sitä tiedä, vaikka ihanan pehmoinen vaippa kannustaisi kokeilemaan kestovaippaa ihan oikeastikin! Yksikin kestovaippa päivässä vähentää maatumatonta kaatopaikkajätettä vuodessa 365 kertisvaipan verran!
Kestovaippainnostus voi kuitenkin lopahtaa nopeasti, jos vaipat eivät istu tai niitä käyttää väärin. Siksi muistutukseksi tällaisen sisätäyttövaipan käyttöohje:
- Vaippa on valmistettu nestettä imevästä kankaasta, eli sitä ei voi käyttää ilman erillistä kuorta! Sisätäyttövaipan päälle pitää siis pukea toinen vaippa: vaikka pul-kankaiset tai fleecestä ommellut kuoret tai villahousut.
- Vaipan kokoa voi säätää tarrojen avulla. Jos tarrat kiinnittää hieman yläviistosta, niin ne saa tiukemmalle.
- Vaipan kankaiden välissä olevaan taskuun pitää lisätä nestettä imevää kangasta, kannattaa kokeilla esimerkiksi pötköksi käärittyä harsoa.
Jään innolla odottelemaan palautetta siitä, miten vaippa tyttövauvalle istuu ja auttaako se lonkkaongelmissa!
lauantai 26. maaliskuuta 2011
Taskuvaippa (myrkky)sienikankaasta
Taisivat tosiaan olla myrkkysieniä tämän pul-kankaan koristukset, niin pieleen meni kaikki tämän tekeleen ommellushommissa kuin mahdollista! Tai turha siitä kangasta on syyttää, minä kämmäsin. Ongelman ydin on tässä:
Eli päätin kokeilla ommella kuivaliinakankaaseenkin kuminauhan ja vieläpä nätisti kujaan enkä vain kolmipistesiksakilla venyttämällä. Tämä oli virhe seuraavista syistä:
- Kuivaliinakangas ei asettunut kuminauhan ompelemisen jälkeen nätisti pul-kankaan päälle, vaan alkoi vetää aivan vietävästi. Jouduin purkamaan ommelta monta kertaa.
- Takaosaan jää turhan paksu kangaskasa, jonka arvo on vain (muka) esteettinen, mutta joka todennäköisesti painaa pikkuisen selkää.
Taskuvaipoissa näkee toisinaan kuminauhan myös sisäkankaassa, mutta se on aina ommeltu kolmipistesiksakilla kankaan reunaan - ainakin niissä vaipoissa, joita minä olen nähnyt. Ehkäpä tässä on se syy...
No muutakin kömmähdyksiä sattui: leveämpi tarranauha oli vähissä ja sitä piti lähteä ostamaan lisää (olin kyllä muutenkin menossa kauppaan, ihan niin vaippamaniassa en ole, että lähtisin varta vasten hakemaan ompelutarvikkeita justnytheti toiselta puolelta kaupunkia :D). Lisäksi onnistuin katkaisemaan yhden neulan ommellessani reisikuminauhaa. Oi voi. Vaipan ompelemiseen tuhrautui varmaan likemmäs kolme tuntia aikaa, kun normaalisti leikon ja surautan vaipan valmiiksi noin tunnissa. Mutta tällainen siitä tuli: palkkasin malliksi nallen, jonka sain kummipojalta 10 vuotta sitten.
Nallen takana muuten Novitan Mambosta patenttineuletorkkupeitto, vauvan suosikki.
- Kuivaliinakangas ei asettunut kuminauhan ompelemisen jälkeen nätisti pul-kankaan päälle, vaan alkoi vetää aivan vietävästi. Jouduin purkamaan ommelta monta kertaa.
- Takaosaan jää turhan paksu kangaskasa, jonka arvo on vain (muka) esteettinen, mutta joka todennäköisesti painaa pikkuisen selkää.
Taskuvaipoissa näkee toisinaan kuminauhan myös sisäkankaassa, mutta se on aina ommeltu kolmipistesiksakilla kankaan reunaan - ainakin niissä vaipoissa, joita minä olen nähnyt. Ehkäpä tässä on se syy...
No muutakin kömmähdyksiä sattui: leveämpi tarranauha oli vähissä ja sitä piti lähteä ostamaan lisää (olin kyllä muutenkin menossa kauppaan, ihan niin vaippamaniassa en ole, että lähtisin varta vasten hakemaan ompelutarvikkeita justnytheti toiselta puolelta kaupunkia :D). Lisäksi onnistuin katkaisemaan yhden neulan ommellessani reisikuminauhaa. Oi voi. Vaipan ompelemiseen tuhrautui varmaan likemmäs kolme tuntia aikaa, kun normaalisti leikon ja surautan vaipan valmiiksi noin tunnissa. Mutta tällainen siitä tuli: palkkasin malliksi nallen, jonka sain kummipojalta 10 vuotta sitten.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)